Photo: Diego Borello


At the time of writing the most impressive climbing achievement of 2023 must be Will Bosi’s anticipated second ascent of Burden of Dreams in Loviisa, Finland. The first ascent of this five move boulder was first made by Nalle Hukkataival back in 2016.

The boulder was first found in 2013 by Marko Siivinen, who is a pioneer in Finland for finding excellent boulders. He writes on his Instagram account:

”We found this boulder/sector back in 2013 with Mikko Manninen. We cleaned all  the easier stuff first and started looking the holds on this perfect 45 degree  overhang. At first it looked like it might be possible so we started trying the moves…  Pretty soon it was obvious it was a bit too hard for us 😄 So next time we took  @antonjohansson83 with us, who was the strongest man alive at that time. He  looked at the problem and touched the holds a bit and said: ”well… It looks really  good, but it also looks like 9A”😂 So the only thing left to do was to take Nalle there  and the rest is history.”

The first ascent took four years and 80 sessions. This, combined with the fact that the route clearly required serious effort gave it some added mystery. But apart from a couple of gutsy Japanese climbers there was no queue for the second ascent. From time to time Burden was mentioned, usually in connection with some other groundbreaking climbing news. It wasn’t until after the Covid travel restrictions were lifted that some of strongest climbers in the world started to visit Finland to give Burden a go.

 Aidan Roberts, who is one of the strongest climbers in the UK, came to visit the boulder in the Autumn of 2021. During Aidan’s visit Burden remained a pipe dream, but he took a fresh and analytical approach to his projecting and started to figure out how to make a send a possibility. Some climbers who had visited Burden earlier had made replicas of the route in their own bouldering caves, but this lad took it to the next level. He scanned all the holds with his phone application, measured the angle of the wall (hold by hold) and the distances between the holds. He then approached Core Climbing, whose design engineers used 3D scanning and fabrication technology to produce exact replicas of the original holds. These holds Aidan used for building a plastic replica wall at the Lattice headquarters.

Last autumn things moved up another notch. Shawn Raboutou came to Finland in November and projected Burden for seven weeks. In his YouTube videos we were able to witness the hard work behind the scenes. As the weather was sometimes working against him, at times he had to cover the boulder with a tarp to keep it dry and snow free. Despite the difficulties Shawn managed to link the route in two halves and came very close to sending the route. 

The videos that Shawn made of his progress on Burden were seen by the Scott Will Bosi, who had tried the replica earlier but had left it at that. After seeing the videos, however, he got really psyched about the route. He worked hard on the replica and after ten sessions managed to climb it in two halves. His good-humoured Instagram videos about his progress caught the attention of the climbing world. 

Climbers in Finland were very excited about Will’s fast progress. So much so that mid March the boulder was cleared of snow by the local talent Sami Koponen. Then we contacted Will and told him that the boulder should be climbable in about a week’s time. To everyone’s surprise Will booked the tickets and showed up in Finland. Without further ado Will got to work. His live flash try on Instagram was in itself climbing history, and I think it is fair to say, an international success. It was also most impressive that on his first day on Burden he managed to do all the moves. After that it was clear to everybody that a send was on the cards, if not sooner then later.

Finnish climbers were not the only ones who were hooked. The first one to arrive at the obscure location with a short climbing season was Toru Nakajima from Japan. Others soon followed. By the end of March international powerhouses Stefano GhisolfiElias Iagnemma and Shawn Raboutou were all sharing beta and trying hard to conquer Burden of Dreams

Toru’s fourth trip to Finland ended with a hight point at the third move. Toru is actually not a professional climber like the rest of the group. He is works a day job in Japan and comes to Finland regularly (during holidays) to pull on BoD. Respect!

As days went on, Will was making progress, fine tuning his beta, and trying to find the best method. In the end he decided to stick with the original beta. In addition to the superhuman moves, one of the major challenges was skin condition. Will was keen to work hard and it was difficult to rest and let the skin recover. He was able to work the individual moves with taped fingers, but a send with taped fingers was out of the question.

