Karpojen kootut
Boulderointi, Keski-Suomi itäisellä twistillä
Pohjoisen ja Itäisen Suomen boulderkausi meinasi vuonna 2024 jäädä melkoisen suppeaksi keli-ikkunan kapeuden vuoksi. Onneksi sentään eteläsuomalainen reittimestari ja unelmavävy vol II Aleksi Mikkola on ennättänyt toukokuun kirpakoissa keleissä Savoon saakka ja käväisi tekemässä toistonousun Tuukka Simosen syksyllä avaamaan ”Romanttinen komedia assikseen, 8A/+”
Kuopion tienoolla kausi mateli vielä Etelä-Savoa hitaammalla tahdilla kiipeilykuntoon ja huhtikuussa käytännössä ainoat kuivat kivet löytyivät Viitaniemestä, jossa talven aikana itsensä hillittömään kondikseen piiskannut Ville ”Jumalankäsi” Koskela kiipesi ikonisen ”Nepenthen, 8A”. Kesän alussa samainen herrasmies nautiskeli vielä Varkauden tienoilla lepäävän ”Atlantiksen, 8A” kattomuuveista. Myös junioriosasto on suoriutunut samaisella Viitaniemen sektorilla mainiosti ja syksyllä samassa lokaatiossa ekan 7B:nsä kiivennyt Noah Täubel sendi ”Liquitarian, 7B+” reitin fontsunretken jälkeisessä huumassa. Opiskeluhommia Kuopiossa puuhaava Prinssi Filip Väätänen jatkaa vakuuttavalla tahdilla seudun kasilistan tyhjentämistä ja keväällä listalta poistui ”Luoja, 8A+”.
Filipillä oli toukokuussa mainio päivä myös Huriksessa. Sessio sisälsi seuraavat reitit: ”Pylväspyhimys, 8A”, ”Klonkku, 8A”, ”Kreskiano, 7C+”, ”Noitavaimo, 7C+” ja ”Sisun suklaa, 7C” (flash). Toukokuun lähmeröillä Kuopion paikallisklassikko ”Fail Compilation, 8A” otti kuivuakseen ja toki nuorukainen käytti kuivan, mutta kuuman keli-ikkunan hyödykseen senkin kanssa, samoin kuin kesäkuussa 25 asteen helteillä savolaistakin savolaisemmalla reitinnimellä varustetun ”No ei tarvihe minua varten ruveta keittelemmään, 8A”.
Kuopiosta hiukan etelämpään siirryttäessä isä-Taubel (Martin) sai toimeksiannon mestari Romppaiselta mennä testailemaan Varkauden kupeesta Karvion Magnum 44 kiven erinomaisia projekteja ja herrahan käytti kevään lyhyen keli-ikkunan hyödykseen avaamalla niistä ensimmäisen, joka kantaa vastedes nimeä ”Puhalluskoe, 8A”. Kyseisessä linjassa kivi ja muuvit ovat tanakkaa kolmen tähden osastoa!
Syvemmällä Savossa Imatralainen ensinousulegenda Juha Olli jatkaa 55 ikävuodesta huolimatta tanakkaa tahtia tiukkojen ensinousujen avaamista. Kauden 2024 ensimmäinen napakampi tekele ”Camera obscura low start 8A+” löytyy Jukajärven marssi -sektorilta. Kauteen valmistautumista ja sen etenemistä herra kommentoi tuoreeltaan seuraavasti:
Moro ja onnittelut kevään ekasta tiukkiksesta (Camera obscura low start, 8A+). Olet ilmeisimminkin pystynyt välttämään vammat vielä 55 vuotiaanakin 😀?
No kiitos runsas! Juu tämä talvi on ollut suht vammavapaa ja treenit vieneet eteenpäin, mitä tässä vanhojen projektien kanssa kamppaillessa huomaa. Enkat paukkuneet otevoimasarallakin.
Millaisista tulosparannuksista ja spesifeistä treeneistä on kyse, jotta me muutkin ikäsepot osaamme laittaa rimaa tarpeeksi korkealle?
Mulla on mm. monille eri teemoille rakennettuja treenireittejä. Tähän äskeiseen merkittävää apua toi kolme itelle pirun voimaisaa kompressiopulmaa, missä jälkeen kerran todennettiin, ettei rintalihakset oo kiipeilijälle mitään vastalihaksia, nekään.
