Karpot pääsivät keväällä haastelemaan naiskiipeilymme keihään kärjen, Anna Laitisen kanssa hänen rakastumisestaan Escalatamasters -reittiin Espanjan Perlesissä. Tuolloin oli puhetta pitää teitä rakkaat seuraajamme mukana tuon projektin etenemisessä ja toistaiseksi ensimmäinen vakavampi etappi treenaamisen ohella oli kuukauden retki Etelä-Afrikkaan keräämään voimaa reitin runttuosuuteen. Tässäpä siis Annan ajatuksia tuosta retkestä ja syksyn jatkosuunnitelmista tuoreltaan retkeltä paluun jälkeen.
Retki Etelä-Afrikkaan on tullut päätökseen, mitkä jäivät päälimmäisiksi fiiliksiksi?
Haikeus ja kaipuu takaisin! 5 viikkoa kyseisessä paikassa ei ole missään nimessä tarpeeksi vaan tuntui enemmänkin pintaraapaisulta. Aivan pirun hyvä reissu oli ja ensi kesänä on tarkoitus mennä takaisin 🙂
Pääsit työstämään klassikko ”Amandlaa, 8B+” hiukan, kunnes spottaajien ja pädimeren logistiset haasteet estivät totiset yrkät. Saitko reitin ensi kertaa varten miten hyvin pakettiin?
Reitti on erittäin hyvin paketissa! Noin vaikean reitin toppaaminen olisi ollut tuossa ajassa erittäin kunnianhimoinen tavoite, varsinkin kun yli puolet ajasta tuhlaantui helteisiin ja viikon hölläämiseen sormien pulley:en vuoksi. En malta odottaa, että pääsee kokeilemaan kyseistä reittiä uudestaan.
Klassikkohighball ”Ubuntu, 8A+” tipahti retken viime metreillä. Reitin kellistämisestä meinasi tulla pieni epiikki. Kuvaatko reittiä/ sendiä hiukan omin sanoin?
Epiikki sendaamisessa liittyi boulderin 8-10m korkeuteen, sekä 1.5 pädiin ja siihen, että jouduin antamaan yrkän ennen kaverin saapumista 😂. Syy tähän oli se, että keli-ikkuna oli todella kapea ja reitti oli menossa aurinkoon. Näin auton parkkeeraavan, joten toivoin kaverin ehtivän siirtämään pädejä ollessani viimeisessä kahvassa, mutta kävikin niin hassusti, että auton parkkeeraanneet olikin muualle meneviä kiipeilijöitä ja huutelin kahvassa ollessani epätoivoisesti spottausta jos joku sattuisi kuulemaan. Kaveri tuli paikalle, kun olin boulderin topissa. En missään nimessä suosittele kenenkään tekevän vastaavaa. Pääkoppa oli hallinnassa ja oli onneksi hyvä itseluottamus kyseisellä hetkellä. 😊
Ubuntu on yksi uusista klassikoista jonka ensimmäinen puolisko on erittäin voimallinen ja loppu pätkän kruunaa spottikiipeilijän märkäpäiväuni, jossa pitää osata kiivetä pumpussa ja pääkoppa hallinnassa. Boulderin haasteet liittyivät pääosin itselleni asettamiin paineisiin kiivetä reitti jo seuraavalla sessiolla. Paineita ei helpottanut se, että päässä kuiskutti ääni ”pitäisi” ja ”olisi pitänyt”. Ei ihme, jos flow katoaa heti vaikeimman osuuden jälkeen. Tipuin siis useamman kerran vaikeimman osuuden jälkeen mitä oudoimmista syistä. Tyhmin oli ehkä se, kun löin reidestäni mankkaa ja sen seurauksena herpaannuin hyvästä otteesta. Eniten spennasin nahan menettämistä epäonnistumisen myötä, sillä olin taistellut huonon nahan kanssa koko reissun. Huono nahka merkitsee lisää lepoa, yrittämisen vähentymisenä ja rajallisen ajan katoamisella.
Kiipeän parhaiten silloin kun on hauskaa ja ilman paineita, joten jouduin miettimään syitä flown katoamiseen ja sen takaisin saamiseen. Siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan 😀 Keskityin topin saavuttamisen sijasta enemmän itse kiipeämiseen hienolla ja upealla reitillä, jota rakastin.
Mikä Etelä-Afrikasta tekee sun mielestä speciaalin paikan?
Tärkeimpänä sijainti juuri Afrikassa! Täysin erilainen ympäristö, luonto, ihmiset sekä kulttuuri. Etelä-Afrikka on suuri ja mielenkiintoinen maa, jossa mahdollisuus myös nähdä savannin eläimet, kokea erilainen ja aivan sairaaan hyvä ruokakulttuuri ja kiipeilymielessä mahdollisuus boulderoinnin lisäksi tehdä sporttia sekä trädiä.
Rocklandsin vetonaula on ehdottomasti parhaimpien kelien olevan Euroopan kesän aikaan. Rocklandsin hiekkakiviboulderointi on myös helposti lähestyttävää sisätykittäjille ja boulderien järjettömän määrän vuoksi eri tyylisiä reittejä löytyy loputtomiin.
Jäikö Amandlan ohella ensi kertaa varten reittejä hampaankoloon?
Kaikki mitä ei kerennyt kokeilemaan, mutta pääsi näkemään 😀
Etelä-Afrikan boulderointi toimii ilmeisimminkin hyvänä välietappina ”Escalatamasters” -projektissa, jos seuraava etappi on Flatangerissa jyrkkine profiileineen ja isoine muuveineen?
Escalatamasters on täällä mielessä ja tavoite oli tulla keräämään vähän voimaa sille reitille. Flatanger-reissua ei tapahdu sillä tuli viimehetken kutsuja parille festareille, joista ensimmäinen jenkeissä ja toinen Rodellarissa syksyllä. Rodellarista sitten suoraan Perlesiin!
Mahtavuutta! Tsemiä syksyyn!
Kiittii!
Tikkilistaa retkeltä:
*Ubuntu 8A+
*Dirty Epic 8A
*Light Saber 8A
*Electric Copper 8A
+ Melkoinen läjä seitsemättä vaikeusastetta ja varsin vakuuttavan näköistä työstöä tuohon kuuluisaan Fred Nicole -klassikkoon nimeltään ”Amandla, 8B+”
Annan Escalatamasters -matkaa ja muita seikkailuja tukevat seuraavat sponsorit:
Mountain Hardwear
O.ME
La Sportiva
Sunlight
Kuvat: Emmi Isakow, Juho Seppälä, Anna Liina Laitinen, Eero Palmen