On day ten Will came excruciatingly close to sending the route. He just wasn’t able to hold the swing at the last move.

In the end, hard work, patience, and enough rest paid off. On day eleven it all came together. In his own words he floated through the first four moves, on the fifth move he hit the hold too far to the left and was only just able to stick it. But he held the swing. Mission accomplished.

There has been an immense amount of interest on ”Burden of Dreams” internationally and especially here in Finland. We had to hear the story from the man himself.

Hey and Congratulations to your great performance!

Hey! Thank you!

How was your first (and maybe the last) touch to Finnish climbing community?

Climbing in Finland was absolutely amazing! I really enjoyed every aspect of it. From the psych and kind people I met to the really cool and fun rock! I’m really hoping it won’t be my last, but I’m not sure when I’ll be back yet.

You have been talking quite a bit about the low percentage moves in Burden. What makes them (individual moves, move by move) so low percentage?

Yes, so for a board climb the moves are very low percentage and easy to mess up. I think there’s a few reasons for this. The biggest reason though is most of the moves you have to do with fast dynamic movements, which makes it easy to hit the next hold slightly in the wrong place. On most climbs this doesn’t matter too much but on Burden it’s almost impossible to readjust and unless you have the holds perfectly the next move gets way harder!

What was the most challenging part during the process? Was it physical, mental or technical? Or something else?

I think the most challenging part of Burden was the physical side. A mix between being strong enough and well rested and having good enough skin! However, I did find the technical side was a big problem too as I really struggled to work out the left foot on the second move and it caused me a lot of problems.

Send go? You had already fallen down from the last move twice. What kind if thoughts did you have in your head during the send go?

On the send go I climb the first four moves perfectly and didn’t have much in my head. However, arriving at the last move I came too and knew I was there. By climbing the bottom so we’ll I felt pretty fresh and knew this was the go. So I overgripped as hard as I could and fully committed to it.

You got super syked for ”Alphane” and ”Burden of Dreams” after you had watched Shawn´s videos about them. Now there are videos about projecting ”Soudain Seoul” and sending ”Megatron”. Is Megatron first on the list?

Haha yes Shawn’s videos are the reasons I’ve ended up where I am. I just can’t help but get psyched watching them :). I’d say Megatron would be next in that list as I’m not very psyched by Soudain Seoul.

If you find your ‘Desert Island’ boulder in the future what kind of masterpiece will it be (How many moves, what kind of holds, style…)?

Hmm. That’s a really hard question, but I think it would be more like 10-15 moves and have some big drop knees and hard crimpy undercut moves.

Just to speculate. Is JGs ‘Shadowplay’ harder than ‘Burden’? Or is it really possible? Are you interested in testing those routes and boulders like ‘Walk Away Sit’ and ‘Violent New Breed’, or have you already tested them?

Ok. So I don’t want to comment too much, as I’ve never seen Gaskins climb but in my opinion Shadowplay is at least a level above Burden… I´m keen to make a mini youtube-series of trying these lines though. I have spent two days on VNB, but without the hold that was glued on I find it hard to believe. With that hold (it was knocked off) it makes complete sense though.


You have to respect Will for his analytical style in projecting – and grading. After sending BoD, it would have been easy for him to say that let’s just wait what the next guy says about the grade. Not Will. After a few days of careful consideration Will reckoned that his FA ‘Honey Badger’ is a hard 8C+ and ‘Alphane’ is an easy 9A whereas ‘Burden of Dreams’ is a solid 9A. It is hard to fathom an easy 9A, but I am happy with his reasoning.


It is quite obvious that athletes who have a strong competition background – like Will, Aidan and Shawn – are going to move this game to a completely new level. The hours spent training extremely hard on plastic seems to bring results on rock. The proof is out there.

The modern 3D scanning and digital fabrication technology Core Climbing used to replicate real climbing holds was perfect for this five move board-style project. It made projecting the route possible without having to worry about the weather. Plastic is also kinder to the skin and therefore you are able to train more frequently. I firmly believe that this approach will be used a lot in the future. 

