Kevät on saapunut hitaasti, mutta ainakin semivarmasti pohjolaan saakka ja lähetyksistä ollaan päästy nauttimaan enemmissäkin määrin (ainakin eteläisessä Suomessa), joten Karpot katsoivat aiheelliseksi vetää yhteen hieman huhtikuun suomalaista kiipeilysatoa…
Boulderointi, Suomi
Vakka-Suomen boulderoinnin kärkiosaajaksi keväällä 2022 on itsensä nostanut jo edellisessä Karpojen kootuissa mainittu Oskari Kantonen, joka jatkaa Joogokiven Mataharifeissin tyhjentämistä jo toisella klassikolla ”Gipsy Grooves, 8A”. Herralle suosituksena samalta feissiltä vielä O-P Manni klassikko ”Nakke’s Stickmark ekstension, 7C+”. Vaikkakin greidin on helpompi, toteuttaa tämä traverse ilmeisimminkin O-P:n vanhaa viisautta ”Se ei ole numeraalisesti vaikea, mutta tosi hankala kiivetä…”.
Keväällä jo aiemmin hehkuteltu Roope Ketola jatkaa vahvoja otteitaan ja kasipyramidi on vankistunut sittemmin ”Chess Boxing, 8A” reitillä Meilahdessa (mukana kruisailemassa unelmavävy Koponen) ja hienolla mantteliprobleemalla ”Shari, 8A” Sipoonlahdessa. Shari onkin ollut laatunsa ja nopean kuivuvuutensa vuoksi kevään yksi suosikkireiteistä ja sen on kellistänyt myös ainakin Emil Lamppu ja Joonas Salmi. Herran pitelemättömyys on jatkunut huhtikuun lopulla vielä ”Raadelmalla, 8A” ja hienolla haikkarilla ”Pojasta polvi pahenee, 8A” Sipoossa. Jälkimmäisellä, Nalle Hukkataipaleen avaamalla haikkarilla Roope jakoi hiukan voimistaan myös Eric Juslenille, joka kruisaili reitin hävyttömän leikkisästi. Sosiaalisen median kommentoinnissa aletaankin Roopen osalta jo odotella pyramidin kaventamista seuraaville numeroille. Ilmeisesti työn alla onkin seuraavan vaikeuden reitit Mylliksessä jahka se joskus kuivaa…
Tällä viikolla Karpot ovat äimistelleet äitien suorituskykyä äitiyden ohella myös kiipeilyssä. Kun vahvoista äideistä puhutaan, ei valtakunnassa voi juuri koskaan ohittaa Emmi Rautkylää. Pienet terveydelliset haasteet eivät tämän Superäidin vauhtia hiljennä, vaan tikkilistalta löytyy keväältä muun muassa: ”Terävä Paska, 7B+” Särkyneeltä kiveltä. Vaikkakaan nimi ei varsinaisesti kuulosta kovinkaan mairittelevalta tämä on terävyydestään huolimatta Emmin mukaan hienoilla muuveilla varustettu ”Hekoheko -poikkarin” tyylinen runttaus. Turun suunnalta listattiin Antin kiveltä ”Patukka assis, 7C” ja Mynämäestä klassikko ”X-Mies, 7B+” Jälkimmäinen sietäisi Emmin mukaan saada plussan peräänsä (niinkuin se jossain vanhassa topossa olikin)…
Myös ”Fabergé egg, 8A” on saanut osakseen vipinää ainakin Haapalan Tommin osalta. Mahtavaa oli, että samaisella sendiretkellä hän ja Roope Ketola jakoivat kevään aikana herroille karttuneesta itseluottamuksesta hivenen myös mukana olleelle Lassi Valtoselle joka tikkasi reitin myös muutamalla yrityksellä. Hänen osaltaan reitin kellistäminen oli ensimmäinen greidissään, mutta aiheutti kahtiajakoisia tunteita tipahdettuaan luvattoman helposti. Selvensimmekin herran tunteita muutamalla tarkentavalla kysymyksellä:
Moi ja onnittelut ekasta kasista ”Faberge Egg”! Tuliko sendi miten puskista?
Kiitos paljon. Ei se ihan puskista tullut. On tässä oltu jo jonkin aikaa ”kasin kunnossa”, ainakin jos kavereiden puheita on uskominen. Aikaisemmin oli vähän haasteena päästä niille potentiaalisille kasin reiteille, kun en omistanut autoa ja vähän liian ujo pummaamaan kyytejä omille projekteille.
Lähinnä tuli käytyä kiipeämässä niitä reittejä mihin kaverit oli matkalla, jos autossa oli vielä tilaa.
