Nea Setälä jatkaa tasaista nousukiitoaan boulderoinnin merkeissä ja käväisi tikkaamassa Jyväskylän 28.7:lta mainionnäköisen erikoisboulderin nimeltään ”Hips Don´t Lie, 8A”. Pääsimme tiedustelemaan tältä Tampereen Kiipeilykeskuksen virtahiireltä hänen analyysiään lonkkien merkityksestä kiipeilyssä.
”Hips don´t lie” kilahti tikkilistalle 28.7:lla Jyväskylässä, Onnea!
Kiitos! Kyllähän se ensimmäinen kasi oli haaveissa ollut jo pidempäänkin ja Hips don’t lie oli tähän hetkeen paras mahdollinen reitti sen rajan ylitykseen.
Olet paukutellut läjän tiukkiksia tänä kesänä, miltä reitin vaikeus tuolla uudella betalla* tuntui verrattuna muihin kesän tikkeihin?
Kausi on kyllä kieltämättä ollut mitä mainioin. Karpojen täytyy tässä kohtaa valaista mua, että mitä tarkoittaa ”uudella betalla”.*
Lähdin hakemaan itselleni betaa, joka tuntui mulle luontevimmalta. Tuollaista erikoisreittiä on aivan mahdotonta verrata muihin suunnilleen saman greidin reitteihin. Ei se missään nimessä ollut fyysisesti vaikein reitti, jonka oon kiivennyt, mutta ehdottomasti eniten liikkuvuutta, tarkkoja asentoja ja betan hienosäätöä vaativin. Musta tuntuu, että asentoherkkiä reittejä ei useinkaan arvosteta niin paljon, että uskallettaisiin antaa niille reilusti greidiä, Hips don’t lie on yksi harvoista.
*Ensinousussa reitti on siis kiivetty suoraan rampilta ylös oikean kantin kautta (ensinousijan tyhmyyttä 🙂 Nykyinen ja ilmeisimminkin järkevämpi tyyli kiipeää ylös vasemman kantin kautta. Mutta tarkennuksena, reitti ei siis missään tapauksessa ole eliminaatti, vaan sille on vain evoluution myötä löytynyt jouhevampi beta 🙂
Minkä verran reitti vaati työstä ja mikä sen kellistämisessä sinun kohdalla oli vaikeinta?
Ekalla sessiolla sain kasaan muuvit toppia lukuunottamatta, mutta linkit olivat ehkä korkeintaan neljän muuvin pituisia. Toppisloupperit vaativat selvästi paremman kitkan, kuin mitä ekan session reilun kahdenkympin lämpötilat tarjosivat.
Kitkakelit saapuivat onneksi juuri sopivasti. Toka sessio alkoi todella tahmeasti, vaikka olinkin lähtenyt reitille sillä mindsetillä, että tänään sendataan. Kroppa oli super kankea alkuviikon Vaasan kiipeilyreissun ja kaiken autossa istumisen jäljiltä. Meni toista tuntia saada minkäänlaisia linkkejä aikaan. Sain lopulta topin kiivettyä erikseen ja keskikohdankin muuvit alkoivat taas löytymään. Ja lopulta se lonkkien availu sitten palkittiin sendin muodossa.
Täytyy sanoa, että reitti oli 100% kuin mittatilauksena mulle tehty. Just sellasta kiipeilyä, jossa mä olen parhaimmillani. Siitäkin syystä on vaikea arvioida greidiä. Vaikeinta oli pitää fokus kropan asennoissa alusta loppuun ja olla tekemättä virheitä.
Onko syksylle vielä tiukkoja projekteja työn alla?
Mitään varsinaisia projekteja ei tälle syksylle enää ole. Jos keliä ja aikaa on, niin yritän käydä viimeistelemässä Painajaisen tai tsekkaamassa potentiaalisia kevään projekteja. Raadelma voisi kiinnostaa, se on ainakin todistetusti mahdollinen lyhyemmillekin (hyvä Emmi!). Vaikka toisaalta voisin ihan mielelläni vaan latailla pari viikkoa akkuja ja aloitella sitten treenikautta.