We were left with a feeling, once again, that even top level climbers are down-to-earth, approachable, warm-hearted characters. It is rare to find a sport where an average lad can send a message to one of the absolute stars of the sport and get an answer. Thank you for your answer to my message, Will Bosi. We hope that you will find your own ”Burden of Dreams”, just harder…

Photos: Matt Bird and Diego Borello

Burden of Dreams, 9A ja Will ”unelmavävy” Bosi

Saimme todistaa vuoden 2023 (ja monen mielestä jopa viime vuosien) merkittävintä kiipeilysuoritusta Suomen Loviisassa huhtikuussa, kun skottiversio unelmavävystä Will Bosi teki kahdeksan vuoden jälkeen toistonousun Nalle Hukkataipaleen ensinousemaan ”Burden of Dreams” -boulderiin.

Burdenin kivi löytyi vuonna 2013, kuten boulderkivien etsijäpioneeri Marko Siivinen instagrampostauksessaan historiasta kertoo:

”We found this boulder/sector back in 2013 with Mikko Manninen. We cleaned all  the easier stuff first and started looking the holds on this perfect 45 degree  overhang. At first it looked like it might be possible so we started trying the moves…  Pretty soon it was obvious it was a bit too hard for us 😄 So next time we took  @antonjohansson83 with us, who was the strongest man alive at that time. He  looked at the problem and touched the holds a bit and said: ”well… It looks really  good, but it also looks like 9A”😂 So the only thing left to do was to take Nalle there  and the rest is history.”

Nalle käytti ensinousuun nelisen vuotta ja noin 80 sessiota. Tämä oli varmaan osaltaan syynä siihen, että reitistä muodostui melko nopeasti myytti ja toistonousujonossa ei tuntunut olevan japanilaisten sisukkaiden miekkosten lisäksi juurikaan jonoa. Burden nousi ajoittain mediaan lähinnä muiden merkittävien kiipeilyuutisten myötä, mutta vasta maailman laajuisen pandemian jälkeen ammattikiipeilijöiden varovainen innostus reitin toistonousun jahdista alkoi heräilemään. 

Varsinainen hype reitillä alkoi Karpojen tulkinnan mukaan, kun englantilainen väkivahva nuorukainen Aidan Roberts kävi testaamassa reittiä syksyllä 2021. Reitti osoittautui edelleen ylipääsemättömäksi, mutta englantilaiseen pirteän analyyttiseen sävyyn Aidan pohti miten reitin työstöä voisi lähestyä niin, että se muuttuisi saavutettavammaksi. Toki monet reitillä aiemmin piipahtaneetkin kiipeilijät olivat askarrelleet koticaveihinsa reitistä replicoita (kuten myös Nalle), mutta tämä vaijerijänteinen nuorukainen vei homman toiseen ulottuvuuteen. Hän scannasi otteet puhelimen aplikaatiolla ja mittasi otteiden välit lähes millilleen, sekä mittasi jopa eri otteiden kohdista seinän kaltevuuden. Kun otevalmistaja Core Climbing vielä lupautui valmistamaan otteet scannien mukaisesti, oli mittatilausreitti puoliksi valmis ja se rakennettiinkin herran kotivarastoboardiin, sekä Lattice trainingin toimiston treeniseinälle.

Vielä merkittävämpi sysäys kilpajuoksulle reitin toistonoususta saatiin syksyllä 2022, kun hämmentävän sympaattinen amerikkalaiskiipeilijä Shawn Raboutou saapui Suomeen marraskuussa ja vietti Loviisan hakkuuaukealla reittiä työstäen seitsemän viikkoa jouluaaton aattoon saakka. Saimme todistaa Youtube-videossa ammattikiipeilijän arkea, josta on glooria kaukana, kun Shawn välillä peitti reitin tarppikankaalla sen taas vapaaksi kuoriakseen ja tuuletinlämmitinyhdistelmällä kuivatakseen. Reitti jäi joulukuussa tuskaisen lähelle ja ensimmäistä kertaa yleisömassat saivat todistaa, että reitti on oikeasti kiivettävissä, sillä tämä ponteva nuori mies kiipesi reitin lumituiskujen välissä kahdessa osassa!