Otevoimaa teen säännöllisesti edelleen. Enemmän perus- ja yleisvoimamielessä ja reserviksi tälle 90kg ruholle. Yleensä ennen kiipeilyä kovempaa noin tunnin tai vain iisimmin enempi lämpäksi. Vaihtelee päivän kunnon mukaan. En tee kovaa väkisin, fressinä vaan. Siinä on tullut ehkä semmonen 20% kehitystä talven aikana.
Miten matala lähtö muuttaa alkuperäisen reitin kokonaisuutta ja millaisesta paukuttelusta originellissa on ylipäätään kyse?
Alkuperäinen seisomalähtö on dynaamista sloupperikompressiota reilusti hänkkäävän kantin ympärillä. Matala lähtö lisää siihen hankalat 2-3 muuvia olemattomilla jalitsuilla, jotka syö parhaan sisun ennen siirtymistä aiempaan versioon.
Onko kunto sellainen, että kaudelta voidaan odottaa ihmetekoja?
Siltä vaikuttaa, vaikka nää on korkeintaan henkilökohtaisella tasolla jonkin sortin ihmeitä vaan. Muutama projekti on kuitenkin tässä jytkähtänyt eteenpäin mukavasti. Niinku tapaan sanoa: hyvällä kitkalla kiipeen mitä haluan, huonolla en mitään.
Toimituksen lisäys rupatteluhetken jälkeen. Herra lisäsi 55-vuotisjuhlansa kunniaksi heti juhlan jälkeisenä 8A:n verran istumalähtöä myös reittiin ”Don´t Flake My Heart”.
Keskisen Suomen boulderoinnin osalta mainittavimmat uroteot on liene suoritettu Pirkanmaalla Tampereen jyväskyläläisimmän alfauroksen Veikka Volotisen toimesta. Ensin nuorukainen viritteli ballsinsa highiin Lempäälän Pirunkivien ”Highlander, 8A” -reitillä ja muutama päivä myöhemmin avasi samaisten kivien vanhan ja legendaarisen släbiprojektin, joka kantaa tulevaisuudessa nimeä ”Highflyer, 8A”. Highflyerin ennättikin toistamaan jo toinen paikkakunnan innokkaimmista, eli Otto Seppälä. Toki Veikka kruisaili myös kolmannen nousun samaisen kivirykelmän klassikkoon ”Highlander, 8A”. Otto on ollut tapansa mukaisesti kevään aikana liekkilöissä muutoinkin ja Turun retkellä taipui historiikkipläjäys, eli Suomen toinen 8A ”Kellarijengi”. Alkukesästä samainen Seppälä on putsannut uusia kiviä Pinsiön suunnassa taisteluparinsa Antti Virtavuon kanssa ja sammalen alta pojat olivat saaneet kaavittua mittavan seiskasikermän ohella mainion näköisen ”Pinsiönnorpan, 8A”. Odotukset herran Etelä-Afrikan retkelle ovat melko korkealla.
Fontsun Megalithen ”not even close, but cigar” kokemuksesta sisuuntuneena Nea Setälä käväisi krimppaamassa myös tiensä Tampereen Hyttyskorvessa ”Korpitaival, 7C” reitin toppiin saakka.
Boulderointi, Etelä-Suomi
Kevätkauden Hottentotilla jo joulukuussa aloittanut Markus Sojakka viimeisteli maaliskuun keli-ikkunassa reitin istumalähdön ”Hottentotti assiksen 8A+” ja heti perään Roope Ketola loikkasi saman istumalähtöjunan hiilivaunuun. Kesemmällä myös Tomi Salo käväisi samaisen klassikon kaahimassa. Hottentotin 8A seisomalähtöversion kävi kiipeämässä myös Arttu Leinonen ja kisakiipeilymme syömähammas Riku Sinivirta. Mylliksen kevätkauden ehkä vaikuttavinta antia lienee kuitenkin Lassi Valtosen nousu harvemmin kiivettyyn ”Supermarioon, 8A+”. Viime kauden nemesis tuntuikin talven treenien jälkeen ilmeisen mahdolliselta…
Junioriosasto on ilahduttanut toimillaan viime kaudella ja sama meininki tuntuu jatkuvan tänäkin keväänä. Rintamäen Peetun tikkilista kasvoi aina yhtä upean näköisellä (ja Peetun osalta myös urmakkailla huukkimuuveilla) ”Optical illusionilla, 8A”. Reitti oli taittunut toka sessiossa.
Keväisen fontsunretken aikana slouppereihin totutellut Tomi Salo taasen käväisi toistamassa Hannuksen kivellä krimppi-ikoni ”Murder of teens, 8A” -reitin.