Tänä keväänä sitten päätin, että jos haluan kasin joskus kiivetä, niin auto on hankittava.
Nyt olen päässyt kokeilemaan juuri niitä reittejä mitä mieli tehnyt ja heti tuotti tulosta.
Pohdit kahtiajakoisia tunnelmia sendin jälkeen. Tarkoitit ilmeisesti sitä, että hämmennystä aiheutti reitin kellistyminen niin nopeasti?
Jep. Vuosien varrella olen ehtinyt moneen kertaan kuvittelemaan miten se ensimmäinen kasi tulee tapahtumaan. Ensimmäisellä sessarilla ja aika vähillä yrkillä ei ollut ihan se, mitä olin kuvitellut.
Greidissä seuraavaan siirtyminen on varmaan kaikille eräänlainen riitti. Toiset etsivät mahdollisimman softia reittiä vaikka ympäri Eurooppaa ja toiset taas tahtovat, että reitti tuntuu myös itsestä siltä, että on saanut painiskella ihan tosissaan. Kuulut ilmeisesti jälkimmäisen koulukuntaan?
Juuri näin. Tämä virstanpylväs oli semmoinen mitä en halunnut saavuttaa menemällä sieltä mistä aita on matalin. En halunnut, että se ensimmäinen olisi reitti, jota pidettäisiin softina. Nyt kävi omasta mielestä toisin, mutta eipä sitä olisi voinut tietää ennen kuin pääsin reittiä kokeilemaan.
Reitin tikkilistassa ei toistaiseksi ole vielä downgreidejä, mutta suurin osa myös kiivennyt sen käyttäen eri betaa kuin minä. Aika näyttää pysyykö reitti solidina kasina vai tippuuko siihen seiskan ja kasin välimaastoon.
Mukana olleet veljekset Ketola-Haapala ovat kiivenneet kevään aikana melkein kaiken koskemansa. Miten paljon itseluottamus pääsi tarttumaan herroista sinuun/ miten paljon Roopen isällinen ohjeistus auttoi sendaamisessa :-)?
Olin ehtinyt olla kivellä ehkä 10 minuuttia kun Tommi jo näytti lähettämisen mallia. Siihen oli sitten hyvä lähteä perään ottamaan omia yrkkiä. Olin jo kertaalleen tippunut kruksin jälkeen, niin Roopen ohjeistuksesta oli apua sendaamisessa. Sain sen avulla vähän rauhoitettua omaa kiipeämistä ja vältyin höntyilyltä.
Jos sitä vaikka tämän jäljiltä pääsisi vastaavaan vireeseen kuin herrat.
Tämä reitti sopi sulle kuin nyrkki nenään. Mikäs on seuraava projekti, jonka kanssa pääsisi edes jonkinlaiseen viha-rakkaussuhteeseen?
Joo ei paljoa sopivampaa kruksimuuvia löydy. Jalka lähelle ja veto pienestä krimpistä.
Mylliksen kuivumista odotellessa, siellä ”Hottentotti” ja ”Unusual suspect”. Liljendalista ”Pukaron Paroni” on ollut pitkään to-do listalla. Muutamaa muutakin reittiä olen silmäillyt, niin eiköhän näistä jostain saada ihan kamppailu aikaiseksi.
Onnittelut vielä ja tsemiä seuraavaan painiin!
Laitisen Anna napakoitti sormiensa tendot ”Escalamastersin” työstössä ilmeisen suorituskykyisiksi ja boulderointikondis löytyi heti kotimaahan palattua. ”Pukaron Paroni, 8A” Liljendalissa antautui tokalla sessiolla ja Annaa mietitytti, onko reitti softi vai sormet vahvistuneet köyseilystä. Karpot vastaavat: ”Sormet ovat vahvistuneet”. Turun reissulla klassikoiden työstön lomassa tikkilistalle vahvistettiin retrosuorituksena ”Red October, 7C” ja pitkäaikainen to-do listan reitti ”One Love, 7C+” tipahtikin sessiossa. Lähiaikoina Karpojen on tarkoitus haastattaa Annaa, joten seuratkaa kanavaa!
Nuori härkä Kaartisen Tomas on työstänyt kotiseudullaan Tampereen kupeessa Nytorpin Tomin vanhaa projektia, joka alkaa olla lähetystä vaille valmis. Reitti on useammankin lähteen mukaan megahieno (ja megavaikea…). Työstön ohessa sivuprojektina ollut linja tipahti jo ja sai nimekseen ”Melokyyli, 8A/+”. Kun kasin kiipeilijöiden määrä tuntuu kasvavan ekspotentiaalisesti, olisi kiva nähdä liikettä Tomaksen avaamilla radoilla kuten tämä äsken mainittu sekä kneebartestpiece ”Rajan takaa assis 8A+”.