Shawnin video hänen avaamastaan ”Alphane” -nimisestä 9A vaikeustasoisesta reitistään Sveitsissä sai viime vuonna skotti Will Bosin sukat pyörimään jaloissa ja hän intoutuikin videosta niin paljon, että päätyi tekemään kyseiseen reittiin kolmannen nousun. Will oli kokeillut Latticen toimistolla Burdenin replicaa, mutta ei ollut syttynyt ihan liekkiin, kunnes näki Shawnin Suomipätkän tubessa… Kymmenisen sessiota myöhemmin Will oli kiivennyt replican kahdessa osassa ja ilahduttanut valtavaa määrää kiipeilijöitä muun muassa askartelemalla ensimmäisen muuvin treenaamista varten seinään pulleysysteemin, jolla hän kevensi itseään sen verran, että sai muuvin tehtyä ja siten harjoiteltua tarvittavaa liikerataa. Tarkempaa analyysiä muun muassa tästä metodista voitte kuunnella hänen valmentajansa Tom Randallin ja Willin podcastista Latticen kanavilla.

Willin nopeasta progressiosta innostuneena Karpojen maakuntajoukkojen ykkössissi (Sami Koponen) kävi pudottamassa Burdenin kiven päältä lumet pois 13.3.2023 ja viestittelimme Willille, että reitti on toistonousua vaille valmiina odottelemassa. Herra saapuikin samalla viikolla ja teki saman tien eräänlaista kiipeilyhistoriaa järjestämällä flash-yrityksestään Instaliven, joka oli maailmanlaajuinen menestys :-). Instaliveä merkittävämpää oli, että hän sai ekassa sessiossa tehtyä muutamalla yrityksellä reitin kaikki muuvit ja viimeistään siinä vaiheessa oli selvää, että tänä keväänä toistonousua on oikeasti realistista odottaa. Muutaman päivän jälkeen paikalle saapui Japanin Burden-maajoukkueen keihäänkärki Toru Nakajima ja tervehenkinen kilvoittelu ja betan vaihto oli valmis alkamaan. Kuun loppupuolella Loviisaan saapuivat vielä Stefano Ghisolfi, Elias Iagnemma ja Shawn, joten kerralla paikalla olikin maailmantähtiä enemmän kuin hyvätasoisessa kiipeilyelokuvassa. Stefano ja Elias olivat valmistautuneet reittiä varten Italiassa heidän privaatilla replicallaan ja Shawn työstämällä Red Rockseilla Las Vegasin kupeessa uutta n. V18 vaikeustasoista projektiaan… (josta löydät mulkoiltavaa herran YT-kanavalta).

Torun neljäs retki Suomeen päätyi highpointtiin, eli kolmanteen muuviin. Hänhän ei ole ammattikiipeilijä vaan toppahousuduunari, joka vain käyttää vuosilomansa perinteikkäästi yhtä maailman vaikeimmista kiipeilyreiteistä työstelemällä. Samaan aikaan Willin linkit paranivat paranemistaan ja samalla hän kävi Jaakobin painia alkuperäisen betan ja omakehittämänsä huukkibetan (jossa ekan muuvin jälkeen huukataan vasemmalla jalalla erittäin tekninen huukkimuuvi ja skipataan vaikea jalkasekvenssi ja pari käsimuuvia). Loppujen lopuksi Will päätyi pitäytymään originaalissa betassa, vaikkakin hän luonnehti huukkibetaa helpommaksi… Se on kuitenkin erittäin herkkä ja matalaprosenttinen (hajotti uudetkin kengät kahden yrityksen jälkeen). Merkittävänä syynä originaalissa pysymiseen oli myös se, että reittispesifi voima tuntui kasvavan joka sessiolla ja yksittäiset muuvit alkoivat muuttua limitillä olevista helpommin hallittaviksi.