Boulderkeskuksen päävalmentaja Timo Peltola on kevään aikana ennättänyt kiertää puoli Suomea ja yksi viimeisimmistä pitstopeista pysähtyi Puroniittyyn, jossa ticklist täydentyi ”Fabérge Egillä, 8A”. Mikäli kiipeily-betavideot maistuvat, Karpot suosittavat piipahtamaan kyseisen herrasmiehen Youtube-tilillä.
Affiksen keväässä ainakin Tuomo Valve, Ville Ahonen ja Eelis Salmen ovat parkkeeranneet hauiksensa testikuntoon hyvällä menestyksellä ”Mongoolin, 8A” parissa. Erityismaininta kevään suorituksiin menee Affiksen osalta Eeli Packalénille, joka kiipesi yhden päivän aikana saaren klassikoita välillä 7A-7C+ kymmenisen kappaletta. Nuorukainen harmittelikin, ettei tullut kiivettyä klassista tuplaDannyä. No ensi kerralla sitten…
Markus Sojakan vauvaräpylöiden (hänen oma terminsä) alla taipui myös Partasen Pasin ensinousema upean näköinen (mutta ilmeisesti hieman ralasella kivenlaadulla varustettu) ”Limpan, 8A+”.
Sanni Mäkinen kasvatti seiskaseppotiliään sekä Hilatien ”Fatmanilla”, että Turun Antinkiven ”Patukka assiksella”. Ensimmäinen reitti sai Sannilta yhden tähden, sillä metsä kiven ympärillä on kaunis…
Naisboulderointimme keihäänkärki Emmi Rautkylä on talven aikana jumpannut olkapäänsä sellaiseen iskuun, että kilautimme kaverille kevään sendeistä ennen hänen perinteistä Etelä-Afrikan retkeään:
”Vuosi 2024 alkoi lupaavasti treenatessa, mutta ulkokauden avausta varjostivat SM-boulderista alkuunsa saaneet vammat oikeassa kädessä. Ne pakottivat valikoimaan aika tarkkaan kevään projektit, kun piti välttää kiertoliikettä, krimppausta ja manttelointia oikealla kädellä. Haasteellisen kevään kuitenkin kruunasi FFA ”Luonnonlakiin, 7C+/8A”, joka on huikea niin poweria kuin tekniikkaa vaativa kattopätkä Bromarvissa. Todellinen kokovartalotreeni, joka otti yhteensä 9 sessiota taipuakseen.
Muita kovempia nousuja olivat ”Stiff upper lip 7C/+” Lappnorissa ja ”Kahen sormen lipsahdus, 7C” Puuhamaassa. Hienoja 7B/+ reittejä kertyi liuta, esim. ”Chippendale”, ”Terveet kädet”, ”Setämiehet säätää”, ”Raw power”, ”Lohja Standard”, ”Paris Zilton” ja ”Räsynukke”.
Nyt on edessä parin viikon reissu Rocklandsiin. Siellä on tarkoitus nauttia kivien karkkikaupasta eikä fiksaantua liikaa projekteihin. Saa nähdä pitääkö suunnitelma 🙂 Kondis tuntuisi ainakin olevan kohillaan ja pahimmat vammat selätetty.”
Yksi kevään aikana tasoaan tanakasti nostaneista nuorehkoista (vaikkakaan ei ihan junioriharrastajista) on pirkanmaalainen Aaro Räsänen. Herran krimppailtua ekan kasinsa ”Jäätävän poltteen” Porin tienoolla päätimme kysäistä mistä lisäravinteista on ollut kyse:
Onneksi olkoon! Sait läheteltyä elämäsi ensimmäisen kasin ja ilmeisesti hienon sellaisen, ”Jäätävä Polte, 8A”. Miten ja miksi päädyit ottamaan kyseisen reitin työn alle?
Joo kyllä vaan! Aloin kevään/alkukesän suorituksista miettimään, että voisi olla aika ottaa jokin kasin reitti vihdoin työmaalle. En tätä ennen ollut kuin ohimennen kokeillut jotain kasin otteita.
Kotikylästäni Tampereelta ei löytyny sopivaa taikka itseäni inspiroivaa reittiä, johon olisin voinut tosissaan pureutua. Ystäväni Benjami oli alkanut projektoimaan Jäätävää Poltetta Porissa ja tuo reitti vaikutti oman tyyliseltä ja todella mielenkiintoiselta probleemalta, joten luonnollisesti halusin käydä sen katsastamassa. Ja koukkuunhan siinä jäi.
