Tommi Haapala on ollut tuttu nimi varsinkin suomalaisessa kisascenessä jo vuosia, mutta jotenkin on tuntunut, että voimien siirto ulos ei ole sujunut ihan samassa suhteessa. Keväällä 2022 herra päätti ottaa hirveä sarvista sekä bouldereita krimpeistä ja tulosta on syntynyt hämmentävää tahtia. Toistaiseksi tikkilistalle on tipahtanut 6 klassikkokasia ja vauhti ei tunnu hidastuvan. Pääsiäisen retkellä Turkuun listalle merkittiin superklassikko ”Kellarijengi, 8A”, joka on Karpojen kirjanpidon mukaan Suomen boulderhistorian toinen greidissään ja ilmeisen napakka / hieno sellainen. Koska tämäkin klassikko päätyi listalle sessiossa, päätimme lähestyä herraa itseään ja tiedustella mitä tällä kaudella on tehty toisin.
Moro ja Onnittelut viimeisimmästä tikkilistan merkinnästä ”Kellarijengi, 8A” tältä päivää! Kuudes 8A-boulderi kuukauden sisällä (josta viikon taisitte olla vielä Espanjassa). Oletko poikkeuksellisen hyvässä kunnossa, vai ovatko onnistumiset ruokkineet lisäonnistumisia?
Hei ja kiitokset! Kyllä kunto on ihan kohdillaan ja enemmän köysikiipeilyyn olen yrittänyt treenata ja se näyttää näkyvän nyt myös boulderilla. ”Pukaron Paroni, 8A” meni heti keväällä yllättävän helposti ja sen jälkeen oli kyllä intoa käydä koittelemassa kaikkea mahdollista, mutta ei oikein osannut odottaa ihan tämän kaltaista tulosta. Kyllä jokainen onnistuminen luo uskoa ainakin siihen, että tulee lähdettyä kokeilemaan reittejä, joita on aiemmin kunnioittanut ehkä liikaakin. Kellarijengi oli kyllä aika rajoilla, että sessiossa tipahti. Sen saattaa videolta nähdäkin :-).
Otetaanpa vielä pykälä takaisin päin ja selvitetään, kuka on Tommi Haapala (ikä, mitä puuhaat, milloin, missä ja miksi aloitit kiipeilyn…)?
27-vuotias. Nykyisin Vantaalla asustelen ja perus päivätyötä teen, että pystyy kiipeilyn kustantamaan. Kiipeilyn aloitin Tampereella noin 12-13 vuotiaana, innostus lähti ensimmäisestä kerrasta kun pääsin kokeilemaan kiipeilyä urheilukeskuksessa. Tampereella ei tuohon aikaan ollut muuta kuin Vertikaalin cave ja pieni liikuntasalissa sijaitseva seinä missä kiivettiin noin joka toinen viikonloppu. Sen jälkeen, kun ensimmäinen kaupallinen seinä tuli, niin Vertikaalin junnutoiminnan kautta kiipeily vakinaistui vakavammaksi harrastukseksi.
Oletko harrastanut ennen kiipeilyä jotain muuta lajia ja koetko siitä olleen etua kiipeilyyn?
Olen alunperin Valkeakoskelta kotoisin, niin jääkiekkoa ja jalkapalloa on tullut pelailtua. Jalkapalloa 14-15 vuotiaaksi jonka jälkeen se jäi pois, koska pelit ja kiipeilytreenit osuivat monasti päällekkäin. Siitä eteenpäin kiipeily on pysynyt enemmän tai vähemmän pääharrastuksena.
Kyllä muista lajeista perus urheilullisuus tulee, mutta eipä siinä hirveämmin etua tullut. Isompana etuna näen nuorena aloittamisen. Vaikka kovaa ja korkealle ei junnuna kiivetty, niin kiipeilyn parissa vietetty aika ollut merkittävämpää.
Jos kondis on syynä tasoloikkaan, niin mitä teit viime talvena toisin kuin aiempina treenikausina? Treenaatko jonkun systeemin mukaan, vai fiilispohjalta?
Todellisuudessahan tässä hämää varmaan se, etten juurikaan käynyt kiipeilemässä ulkona viime kaudella muutamaa sportti 8a:ta lukuun ottamatta. Eli kahden treenikauden tulos näkyy nyt vasta.
Suurin ero aikaisempiin vuosiin treenissä on lisääntynyt köysikiipeilyn määrä ja Kilter Board. Yhdistelmä tuntunut rakentavan hyvän pohjan sekä kiipeilykunnolle, että maksimikiipeilyn kehittämiseen. Niiden sekaan olen yrittänyt jaksottaa otelautaa, campusta ja muuta voimaharjoittelua. Useimmiten tosin löydän itseni Kilteriltä… Elikkä melko pitkälti fiilispohjalta harjoittelen.