Merkittäväksi haasteeksi reitin lähetyksen kannalta alkoivat muodostumaan sormien nahkat, joihin Will oli onnistunut saamaan alkusessioilla parikin reikää. Reitin ollessa lähellä omaa limittiä, ei kokonaissuoritusta voinut kuvitellakaan teippisätösten kanssa tehtäväksi, vaikkakin kaikki muuvit meni yksittäin sormet paketissakin. 

Mielenrauha ja välipäivät tekivät kuitenkin tehtävänsä ja sessiolla 11 (7.4.2023) herra kiipesi reitin alun erinomaisesti toppimuuviin saakka. Otteet eivät kuitenkaan tuntuneet tarpeeksi hyviltä, jotta hän olisi voinut käyttää viimeiseen muuviin korkeaa jalkaotetta, vaan tyytyi hyppybetaan, joka päätyi heartbrakeriin ja putoamiseen toppimuuvista. Itse asiassa Will kävi ennen reitin kiipeämistään putoamassa topista vielä toistamiseenkin…

Varsinaisen sendin fiilikset kiinnostavat Karpojen niin paljon, että päätimme lähteä niitä kysymään herralta itseltään:

Moro ja onnittelut mahtavasta suorituksesta!

Moi! Kiitoksia!

Miltä sun ensimmäinen (ja mahdollisesti viimeinen) kosketus suomalaiseen kiipeilyyn ja sen yhteisöön tuntui?

Kiipeily Suomessa oli aivan mahtavaa! Rakastin reissun jokaista puolta innostuneista ja ystävällisistä ihmisistä mahtavaan kiipeilyyn huipulla kivellä! Toivon, ettei tämä ole viimeinen reissuni täällä, mutten toisaalta osaa arvioida milloin olisi mahdollisuus tulla uudestaan. 

Olet puhunut aika paljon Burdenin matalaprosenttisista muuveista. Mikä reitin muuveista tekee niin matalaprosenttisia?

Jep, boardireitiksi muuvit ovat tosiaan matalaprosenttisia ja helppoja kämmittäväksi. Näkisin, että siihen on parikin syytä. Isoin lienee se, että useimmat muuvit pitää tehdä todella dynaamisesti joten seuraavaan otteeseen on helppoa osua ihan pikkuisen väärin. Useimmilla reiteillä sillä ei ole juurikaan väliä, mutta Burdenilla otteita ei käytännössä voi korjata, joten jos otetta ei saa heti hyvin kertaantuu kuorma seuraavaan muuviin ja se muuttuu merkittävästi raskaammaksi!

Mikä oli prosessin vaikein osa? Oliko se fyysinen, psyykkinen vai tekninen? Vai kenties jotain ihan muuta?

Mielestäni vaikeinta Burdenin työstössä oli fyysinen puoli. Tämä pitää sisällään balanssin olla tarpeeksi vahva, hyvin levännyt ja pitää nahka kunnossa! Kuitenkin tekninen puoli oli myös varsin merkittävä, koska koin merkittäviä haasteita työstää vasemman jalan asento kuntoon toista muuvia varten.

Sendi? Olit tippunut vika muuvista jo kahdesti. Mitä päässäsi tapahtui varsinaisessa sendissä?

Sendissä kiipesin ensimmäiset neljä muuvia mielestäni täydellisesti ja päässäni ei tapahtunut juurikaan mitään. Vikaan muuviin tullessani tiedostin kuitenkin asian. Olin kuitenkin kiivennyt alun niin hyvin ja tunsin oloni niin vahvaksi, että tiesin tämän olevan Se yritys! Joten puristin täysillä ja vedin viimeisen muuvin täysillä!

Pääsit fiiliksiin sekä ”Alphanen”, että ”Burden of Dreamsin” osalta katsottuasi Shawnin videot niistä. Nyt Shawnin sivuilla on työstövideo ”Soudain Seoulista” ja lähetysvideo ”Megatronista”. Onko Megatron seuraavana listalla?