Aloitit viime syksynä tanakan tasonnostoloikan 7C osastolle ja tänä keväänä olet kiertänyt ympäsi Suomea tikkaamassa reittejä kiihtyvää tahtia. Mistä tasonnostoloikka?
Jaa-a vaikea mennä sanomaan tarkkaa syytä, mutta tämä tasonnosto ei ainakaan ole peräisin kurinalaisesta ja säännöllisestä sormilaudalla roikkumisesta. Olen laiskanpuoleinen ”treenaaja”, vaikka talvella tuli kylläkin aika paljon hakattua Tampereen Kiipeilykeskuksen uutta kiltteriä ja kuntoutettua jo pitkään vaivannutta olkapään rasitusvammaa. Suurin vahvuuteni on varmasti intohimo kiipeilyyn ja varsinkin ulkokiipelyyn. Sitä kautta omilla kilometreillä luulisi vääjäämättäkin tulevan kehitystä. Itselle ehkä vähän jopa odotettua nopeempaa.
Kun kasitili on nyt auki, niin mitkä olisivat seuraavana listalla?
Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ottaa kiipeilyn kanssa vähän rennommin jonkin aikaan ennen kuin etsin uutta pidempi aikaista projektia. Olen sen verran helposti koukkuuntuva persoona, että mun on vaikea päästää irti projektista ennen kuin se on topattu. Se on välillä aika raskasta, vaikka nautinkin projektoinnista.
Syksyä ajatellen mulla tosin on mielessä muutama kasin reitti mikä pitäisi käydä katsastamassa. ”Melokyyli” Tampereella, ”Long Running Funk” Mäntyharjulla ja ”Pukaron Paroni” Liljendalissa jos täytyisi joitakin nimetä.
Boulderointi, Ulkomaat
Kevään 2024 ulkomaisesta boulderannista suurin osa tapahtui kirjanpidon mukaan Fontainebleaussa, jossa jossain kohtaa oli ilmeisesti enemmän suomalaisia, kuin ranskalaisia.
Vakuuttavinta suorittamista todistimme Juho Seppälän vahvojen sormien alla. Herra käväisi oikealla tiukkiscirkuitilla ja listalle päätyivät muun muassa seuraavanlaiset klassikot: ”L’Insoutenable Légèreté de l’Être, 8B”, ”Gourmandise raccourci, 8A+”, ”Tigre et Dragon, 8A”, ”Les Beaux Quartiers, 8A”, ”Le Proueptologue, 8A” ja ”Le Verdicte, 8A”.
Oulun vahvojen poikien osaston 8A-clubiin siirtyi myös Antti-Eemil Kurri suomalaisten suosikkireitin ”Opium, 8A” turvin.
Kaukon Kirsi käytti huhtikuussa kevään viimeiset kitkat hyväkseen ja tikkasi Petit Boisissa upean näköisen ”Le Mur du Son, 7C” reitin.
Alban ja Alcanizin talvisissa tunnelmissa Mäkisen Sanni tikkasi hyvässä kitkassa mainion tikkilistan, josta voinee mainita ainakin ”Zarzamora, 7C”,
”Me Entiendes, 7C” ja ”Flor de Loto, 7B+” reitit.
Alban keväässä tutuksi tullut taistelupari Haapala-Ketola hyödynsi Kilter pohjiaan naputtelemalla kumpainenkin ”Cosmoksen, 8A”, Ketola ”Orionin, 8A” ja Haapala ”Evolutionin, 8A”. Haapalan Tommi löysi kesän Etelä-Afrikan retkelle vielä uuden vaihteen laatikostaan ja tikkasi 7 kasia.
Kesäkuun lopulla Etelä-Afrikkaan laskeutunut tasaisesti tasoaan nostava Tampereen ihmenainen Nea Setälä siirsi omaa reittimaksimiaan jälleen plussassa ylöspäin reitin ”Weichei, 7C+” voimin. Nea käytti Chris Sharmalta opittua metodia ja skippasi hyvät otteet käyttäen vain välistä löytyneitä pienempiä (koska ei yltänyt kiipeemään sitä orggisbetalla) tokassa sessiossaan. Sendin nopeus oli yllättänyt positiiivisesti jopa taikurin itsensäkin. Saa nähdä mihin kesäretken tikkilista neidon osalta päätyykään?
