Haastattelimme Gullstenin Anthonya viimeeksi puolisen vuotta sitten, kun herra voitti boulderoinnin SM-kultaa Tammistossa. Tuolloin rupattelun merkittävin highlight oli se, että Andy kertoi panostavansa tosissaan Pariisin Olympialaisiin pääsyyn 2024. Karpot olivat uutisesta haltioissaan ja sovimmekin, että matkan aikana pysähtyisimme yhteisen rupattelutuokion pariin ajoittain, mahdollisuuksien mukaan. Tuolloin oli selvää, että Andyn merkittävin akilleen kantapää on kovan kisakokemuksen puute Euroopan ja maailman tasolta. Epäselvää tuolloin oli, onko tuota kisakokemusta mahdollista kartuttaa tarpeeksi ja jos on, miten se mahdollistuisi?
Saimme Andyn kiinni tällä viikolla treenien ja ulkokiipeilyiden väliltä Italian Arcosta ja pääsimme ottamaan hieman tilannekatsausta kevään ja kesän kisa- ja ulkokiipeilysuunnitelmista. Andy esittikin ensimmäiseksi kiitokset työnantajalleen Kiipeilyareenalle, jonka kanssa hän pääsi yhteisymmärrykseen ”Pariisi-unelman” tärkeydestä ja he saivat sovittua työkuviot niin, että Andy on kevään ja kesän Euroopassa treenaamassa ja osallistumassa mahdollisimman moneen Euroopan- ja Maailmancupin osakilpailuun. Nämä edellämainitut suunnitelmat ovatkin alkaneet käydä toteen ja näiden lisäksi Andy on päässyt myös haalimaan ”extrakokemusta” treenaamalla muiden maiden maajoukkueiden kanssa esimerkiksi Arcossa, Innsbruckissa ja juuri tällä viikolla Milanossa, jossa järjestettiin Italian maajoukkueen kisasimulaatio. Aivan ilmaista kisojen kiertäminen ja eurooppalainen kiertue-elämä ylipäätään ei ole ja kaiken tämän Andy suunnitteli tekevänsä taattuun ”kiipeilyhippityyliin” pakussa asumalla. Näin kuluissa pystyi säästämään ja reissaaminen mahdollistui. Myös Suomen Kiipeilyliitolta ja Kiipeilyurheilijat ry:ltä saatava taloudellinen tuki jeesaavat reissua merkittävästi.
Andy on toistaiseksi ollut reissussa jo toista kuukautta ja osallistunut yhteen Maailmancupin- ja neljään Euroopancupin osakilpailuun. Tuloksellisesti parhaiten sujui heti ensimmäinen Eurocupin kisa Prahassa, jossa Andy pääsi semeihin ja sijoitus oli loppujen lopuksi 14/85. Haasteeksi oman suorituksen analysoinnissa on noussut se, että erot kisaajien välillä ovat olleet äärimmäisen pieniä ja semeihin ja finaaleihin pääsijät on tällä kaudella eroteltukin monessa kisassa jopa yrkillä Zoneotteisiin. Oman värinsä soppaan on tuonut myös se, että tänä vuonna Eurocupin karsinnoissa on ollut vain 4 reittiä, jolloin reitinteon onnistuminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Mikäli yksikin reitti menee hiukka vihkoon (on liian helppo, tai vaikea), ratkaistaan jatkopaikat käytännössä kolmella reitillä. Puhuttaessa Maailmancupista Andy hämmästelee Japanin maajoukkueen tasoa, joka suoriutuu näissä paineissa ja erilaisissa olosuhteissa toistuvasti äärimmäisen kovalla tasolla. Tästäkin possesta hän haluaa nostaa vielä ylitse muiden Ogata Yoshiyukin, joka on kavunnut hämmentävästi kauden jokaisessa Maailmancupin kisassa podiumille.
Aivan ilman takaiskuja ei Andyn reissu ole tähän asti sujunut. Pieni takapakki tuli muutamia päiviä sitten treeneissä Innsbruckissa, kun hän oli poksauttanut polven huukatessa. Hyvä puoli oli se, että diagnoosissa todettiin LCL-ligamentissa (polven sivuside) vain osittainen repeämä, mutta huono puoli on se, että huukeilla on varsin merkittävä osa nykyisissä kisareiteissä ja kyseinen vaiva saattaa rajoittaa melko pitkäänkin tätä toimintaa. Esimerkiksi viime viikonlopun Arcon kisassa kummassakin reitissä juurikin heelhuukit olivat varsin krusiaalisessa osassa ja näin reitit jäivät tällä kertaa kiipeämättä. Tästä syystä Andy päättikin skipata ensi viikonlopun Brixenin osakilpailun ja keskittyä parin viikon päästä kisattaviin Maailmancupin boulderin- ja leadin osakilpailuihin Innsbruckissa.
