Talvi taittuu kevääksi ja lienee kohtuullista käydä päättyvän talven jää, mixta, alppi, vuorikiipeily ja kisakiipeilyn talvilajien relevanteimmat suoritukset ja saavutukset!
Jää ja mixed
IFMGA aspiranttiopasosasto Knuuttila ja Pekkanen kävi molemmat pöläyttämässä ketjuille jopa hieman hankalasti tikattavan mainetta nauttivan ”Smørstabbenin” Tromssan lähistöllä. Harvoin muodostuva tuutti pääsääntöisesti romahtaa oman painonsa alla ennen kasvamista täyteen mittaansa tai ei vaan yksinkertaisesti muodostu kiipeiltävään kokoon asti. Tapin pystyy täräyttämään tikkilistaan yhdessä pitkässä 60 metrisessä köydenpituudessa.
Lipponen Suentassulla
Mixtakiipeilyn saralla kauden napakinta hauiskääntöä tarjoili Oulun oma voimapesä Juha Lipponen kilauttamalla ”Suentassu M9/+” kuvitteellisille ketjuille. Lipposen tikkilistasta löytyy mm. kotomaan vaikeimman mixtaradan manttelia kantava Kyperpunk M10 joten Suentassun kanssa jyystäminen Oulusta käsin on looginen valinta. AlppiKarpo otti yhteyttä Oululaiseen kiipeilijä/vapaalaskija/painonnostajaan ja pyyti reflektiota Suentassun kellistämisestä.
”Marraskuun 2023 lopussa tein kahden päivän reissun Sotkamoon jossa hain betat yläköydellä, liidissä kokeilin reittiä vain kerran. Reippaat -20 C asteen pakkaset vähän haittasi toimintaa. Reitin alussa oli hyvin jäätä, sain siihen jopa pari kymmenen sentin jääruuvia. Otteet ja muuvit löytyi aika hyvin ja vaikka kiipeäminen oli raskasta niin tuntui että saattaisin hyvänä päivä saada reitin sendattua.
Treenailin sekvenssiä autotallissa ketjuissa, että pysyy hakkukunto ranteissa ja muuvit mielessä.
Kylmien kelien sekä omien ja kiipeilykavereiden menojen takia autotallitreenejä kertyikin kymmenen kappaletta ennen kuin pääsin koittamaan reittiä uudestaan päiväreissulla maaliskuun puolessa välissä. Mahtava kevätkeli, pikkupakkanen, kantohanki ja tiekin aurattu. Ensi näkemältä rotkon pohja oli vedenpaisumuksen vallassa kun puro oli kerännyt jonkinlaista jääpatoa. Alkujärkytyksen jälkeen havaitsimme, että Suentassu oli sittenkin kiivettävissä. Satunnainen ohikulkija olisi varmaan ihmetellyt kun randosuksia ja rinkkaa lasketaan köydellä kallionkielekkeeltä…
Jatkotin ensin reitin laskeutumalla (mikä ei ole mikään pikku homma), sitten palautin muuvit mieleen liidaamalla jatko kerrallaan. Jäälaikku, jonka olin arvioinut ekalla käynnillä toppauksen kannalta kriittiseksi, ropisi alas kun hiukan kolautin sitä hakulla. No, pienen etsiskelyn jälkeen totesin että pienellä heijauksella yllän toppiin nippa nappa ilmankin. Heti ensimmäisellä sendiyrkällä pääsin brutaaliin lopputaisteluun, hakut oli jo turffissa ja sinne ne myös jäi kun voimat loppui ja otin kohtuu näyttävät pää-alaspäin pannut. Palauttava hiihtolenkki palautti hakut topista ja toisella yrkällä kaikki sujui sen verran sulavammin että sain punnerrettua itseni kallion päälle. Voitonhuuto kaukui Kainuun korvessa. Jäähdyttelynä sain kiivetä reitin vielä kerran yläköydessä että sain jatkot pois.
Kaikenkaikkiaan erinomainen reitti ja hieno kokemus. Erityistä oli kun sain etsiä otteet ja betat täysin itse. Jyrkkää voimakiipeilyä kovalla jalkapelillä.
Helpommalla meni kuin Kyberpunk, jossa ehdin käydä ainakin kolmena talvena ja viimeisenäkin kautena se vaati kolme sessiota ja kymmenen tiukkaa yritystä. Reiteissä on paljon samaa: kevyehkö mutta hiukan herkkä alku, sitten jyrkkää kattoa melko hyvillä otteilla ja lopuksi raaka toppaus ohuella jäällä ilman jalkoja. Mutta siinä missä Kyberpunk huutaa figureja niin Suentassu tuntui luonnolliselta kiivetä jalat seinässä.”