Rintamäen perheen kesäretki suuntautui Keski-Eurooppaan ja kelejä korkeasta ilmanalasta metsästäessä perheen junioriosasto tikkasi Peetun johdolla tikkasi ainakin ”Niviuk, 8A” ja ”Sunshine reggae extension, 7C+” reitit.
Köyseily, Kotimaa
Musta Hevoinen Elias Annila tyhjensi viime kaudella suomalaisen köysikiipeilytarjonnan pajatson melko tyystin ja tälle kaudelle jäljelle ovat jääneet vain ns. täytepalat ja jotkin ikonisista ikonisimmat reitit, kuten ”Privatvägen”, ”Still Life”, ”Syncro” sekä ”Kustavin Kuningaslinja”. Kyseisten reittien työstelyn lomassa herra on alkanut tilkitsemään joitain helpompia kauneusvirheitä ja niistä toukokuun alussa listalta poistettiin Kosken Jarin ”Half Century, 8a”. Ainakaan toimituksen tietoon ei ole tullut nousua alkuosasta hajonneen otteen jälkeen, mutta Elias ei kokenut sen oleellisesti vaikeuttaneen kokonaisuutta, korkeintaan plussan verran. Muutosta tulee ehkä sen verran, että kruksin alussa on huonommat jalitsut. Toistonousun Elias käväisi kaahimassa Lahden kupeessa sijaitsevalle Evatun kalliolle Eetu Kiviojan ”Tina Turneriin, 8a”.
Samaisena päivänä myös Jutta ”j.birdcherry” Tuominen hiippali itsensä ”Tekniikan maailman, 7c” ankkurille. Kesäkuun puolella Jutta haki myös Mäntyharjun Mustavuoresta klassikkotikin ”Gaussin Käyrän, 7c” muodossa. Kyseisestä reitistä voit katsoa Arosen Sampsan tekemän kolmen tähden betavideon osoitteesta:
Kouvola-Mäntyharju akselilla pysyttäessä juniorimaajoukkueemme edustus piti lippua yllä Olhavalla, kun Eemeli Nuutinen pääsi nautiskelemaan Suomen ensimmäisen 8a+:san ”Oma Planeetta” muuveista.
Nummessa ”Still Lifen, 9a” krimpeillä on kevään aikana käynyt kova sutina, mutta ihan vielä ei kolmatta nousua olla päästy todistamaan. ”Nummisuutarin, 8a” ketjuja ovat päässeet ainakin Joonas Sailaranta ja Tuomas Määttä kilauttamaan. Joonaksen mietteitä ja elämänfilosofiaa pääsemme purkamaan lyhyen keskusteluhetken sisällön turvin lähiaikoina.
Sormivammaansa sinnikkäästi paranteleva Sami Koponen täyttää kasiruudukon puuttuvia ruutuja tasaista tahtia ja tällä kertaa mustekynää käyteltiin Tervakosken Ruhankalliolla ”Bruce Lee variaation, 8a+” osalta.
Köyseily, Ulkomaat
Suomalaisten kiipeilyä ulkomailla ei voine ohittaa ilman suomalais-kalymnoslaisen pariskunta Sjömanin tikkilistoja. Annan kevään lista on komistunut kymmenillä reiteillä, joista numeraalisisti tiukkiksimpina voinee pitää Odyssey-sektorin nelikkoa: ”Boom Boom, 7c+”, ”Andromeda, 7c+”, ”Paris Texas, 7c” ja ”Orion, 7c+”.
Samaisen Kalylimnoksen tarjonnasta Marjut Ahlström kirjasi itselleen Griffig-sektorilta ”Zellwegerin, 8a” ja ”Gremlin Hannahin, 7c+” Odysseyltä ”Andromedan, 7c+” sekä ”Prometheuksen, 7c” Pezonsasta ”Thorin, 7c” ja Arginonta Valleystä jyrkkääkin jyrkemmän ”Elskingin, 7c”.
Miesten puolia ulkomailla tapahtuneen kiipeilyn osalta piti Ola Laitinen samalla saarella ”Rakomelolla, 8b” Massouri Skyline -sektorilla. Herran kamppailu koto-Suomessa Syncronkin kanssa näyttää saavan jatkoa ja Karpot pitävätkin kelien puolesta sormia, sekä varpaita ristissä.