Koska kisoissa tulee loppujen lopuksi kiivettyä määrällisesti melko vähän, on Andy keskittynyt treenaamaan tällä hetkellä kovaa syklillä: Kaksi kiipeilypäivää ja yksi lepo. Ennen kisaa siis aina yhden päivän huili. Ilahduttavaa on ollut se, että herran nahkat ovat mitä ilmeisimmin geneettisesti kestävää laatua, sillä tämän yksityiskohdan kanssa moni kisaaja tuskailee nykypäivän karheilla volyymiotteilla. Merkittävänä oppimiskokemuksena näistä kisoista on jäänyt käteen se, että reitille mennessä pitäisi uskaltaa nähdä kaikki järjettömältä tuntuvatkin betavaihtoehdot ja vielä uskaltaa niitä ajan puitteissa kokeillakin. Jossain kisassa släbille rakennettu karsintareitti oli muun muassa kiivennyt alaspäin niin lähelle patjaa, että tuomarit olivat joutuneet silmä kovana tarkkailemaan mahdollisia ”däpejä”. Suurin osa kisaajista ei ollut luonnollisesti uskonut suunnitellun betan voineen olla tuo, mutta jälkeenpäin oli käynyt ilmi, että näin reitintekijät olivat sen tarkoittaneet kiivettävän… Kyseinen reitti ei ehkä arvatenkaan noussut circuitin suosikkireitiksi 🙂 Kenties merkittävimmäksi muutosajatukseksi kisoihin Andy (monen muun kisaajan ohella) nostaisi reitintekijöiden otevalinnat, etenkin karsinnoissa. Kun kisaajia saattaa olla ryhmää kohti 50 tai enemmänkin, muuttuvat varsinkin kitkaherkät otteet (volyymit, sloupperit sekä pienet polyuretaanijalitsut) jälkipään karsijoille merkittävästi huonommiksi. Tätä seikkaa voisi ehkäistä esimerkiksi käyttämällä karsinnoissa enemmän incutimpia otteita, tai ylipäätään ”ei niin kitkariippuvaisia otteita”…
Andyn kisakausi jatkuu nyt köyseilyn merkeissä neljän Maailmancupin osakilpailun osalta. Heinäkuun lopulla on mahdollisesti aika Suomen visiitille tähtäimessä viimeistelytreenit ennen elokuun EM-kisoja.
Underground 8c+/9a
Kisacircuitin ohessa myös Euroopan ulkokalliot ovat vetäneet puoleensa Gullstenin poikaa. Heti kesäkuun alussa Andy päättikin lähteä treenaamaan pumpunsietokykyä sisätreenin ohella Arcon melko klassiselle Massonen -sektorille. Sieltä yhdessä länsinaapurimme Youtube-tähti Emil Abrahamssonin kanssa Andy valitsi projektiksi kenties sektorin ikonisimman reitin eli ”Undergroundin”. Emil askarteli prosessista (Andyn osalta kahden päivän) mainiot videotuotokset, jotka löydätte tästä postauksesta tuosta hieman alempaa…
”Underground” on noin 25 metriä pitkä reitti ja suurelta osaltaan erittäin jyrkkä (alkuosa käytännössä kattoa) ja koostuu kolmesta boulderosiosta, joiden välissä on melkoisen hyvät levot. Andyn analyysin mukaan reitti toimi yllättävänkin hyvin ”boulderkuntopohjilla”, sillä hyvillä voimatasoilla boulderit aukesivat melko kivuttomasti ja varsinaisen lähetys olikin kiinni enemmänkin pumpunsiedosta. Reitti oli tipahtaa jo toisena työstöpäivänä ekalla varsinaisella redpoint-yrityksellä, mutta hyvä yritys päätyi valitettavaan jalan lipsahdukseen, jonka voitte alla olevalta videotallenteelta itsekin todistaa. Kolmantena päivänä keli oli hiukan ”lähmeröisempi” ja pari ekaa yritystä päättyivät reitin jo alkupuolikkaalla. Kolmannella yrityksellä alkuboulderi meni (vaikka tuntuikin hiukka raskaammalta keliolosuhteista johtuen) ja yläosan sujuttua möhlimättä ketjut kilahtivat.
Emme malttaneet olla kysymättä mielipidettä Undergroundin vaikeudesta verrattuna esimerkiksi Suomen kenties vaikeimpaan sporttireittiin, eli Hammerin Pamun ”Still Lifeen, 8c+” Nummessa. Näiden reittien vertaaminen on kuitenkin varsin hankalaa reittien eroavaisuuksien vuoksi. ”Still Lifen” ollessa loivaa hänkkiä, on UG lähes kattoa. UG:n kruksiboulderi on Andyn mielestä ”jotain 7B+/C luokkaa”, kun taasen ”Still Lifen” kruksi on enemmänkin 8A:n kieppeillä. Hankalaahan noita on vertailla, joten tarvitsemme edelleen Still Lifeen useampia toistoja, jotta konsensus saadaan syntymään… Menkää nyt ihmeessä yrkkäämään kaikki kynnelle kykenevät 😉 (toim. huom.)
Tällä hetkellä Andyllä on työn alla muun muassa samaisen Massonen sektorin ”Pure Dreamin´, 8c+”. Muutoinkin reissun aikana on kuulemma tarkoitus vierailla kallioilla aina kisojen välissä, pääpainona kuitenkin panostaa kisoihin täysillä.
Näyttääpä siis siltä, että Andyn matka Pariisiin on hyvässä myötätuulessa ja Karpot taas ottavatkin jälleen karvahatut päästä ja toivottavat voimia Andylle ja hänen palautuvalle polvelleen pikaista paranemista!
Heja Suomi!