Boulderointi, ulkomaat
Oulun kärpät siirtyivät kannustamaan huhtikuun alussa Tuukka Simosta maailmancupin osakilpailun jälkimainingeissa Sveitsin graniittikehtoon. Nuorukaiset olivat hioneet nahkojaan kiviin aamusta iltaan ja Tuukan jalanjäljissä ainakin Niko Mursu ja Antti Korva olivat kiivenneet Brionessa Kurrun Villen jo vuonna 2006 avaaman ”Kingston Wall, 7C+” reitin. Erityisen lämmin tunne nousee bändistä reitin nimen takana (rauha Petri Wallin sielulle). Kelit eivät olleet ihan retkuetta suosineet ja Tuukka oli muun muassa oksentanut lämpöhalvauksen oireena kiivettyään superklassikko ”Limited Editionin, 7C+” +30 lämpötilassa. Tiukempien työstön lomassa Tuukkeli tikkasi napakahkoja klassikoita kuten: ”Sissyfuss, 8A+”, ” Schlonziges weiner Schmankerl, 8A”, ”Beast, 8A” ja ”Apollo, 8A”.
Nakk1s Extra
Juniorimaajoukkueemme yksi syömähampaista on vielä hetken aikaa Joonas ”Nakk1s” Salmi. Tuore PM-boulder pronssimitalisti osallistui Tapanilan Erän legendaarisen Nuorten Urheilukiipeilykoulun Fontsunretkelle huhtikuun alussa ja kelien osuttua kohdalleen Joonas tykitti ponnari hulmuten klassikkoa klassikon perään. Pääsimmekin hiukan valottamaan nuorukaisen mietteitä klassikoista ja fontsukiipeilystä yleensäkin.
Moi ja onnittelut mainiosti onnistuneesta fontsunreissusta! Reissuun sattui aika onnistuneita päiviä, kuten volyymipäivä, jolloin tikkasit läjän superklassikoita kuten:
– L’Aérodynamite 7b+
– La Balance 7c+
– Big boss 7c
– Fourmis Rouges 7c (flash)
– Gourmandise raccourci 8a+
Olitko käynyt kyseisiä reittejä testailemassa jo aiemmin, vai sattuiko kohdalle ns. ”Pölhö päivä”, jolloin kaikki vain onnistuu?
Cuvier-päivä oli selkeesti reissun paras. Monta klassikkoa tuli kiivettyä ja muutamaa muutakin kokeiltua. Mitään näistä reiteistä en ollut aiemmin kokeillu. Pari vuotta sitten, kun viimeksi Cuvierissa kävin, niin oli sormien kanssa ongelmia minkä takia en mitään vaikeeta silloin voinut koittaa. Nyt kun paikat oli kunnossa, niin halusin kokeilla mahollisimman montaa eri klassikkoa.
Tuon päivän reiteistä aika moni löytyy Youtubestakin löytyvästä, ehkä maailman parhaasta boulderelokuvasta ”Real Thing”. Onko kyseinen leffa tuttu ja oliko reittien klassikkoarvolla sulle merkitystä, vai kiipeisitkö vain mitä eteen sattui?
Yleensä itse tykkään kiivetä paljon boudereita, mitkä on klassikoita sillä alueella missä ikinä kiipeekään. Cuvierissä varsinkin Big Four -reitit kiinnosti paljon just sen takia, että ne on niin klassikoita ja niistä paljon videoita nähnyt ja niitä on aina joku kiipeemässä. Tälläkin kertaa meinasi olla vähän ruuhkaa niin en esimerkiksi Tristesse 7c:tä päässy kokeilemaan. Mutta ylipäätään yleensä arvostan enempi klassikko reittejä, mutta se ei kuitenkaan ei-klassikoista tee mitenkään huonoja!
Gourmandise Raccourci 8A+ on varsin tanakan näköinen voimapläjäys. Pitikö sitä käydä työstelemässä enemmänkin vai sattuiko omille vahvuuksille?
Gourmandise oli mielessä Cuvieriin mennessä, että josko siinä olisi lähellä tehdä ekan muuvin. Viimeksi kun Cuvierissa olin ja vain kattelin kaverien kiipeilyä, niin yks kaveri koitti sitä ja oli suht lähellä siinä ekassa muuvissa ja todettiin, että aika napakka on. Tämän takia ajattelin lähteä sillä mielin, että ”katotaan onko eka muuvi kuinka kaukana”, mutta sitten hetken koittamisen jälkeen menikin…. hommaan meni suunnilleen se 30min.