Sormivammaansa edelleen paranteleva Sami Koponen käväisi lyhyehköllä kuumeen sävyttämällä visiitillä Niemiselissä kiiveten hiukan vähemmän kuumeisena ”Swing it, 8a” ja ”Diablo, 8a” -reitit. Diablon kellisti myös kaikkialla Suomessa ja maailmalla kiipeävä Hugo Rauhamaa.
Mikkolan Aleksin perinteinen kesäkiertue Eurooppaan on lähtenyt myös liikkeelle mukavissa merkeissä ja Ceusessa klassikko-osasto on tyhjentynyt reittien ”Encore, 8a+”, ”Le poinçonneur des lilas, 8a+”, ”Femme blanche, 8a+”, ”Petit Tom, 8a” ja ”Eternelle Flamme, 8a” osilta.
EDIT: 8.7. klo 12:52 Rovaniemeläinen perheenisä Uurtamon Matti Karautti Niemiselissä ”To Be “Continuedin” parisen viikkoa sitten. Greidi ei kuulemma Matin mielestä ihan 8b+ tasolle osunut, mutta tiukka 8b kuitenkin…
Ulkomaan elävien bonukset Suomi-kiipeilylle
Kevät 2024 jatkui ammattikiipeilijöiden Suomi-vierailuiden osalta samasta pisteestä, johon syksyllä päädyttiin. Erona vain se, että varsinkin alkukevät piti sisällään melkoisen huonoa keliä ja esimerkiksi Japanin Burden-maajoukkueen eforteista osa suli lumipyryihin.
Burdenin työstön ohella maailmanstarat tekivät melko merkittäviä suorituksia, joista ehkä mainittavimmasta vastasi Niccolo´ Ceria, jonka lihakoukkujen armoille joutui legendaarinen ”Lohjan projekti”. Kyseistä projektia oli työstetty useita vuosia useammankin suhteellisen kovan kiipeilijän toimesta. Tapansa mukaisesti Niky ei greidannut ”Pneumaa”, mutta odottaa sopii, että se on tällä hetkellä Suomen toiseksi vaikein reitti. Instagramiin hän kirjoitteli myös työstöprosessista tapansa mukaisesti yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen analyysin, johon kehoitan tutustumaan.
Pneuman ensinousuprosessiin osallistunut Aidan Roberts saapui keväällä Suomeen elämänsä mieskunnossa ensinoustuaan tulomatkalla kaksi 9A boulderia (joista Spots of Time kylläkin sijaitsee kotona briteissä). Burden pyristeli kuitenkin edelleen tiukasti vastaan ja yksikään n. kymmenestä lipalle päätyneestä yrityksestä ei päätynyt toppaukseen. Kelien muututtua herra päättikin tehdä Luukkosen Jussin johdolla visiitin Suomen Brioneen, eli Savoon. Nuggetclimbingin podcastissa hän kehuukin päässeensä kiipeilykarkkikauppaan poimimaan rusinoita pullasta projektivalikoiman ollessa erinomainen. Nopeaan tahtiin tikatuista ensinousuista mainittavimpia lienevät seuraavat:
Kuvat: Jussi Luukkonen
”Raven´s Master, 8B+”, Sarkanen/ Juva. Nallen vuosia sitten bongaama projekti erittäin jyrkkä (n. 56-60 astetta) hänkkifeissi, jonka muuveista tulee mieleen legendaarinen Slashface Huecossa. Erittäin kompaktia kiveä ja lienee yksi Suomen vaikeimmista reiteistä?
”Ivy and Twine, 8A”, Sarkanen, Juva. Korkea ja visuaalisesti erittäin komea kompressiopilari. Slouppaavia listoja ja napakkaa puristelua. Suurella todennäköisyydellä melko solidi 8A…
”Warm Winds, 7C+”, Didley Bow/ Juva. Nimikkoreitin vasemmanpuoleinen jo lähes unohdettu projekti. Pitää sisällään melko napakan näköisen gastonmuuvin.
”Waterway, 7C+”, Hansanen/ Puumala. Upean näköinen kantti. Sijainti kylläkin saaressa, johon parinsadan metrin venematka. Toisaalta Jussin mukaan kaikilla itseään arvostavilla boulderoijilla on tikkaiden, fanin, valojen, padien ja muun rekvisiitan ohella myös vene.
Nikyn ja Aidanin varjossa puuhastelleet ranskiksetkin nautiskelivat Suomikiipeilystä, vaikka Burden antoikin kummallekin poskelle läpyä. Lohdutuspalkinnoksi Clément Lechaptois kiipesi kuitenkin Nallen ”Circus Elephant Cyndromen, 8B+”.