Kevään tikkilista on komeaa luettavaa: ”Pukaron Paroni, 8A”, ”One for Sorrow, 8A”, ”Chess Boxing, 8A”, ”Shari, 8A”, ”Raadelma, 8A” ja ”Kellarijengi, 8A”. Viimeisin on historia-arvoltaan merkittävä, koska on Suomen toinen 8A. Oliko se kiipeilyllisestikin viihdyttävä kokemus? Nouseeko noista muista joku/ jotkut muita hienommiksi ja miksi?
Kyllähän tuota tikkilistaa on mukava 27cgragsistä katsoa 🙂
Enpä tiennytkään että ”Kellarijengillä” on historiallista arvoa. Se mitä tiesin reitistä etukäteen oli, että ”saattaa olla vaikea 8a…”. Kiipeilyltään Kellarijengi oli oikein miellyttävä boulderi. Muuvit ja otteet ovat mielenkiintoisia ja sopivat erinomaisen hyvin omaan tyyliin, eli pieniä otteita hänkillä. Enemmän reitiltä jäi kuitenkin mieleen senditaistelu. Videolle tallentunut yritys oli kirjaimellisesti 10 minuuttia aikaisemmin sovittu kuuluisa ”viimeinen yritys”. Olin aika innoissani, kun sain kruksi muuvin, eli ”pitkän vedon heel hookilla” kiinni ja toppi häämötti.
Muista nousee ehdottomasti ”Shari” suosikiksi. Todella mielenkiintoisia muuveja ja vaikea mantteli fontsutyyppillisillä slouppereilla. On ilmeisesti tullut kiivettyä köydellä tarpeeksi paljon, sillä lipalla seisoskellessani hapuilin vasemmalla kädellä mankkapussia :-).
Jäikö Siuranan retkeltä reittejä syksyksi työn alle?
Kyllä sinne hampaan koloon paljon jäi. Tuli käytyä tippumassa turhan monta kertaa 8a projektini viimeisen jatkon ympäriltä ja monta muuta reittiäkin jäi kesken. Onneksi syksyllä toivon mukaan pääsee takaisin. Positiivinen puolena kaikki ne kiivetty metrit näyttävät siirtyneen suoraan bouldereille.
Maltatko valmistautua kesäkuun boulder-SM kisoihin, kun ulkokunto on piikissään? Kumpi itseasiassa kiinnostelee enemmän ulkokiipeily vai kisaaminen?
Tää on paha. Olen mietiskellyt motivaation tasoa näitä SM-kisoja kohtaan jo jonkin aikaa. Treenattavaa näitä kisoja varten olisi paljon, etenkin jos haluaisi pärjätä ja pystyä kiipeämään hyvää tulosta. Tämä taas ei jätättäisi paljoa aikaa ulkokiipeilylle. Menneen pääsiäisviikonlopun jälkeen näyttäisi ulkokiipeily jatkuvan ja kyllä tällä hetkellä löydän motivaation enemmän ulkokiipeilyyn kuin kisaamisen. Katsotaan sitten uudestaan köysi SM-kisojen aikaan, mikä on tilanne ja fiilis.
Millainen kiipeilijä olet omasta mielestäsi tällä hetkellä (vahvuudet vs. heikkoudet)? Millainen kiipeilijä sinun on tavoitteena olla 2025 (missä osa-alueissa olet kehittynyt)?
Näkisin, että omat vahvuudet löytyvät vielä tällä hetkellä brutaalin voiman ja dynaamisuuden osa-alueilta. Heikkouksina näen jalkatekniikan. Ulkokiipeilyssä tämä erityisesti korostuu, koska jalkaotteet ovat usein pienempiä ja hankalampia lukea kuin sisällä kiivetessä. Ulkona myös korostuu pitkä sisäkiipeily tausta, sillä välillä on haastavaa löytää oikeaa tapaa tai edes itselle sopivia jalkaotteita, koska on tottunut näkemään kaikki otteet valmiiksi oikealla värillä. Tässä onneksi tietenkin kehittyy sitä mukaa, mitä enemmän pääsee tekemään. Tämä luonnollisesti buustaa myös motivaatiota, kun kehityksen näkee melkein joka sessiolla.
Tavoitteita kaudella 2022?
2022 tavoitteet voi varmaan miettiä uudelleen. Olin asetettuna muutaman 8A boulderin ja köysi 8b:n tavoitteeksi tälle vuodelle. Varmaan boulderin voisi nostaa + tai B, pitäis vaan motivoitua yrittämään vaikeampia kauden aikana ja luonnollisesti löytää omille vahvuuksille mahdollisimman hyvin sopiva projekti.
Unelmaboulder ja unelmaköysireitti, jotka tahtoisit joskus kiivetä?
Kyllä köysireiteistä Syncro olis sellanen unelmareitti. Bouldereista paha sanoa. Tässä kevään aikana olen nähnyt paljon hienoja bouldereita Sveitsistä, ehkä sieltä löytyis sellanen unelmaboulderi.
Kiitos ja hyvää kauden jatkoa!
Kiitos.