Suentassu M9/+ on lajilegenda Antti Mankisen ensinousema Suomimixta-klassikko, reitti oli greidissään kotomaan ensimmäinen ja ensinousun mestari Mankinen hoiteli 2000-luvun alkupöhinöissä.
Kuvakaappaus Juhan GoPro-videosta:
Derby
Myös kotimaisessa jääkiipeilyskenessä on saatu aikaiseksi huomionarvoisia suorituksia! Alexey Bykov nakutteli 16. maaliskuuta Korouoman Derbyn uudeksi ennätyslukemaksi kunnioitettavat kaksikymmentä kiivettyä putousta. Alexey luotti tuttuun taktiikkaan lähteä liikenteeseen alajuoksun putouksilta aloittaen Rosvosektorin Kauneimmalta ja päättäen päivän Pajupuron päädyn helpommille ja pienemmille vedoille.
Tarkemmat speksit kiivetyistä putouksista ja Alexeyn päivästä löytyy näppärästi yhdestä kansiosta herran Instastoryinä. Alexeyn taktiikkana oli liidata itse kaikki putoukset ja mukana varmistaja, joka ei kiivennyt putouksia.
https://www.instagram.com/restlessfrog?igsh=NTQ4czV0dXhieTVo
Korouoman Derby on jo kulttimaineeseen noussut mittelö, jossa tarkoituksena on kiivetä mahdollisimman monta jääputousta putkeen yhden päivän aikana Korouomassa. Kiivettäviä putouksia ei ole erikseen määritetty, mutta lähtökohtaisesti kiivetyksi voi katsoa putouksen, jonka on liidannut tai soolonnut juuresta latvaan. Osassa putouksia on hyvinkin erilaisia linjoja ja derbyilijä itse päättää mitä uomaa pitkin putoukselle nousee. Käytettävä etenemismuoto on vapaa, mutta luonnollisesti rajoitusalueella lihasvoimailla liikutaan, toiset lumikenkäilee mutta yleisin liikkumamuoto lienee suksiminen. Yleisesti lähtötasana on toiminut Rovaniementien parkkipaikka ja päätepisteenä Pajupuron autiotupa tai Saukkovaarantien parkkipaikka.
Itsekin vakuuttavan 14 putouksen verran free soolona derbyä hangannut nuori mestari Juho Knuuttila joskus AlppiKarpolle kertoi, että Derby on lähimpänä alppikiipeilyä mitä Suomessa voi päästä. Kuten usein alppikiipeilyssäkin, niin myös derbyssä tyyli on tärkeintä eikä erityisiä ratifioituja sääntöjä kyseiselle huville ole missään määritelty. AlppiKarpo kuitenkin itseakkreditoituneena auktoriteettina kiteyttää tärkeimmät:
- Derbyyn on aikaa vuorokausi, lähtökello kolahtaa reitin jommassa kummassa päässä ja ruutulippu heilahtaa, kun pääsee perille toiseen.
- Derbyssä kiivetään mahdollisimman monta erillistä jääputousta juuresta toppiin.
- Derbyn voi kiivetä yksin tai kaverin kanssa haluamallaan tavalla, kunhan perustelut kestävät vähän skenen prässiä. Freesoolo, vuoroliidit tai yksi kaikki liidaten, kakkosteluderbystä isot peukut, mutta terävä on terävä.
Derbyn osalta voidaan mainita ainakin seuraavat rajapyykit:
- Johan Lindemark 2007 tai 2008, kahdeksan putousta, free soolo
- Mira ja Tapio Alhonsuo 2013, 13 putousta
- Juho Knuuttila 2020, 14 putousta, free soolo
- Jaana Ylipelto ja Juha Sillanpää 2020, 18 putousta
- Alexey Bykov 2024, 20 putousta
Alppi
Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi on suomalaisittain perinteisen hiljaista alppikiipeilyn osalta. Jännä sinällään, jahka suomikiipeilijät kyllä ilolla suuntaavat palelemaan Korouomaan, mutta paleleminen esimerkiksi alpeilla on suhteellisen harvinaista! Onneksi siniristilippua liehutellaan edes jossain määrin Alpeilla nuorison toimesta ainakin Chamonixista. Nixilässä on jo useamman talven muodostunut erilaisia etätyö- ja kiipeily/laskupummien kommuunihybridejä, joissa erilaista aktiivista toimintaa kyllä tapahtuu! Nixin nuorukaiset ovat päässeet klassikoiden ja isompien ratojen makuun siinä määrin kivasti, että AlppiKarpo otti kontaktin Chamonixin erikoiskirjeenvaihtaja Patrik Seppi. Patrikilta seuraavanlaista reportaasia Nixistä:
“Talvi 24 on ollut haasteellinen talvikiipeilyn osalta Chamonixissa, jäätä on ollut vähän, lunta korkealla paljon ja kova tuuli. Harvat reitit jotka ovat olleet kunnossa, ovat paikalliseen tyyliin ruuhkautuneet pahasti.
