Meidän Karpojen on ilolla todettava, että yllättävän moni ikätoveri (tai ainakin jo ikäihminen) on viimeisen vuoden aikana päässyt kiipeilyharrastuksessaan uudelle levelille. Yksi näistä onnistujista on joensuulainen Antti Turunen, joka boulderoi viime syksynä ensimmäisen 7C+:san ja tällä kaudella tikkilista on komistunut jo kolmella kahdeksannen vaikeusasteen reitillä. Mutta kuka on Antti Turunen ja miksi ihmeessä hän on mieltynyt myös teknoiluun?
Kuka on Antti Turunen?
Joensuussa asusteleva, automaatioinsinöörin hommia tekevä perheenisä.
Mistä ja miten kiipeily löytyi itäsuomalaiselle urokselle harrasteeksi ja olitko harrastanut jotain muuta aiemmin puolitosissasi?
No eipä voi sanoa, että olisin ollut kovin urheilullinen nuorempana. Parikymppisenä kolistelin vähä puntteja. Sitharrastin pari vuotta vapaaottelua. Se oli silloin, kun Ultimate Fighterit tuli telkusta ja se oli suosittua. Sen harrastaminen alkoi käydä raskaaksi neljän treenin viikkomäärällä, niin vaihdoin kiipeilyyn. Ei tarvii treenata! Kaveri kysyi mukaan Karelian Kiipeilijöiden peruskurssille. Hän itse perui tulon, mutta itse jäin lajiin kiinni. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta pikkuhiljaa suhde läheni intohimoiseksi.
Olet jo aikuiseen ikään ehtinyt köljyrinta. Viimeisen kahden vuoden ajan olet varsinkin boulderoinnissa parantanut tasoa kuin sika juoksua (viime vuonna eka 7C+, tänä vuonna jo 3 x 8A). Mitä ihmettä olet tehnyt toisin kuin ennen?
Joo, kyllähän tässä neljänkympin pahemmalle puolen on jo hyvin päästy. En osaa sanoa, mitä olen tehnyt toisin. Ehkä vaan ruuhkavuosien paino on vähentynyt, niin se näkyy harrastamisessa. Nyt parina viime vuotena on jäänyt seikkailullisemmat retket välistä, niin ehkä se näkyy sitten greideissä. Koitan kiipeillä ulkokiipeilykautena pelkästään ulkona, pari kertaa viikossa.
Viikonloppuna sulla oli kohtuullinen kiipeilypäivä, kun kiipesit Joensuun huudeilla kaksi Koposen Samin upean näköistä 8A:ta ”Osallistumispakko” ja ”Kaivosvaraus cavestart”. Millaisista reiteistä on kyse ja miten painiskelu niiden kanssa sujui?
Siitä kehkeytyi kyllä ainakin numeroiden puolesta aikamoinen päivä. Molemmilla bouldereilla olin käynyt kerran aikaisemmin. Tämä Kaivosvaraus cave start on vielä kehitysvaiheessa olevassa paikassa oleva kestävyysboulderi, jossa kiivetään katossa ensin about kuusi moovia ja sen jälkeen on 7B:n boulderi, jossa 7-8moovia. Olin käynyt siinä alkuviikosta kaverin kanssa ja mulla oli koko loppuviikko lepoa alla. Sain kiivettyä sen toisella yrkällä, mutta olin totaalipumpissa viimeisillä mooveilla ja tuntui, että voin tippua milloin tahansa. Ja kun olo oli vahva, päätin lähteä yksin koittamaan Osallistumispakkoa. Siinä menikin useampi yrkkä, oli däbiä patjaan ja halkeaman viereiseen kiveen. Osallistumispakko on aika yksinkertainen hänkki. Puristetaan kantista vasurilla ja krimpataaan oikealla. Greideistä en osaa sanoa, molemmat tuntui suhteellisen helpoilta, mutta kyllä ne on linjassa paikallisten muiden reittien kanssa.
Kiipeät melko lailla kaikkia kiipeilyn alalajeja. Onko joku/ jotkut niistä enemmän sydäntä lähellä ja jos on, niin miksi?
Vaikea sanoa mikä olisi lähimpänä sydäntä. Hyvä kiipeily on hyvää, oli se varmistaminen tai tyyli mitä tahansa.
Mikä ihme teknoamisessa kiinnostaa? Pelko, epämukavuus vai se, että saa ostaa monella tonnilla räkkiä?
Teknoaminen voi olla mielenkiintoista ongelmanratkaisua, siinä missä vapaakiipeilymoovienkin miettiminen. Pelko tai ehkä enemmänkin sen hallinta on yksi puoli teknoamisesta, joka kiinnostaa. Teknoamalla eteneminen, varsinkin vaikeammissakohdassa, on hidasta. Tällöin pelko on erilaista, esimerkiksi verrattuna runouttiin vapaakiipeilyssä. Mutta parasta teknossa on se, että se mahdollistaa pääsyn sellaisille seinille, minne normikiipeilijänä et lähtisi. Toki siitä on hyvä tykätä, jos meinaa isompia reittejä kiivetä. Räkin kasvattaminen on ollut vuosien hidas prosessi, niin ei se tonnien tuhlaaminen niin pahalta tunnu…
TOP-3 boulderit Itä-Suomesta?
Tällä hetkellä tulee mieleen:
”Laiskan Kantti” 7B
”Mahjongg” 8A
”Sithin Paluu” 7B
Kaikki Koli/Juuka-seudulla
Ikimuistoisin kiipeilykokemus?
No ehdottomasti Stora Blåmannin ”Ultimate Thule” -teknoilu. Pari vuorokautta seinällä oli eskapismia parhaimmillaan.
Kiipeilyhaave/ haaveet?
Isommat seinät kiinnostelee, niin teknona kuin vapaakiipeilynä.