Mikä fontsukiipeilystä tekee erityisen hienoa?
Fontsukiipeilyssä hienoa on vaan kaikki. Ei mitään moitittavaa missään. Kaikki sektorit täynnä 10/10 reittejä. Kivenlaatu on ihan täydellistä ja ite tykkään kuinka Fontsusta löytyy ihan kaikenlaista kiivettävää. Vaikka aina kuulee, että Fontsussa olis vaan sloppereita ja mantteleita, niin ei se kuitenkaan ihan niin ole. Reittejä on ihan laidasta laitaan ja metsät on hienoja. Aina kun siellä on, niin elämä hymyilee täysin!
Osaatko niputtaa reissusta TOP-3 reittejä ja miksi ne oli niin hienoja?
Vaikeehan Fontsun reiteistä on top-3 valita… Yks top-3 bouldereista on kyllä Big Boss 7C. Se on niin hienon näkönen ja kiipee hienosti, sekä kuuluu ns. ”Big Four” -reitteihin (Cuvier Rempartin klassikkonelikko: ”Big Boss”, ”Tristesse”, ”Big Golden”, sekä ”Fourmis Rouges” toim.huom.) Ekana iltana kiivettiin Aleksi Mikkolan kanssa Mont Pivot kukkulalta Pancras assis 7C. Se on myös yks lemppareita. Useempi muuvi, mukavat otteet, hukkailua ja ihan vaan kiva reitti. Kolmatta en kyllä oikeen osaa valita…. Yks vois olla vielä toi Machine Head 7B. Se kiivettiin Aleksin kanssa reissun alkuvaiheilla, ennen kun alko satamaan pikkusen. Ihan uudella pikku alueella, mutta tosi hauska. Siinäkin mukavat otteet ja hienot muuvit!
Käväisit reissusta tullessa kiipeämässä Sipoonlahdella ”Sharin, 8A”. Reittihän näyttää siltä, että se olisi repäisty suoraan fontsusta. kiipeääkö se yhtä hyvin, kuin miltä näyttää?
Joo Shari meni tosiaan vähän sillain yllättäen. Olin kerran joku pari vuotta sitten käyny kokeilemassa ja nyt keväällä kans toisen kerran. Joka kerta pääsi siinä sellaseen manttelikohtaan ja sitte aina hyyty, kun ollut vähän ihmeissään mitä tehä. Nyt sitten kaikki vaan osu jotenkin kohalleen ja se sitten meni.
Hienoa, tsemiä kevään rientoihin ja skaboihin!
Nakkiksen aina yhtä iloinen aisapari Aleksi Mikkola kiipesi retken aikana Dannyn muistoksi ainakin yhden 7 kertaa seitsemän päivän (mikäli 27:n tikkilistan päivämääriin on uskomista) ja loikkasi talven aikana suomalaisten suosikiksi nousseen kisadynon ”Rainbow Rocket, 8A”. Aleksin suorite dynoon on Karpojen mielestä vaikuttavin heti Vadim Timonovin jälkeen. Samaisen loikan suoritti myös oululainen Pekka Roine. Pekan osalta huomioitavaa on se, että tätä ennen vaikein reitti oli 7B boulder!!!
Köyseily
Köysirintamalla ei vielä kelien puolesta ole luonnollisesti tapahtunut. Ulkomailla suomaiset ovat suoriutuneet kuitenkin perusmukavasti ja tulevaisuudessa pronssiin valettava tamperelainen puolijumala Ola Laitinen tikkasi Siuranan retkellä määrää listaten muun muassa seuraavat reitit: ”Pren Nota 8a”, ”Melorias de Sepia, 8a” ja ”Demogordon 8a+”. Varsinainen projekti jäi vielä odottelemaan syksyn uutta retkeä…
Ikuista kesää tällä hetkellä Kalymnoksella viettävä Pasi Sjöman on viimeisen reilun kuukauden aikana tikannut noin neljänkymmenen seiskan lisäksi ”Punto Caramelon, 8a”. Jossain välissä olisi hauska selvittää, onko kyseisen herran hallussa Suomen ennätys tikattujen reittien määrässä?
Kovien reittien työstön välissä Itä-Suomen ylpeys Sami Koponen on ehtinyt Piruntädin kalliolle sen verran, että ehti lähettää ”Rajanumeron, 8a+”. Kyseinen kallio ansaitsisi kuuleman mukaan enemmänkin trafiikkia. Haasteeksi noussee se, että turkulaiseen tyyliin reitit eivät ole numeraalisesti vaikeita, mutta niitä on tosi vaikea kiivetä… 😉