Haha! Joo, Shawnin videot ovat syy siihen, että päädyin sinne missä nyt olen. En vaan pysty olemaan innostumatta, kun katson niitä 🙂 Sanoisin, että Megatron on seuraavana listalla, en ole kovinkaan kiinnostunut Soudain Seoulista.

Jos joskus löydät oman unelmaboulderisi, niin mitä tuo mestariteos pitäisi sisällään (monta muuvia, millaisia otteita, tyyli…)?

Hmm. Tuopa onkin hankala kysymys, mutta ajattelisin sen olevan noin 10-15 muuvia ja pitävän sisällään isoja backsteppejä ja pieniä incutteja undereita.

Spekuloidaanpa hiukan. Onko John Gaskinsin ”Shadowplay” vaikeampi kuin Burden? Vai onko se edes mahdollinen? Oletko kiinnostunut testaamaan hänen reittejään, kuten ”Walk Away sit” ja ”Violent New Breed”, vai oletko jopa jo testannut niitä?

Ok. En haluaisi kommentoida kovin paljoa, sillä en ole koskaan nähnyt Gaskinsia kiipeilemässä, mutta mielipiteenä voisin sanoa, että ”Shadowplay” on pykälän verran ”Burdenia” vaikeampi. Olen innostunut tekemään mini Youtube-sarjan jossa käyn näitä reittejä testaamassa. Olen testannut VNB:tä kahtena päivänä, mutta en usko sen olevan mahdollinen ilman liimattua otetta. Sen otteen kanssa (se on siis hakattu irti) se oli suurella todennäköisyydellä ihan mahdollinen.


Will Bosi on siitä mainio veikko, että hän on hyvin analyyttinen sekä reittien työstön, mutta myös niiden vaikeusasteiden suhteen. Helppoahan tässäkin tilanteessa olisi ollut sanoa ”No odotellaan, mitä seuraavat nousijat sanovat…”, mutta pari päivää asiaa tarkasti pohdiskeltuaan hän päätyi pohtimaan, että hänen mielestään hänen oma ensinousunsa ”Honey Badger” on vaikea 8C+, Shawnin avaama ”Alphane” helppo 9A ja ”Burden of Dreams” solidi 9A. Willin analyysin mukaan 9A vaikesasteessakin on helppo, solidi ja vaikea. Kuulostaa näin pohdittuna varsin järkeenkäyvälle. Sama juttuhan se on jokaisessa greidissä, ylempiin vaikeuksiin siirryttäessä tuo haarukka on varmaankin itse asiassa vain laveampi. 


Viimeistään tässä vaiheessa kaikille lienee alkaa olla selvää, että kisakiipeilytaustasta ponnistavat atleetit kuten Will, Aidan ja Shawn tulevat siirtämään lajin uudelle aikakaudelle. Kun kisakiipeilyn treenaamisesta tehdyt pohjat siirretään ulkokiipeilyyn, tulee jälki olemaan suurella todennäköisyydellä mykistävää (ja on jo nyt). Kun kyseiset herrat vielä löytävät täysin omia vahvuuksiaan sisältävät projektit, siirtyy kiipeilyn vaikeus uusille numeroluvuille. 

Burdenin työstössä käytetty nykyteknologian mahdollistama replica ei tietenkään ole mahdollinen suurimmassa osassa reittejä, mutta kyseisen reitin board-tyylin vuoksi se sopi tähän tilanteeseen kuin nyrkki nenään. Samalla reitin työstöstä oli mahdollista tehdä järkevää ilman sää ja nahkafaktoria. Uskonkin, että kyseistä metodia tullaan jatkamaan melko laajalti muuallakin, kuin brittein saarella.

Jälleen vahvistui tunne siitä, että saarivaltion kiipeilijät ovat erinomaisen lähestyttäviä ja miellyttäviä hahmoja. Harvassa lajissa perus toppahousu Karpo pääsee lähestymään (ja varsinkaan saa kontaktia) yhteen lajin absoluuttisista huipuista! Kiitokset siitä lajimme hienoudelle (ja Will Bosille).