Varmasti talven hienoin keikka oli Mont-Blanc du Taculin ”Supercouloirille (ED1 M6 & WI5 400m)” helmikuun alussa Merosen Lassin kanssa. Oltiin tarkkailtu linjaa pari kuukautta, ja nähtiin että jäätä on hyvin, ja jopa harvoin muodostuva direct startti oli paksun näköinen. Viimeisellä hissillä midille, tarkoitus nukkua reitin alla ja olla aamulla aikaisin reitillä. Kolme muuta telttaa oli jo paikalla mielessään sama reitti. Hetki ihmeteltiin, ja päätettiin lähteä heti ja kiivetä läpi yön, sillä kumpaakaan ei kiinnostanut kiivetä muiden tiimien alla. Kondis reitillä oli loistava, ja alun M6 kruksikin oli lyhyt ja hyvin varmistettava. Otsalampun valossa kiipeäminen toi kuitenkin omat mausteet. Viimeisen WI5 pitchin jälkeen laskeuduimme takaisin teltalle, sillä loppumatka reitin päältä taculin toppiin oli todella luminen.
Samalla viikolla Lassi kiipesi Touko Johtimon kanssa Midiltä klassikkolinja ”Vent du Dragon, TD+ M5+” todella kuivassa ja vaikeassa kunnossa.
Tämän talven varmasti suosituin jääreitti Chamonixissa on ollut Blaitieren ”Rebel Yell, TD- 5”, jonka kiipesimme helmikuun lopulla Touko Johtimon ja Axel Liljhagenin kanssa. Jäätä oli todella paljon, ja greidi tuntui omasta mielestä olevan jotain 3+ ja 4 välistä, sillä jäätä oli reilusti enemmän kun lokakuussa 2021 kun reitti on avattu. Tämän reitin kiipeämiseen valittiin mahdollisimman myrskyisä päivä, jotta reitillä saisi olla taas rauhassa.
Maaliskuun lopulla pääsin vielä kiipeämään Englantilaisen Leo Kesnerin kanssa yhden Taculin klassikoista, ”Modica Noury, TD+ 5+”, joka näillä näkymin saattaa jäädä vuoden viimeiseksi jääreitiksi.”
Allu Patiksessa
Koska Äkäslompololais-Tamperelais Alan Goldbetter kantaa nykyisin myös sinivalkoisen passia lienee vähintäänkin relevanttia mainita kyseisen komistuksen retket Patagoniaan. Reportaasia pyydettäessä Allu täräytti lyhyen napakasti seuraavaa:
“The short version is that we climbed ”Rubio y Azul (350m, 6c)” on Aguja Media Luna with yours truly onsighting every pitch. Amazing rock, amazing position. I also made a super desperate ”show up at the climber’s high camp and ask for partners at 3am the morning of” attempt to climb Aguja Poincenot’s East face via the classic Whillans-Cochrane route. My two partners and I, despite the odds, managed reached the start of the rock section, just past the mixed crux, but bailed due to being generally scared and unprepared.”
Kisakiipeily
Kisahakuttelun rintamalla kuviot ovat pitkälti samat kuin viime syksyn kisojen puolella eli aikuisten kv-kisoja on käynyt kiertämässä Toivolan Henri ja Lipsasen Eerika. AlppiKarpo pyyti nopeat vibat ja koonnin kisakaudesta tämän vuoden puolelta Henriltä:
“Maailman cup/ Etelä-korea
Mie olin kisapäivän kuumeessa siitä huolimatta lead 28./ Speed ei sijoitusta tipuin enkä saanut aikaa, Eerika Lipsanen lead 18. / Speed 17.
Maailman cup/ Sveitsi, en ollut ihan täysissä voimissa vieläkään Lead 40/ speed 20, Eerika semeihin leadissa sija 13./ speed finaalissa 15.
Continental Cup/ Oulu, vihdoin kunnossa loppusija 10, SM 2, jäi sekunnista kiinni ettenkö ois ollut 6 finaalilähdössä… mutta meni hyvin, Eerika 11/ SM2.
Continental Cup/ UK menin ekalla reitillä potkasemaan punasen alueen ulkopuolelle ei ollut väliä vaikka toppasin reitin.. 40. Eerika 12.
MM/ Canada, Eerika semeihin ja sija 15.
Maailman Cup/ over all, Eerika 14, Henri 49.
Continental Cup, Eerika 10, Henri 27.”
Henrin terkkujen päälle voitaneen lisätä, että kyseinen herrasmies otti laittoi matkaten Italiaan vappudrytoolretkelle, jossa ensialkuun kellistyi lämppäriksi ”Dry Girl, D10+” ja heti seuraavana päivänä “Squirting Woman, D12”.
Junnuhakuttelut
AlppiKarpo otti digikontaktit Nuorten jääkiipeilyn maajoukkueen joukkueenjohtaja Enni Bertlingiin junnujen jääkiipeilyn tammikuisten MM-kisojen tiimoilta pienellä kysymyspatterilla:
Enni, kävitte junnujen kanssa MM-kisareissulla tammikuisessa Ranskassa, millaisella kokoonpanolla tällä kertaa junnujoukkue liikkeellä? Millainen kisa ja suorituspaikka? Kuinka junnut pärjäsi kisoissa tällä kertaa tulosten valossa?
Tänä vuonna nuorten MM kilpailun järjestettiin Ranskassa Champagny-en -Vanoisessa 19-20.1. Itselle paikka on tuttu usean maailmancupin, Eurocupin sekä EM kisojen jäljiltä. Muistaakseni tämä oli kuudes kerta kun olin kilpailuissa legendaarisella tornilla. Champagnyn torni on aivan upealla paikalla vuorten keskellä ja siinä on paljon oikeaa jäätä. Joinakin vuosina Ranskalaiset onnistuvat jäädyttämään jopa päällekaatuvan osan tornista, joten torni on ollut ainoa paikka missä Maailmancupin reiteillä on ollut hänkkiä jäätä.
Junnujen kilpailuissa tätä ei ollut, mutta tornin jalat olivat paksussa jäässä. Nopeuskiipeilyyn oli loistavat olosuhteet ja moni liidireittikin oli lähes kokonaan jäätä. Kilpailut oli järjestetty monivuotisella kokemuksella ja niissä oli oikeaa huippu-urheilu tapahtuman tunnelmaa. Osallistujiakin oli aiempaa enemmän ja useammasta maasta. Mahtavaa nähdä että myös nuorten jääkiipeilyn suosio kasvaa!
Maajoukkueeseen kuului tänä vuonna 6 nuorta. Tämän lisäksi joukkueen kanssa harjoitteli ja matkusti myös yksi Helsingissä asuva Liechtenstainilainen nuori. Vaikka joukkueen lajiharjoittelukausi oli vain reilu muutama kuukausi, mahdutettiin niihin treenejä sen verran paljon, että kaikilla oli hyvä tuntuma kisoihin lähdettäessä.
Junnut pärjäsivät loistavasti. Jo useamman kauden jääkiipeilyä harjoitelleet olivat mukana finaaleissa ja uudet tulokkaatkin taistelivat hienosti. MM mitaleita tuli neljä. U16 sarjan Lili Boijer-Spoof taisteli tuplamitalit, speed eli nopeuskiipeilyssä kultaa ja lead (toprope) eli vaikeuskiipeilyssä hopeaa. Viime vuoden MM kilpailuista Lilillä oli sama mitalisaalis, mutta vastakkaisista lajeista. Muita MM-mitalisteja olivat lead kiipeilyn pronssia napanneet Vivian Reynders U18 sarjassa sekä Vilja Helin U20 sarjassa.
Speed:
U16
Lili Boijer-Spoof 1st
U18
Vivian Reynders 4th
Aaro Sihvonen 6th
Suho Nio 7th
U21
Vilja Helin 5th
Teo Helasvuo 6th
Difficulty/Lead:
U16
Lili Boijer-Spoof 2nd
U18
Vivian Reynders 3rd
Suho Nio 7th
Aaro Sihvonen 10th
U20
Vilja Helin 3rd
Teo Helasvuo 5th
Vuorikiipeily
A-Karpon korvanappiin on kantautunut tietoa myös Himalajan suunnilta, Penttilän Anni lähetti terveiset Everestin perusleiristä. Anni yrkkää nyt kevätkaudella neljänneksi korkeinta kasitonnista Lhotsea. 8516 metrinen Lhotse jakaa perusleirin ja ison osan reittiä Everestin etelänpuolen radan kanssa aina kolmosleirin yläpuolelle, josta reitti haarautuu oman nelosleirin kautta kohti toppia. Annille tsemppiä kolmannen 8K jahtiin!
Lisäksi Nepalin viranomaisten julkaiseman lupalistan perusteella Everestille on myönnetty 4kpl lupia Suomalaisille, AlppiKarpolla ei speksejä näistä yrkkääjistä!
Tällaiset AlppiKarpon terveiset tällä kertaa! Napakoita lukuhetkiä ja hyviä kesäretkiä! Muistakaahan laitella viestiä, jos ja kun AlppiKarpolta pääsee tiedonjyviä luiskahtamaan keruuverkon reikuloisista. Slaidatkaa DMiin @laurihilander Instagramissa tai kolauttakaa ihan Karpojen tietotoimiston keskuskomitean omaan instalaariin, sieltä ne löytää perille kyllä myös. Kiivetkää hyvin ja kukoistakaa!