Gullstenin Andy päätti talvella ottaa kiipeilyssään tietyllä tavalla uuden rohkean askeleen ja lähteä tavoittelemaan paikkaa Pariisin Olympialaisissa 2024. Erityisen rohkeaksi tavoitteen teki Karpojen mielestä se, että tuo tavoite sanottiin vielä ääneen. Olemmekin ennättäneet herran kanssa vaihtamaan kuulumisia pariinkin otteeseen ja saimme jälleen erinomaisen syyn lähestyä reissulaista, kun instastoorit ovat viestineet kondiksen paranevan paranemistaan.
Kisojen osalta taso karsinnoissa on noussut kisa kisalta ja viimeisimmässä Villarsin osakilpailussa semifinaalipaikka oli jo vain pienen reitinlukuvirheen ja muutaman muuvin päässä. Merkittäväksi tämän tekee se, että kyseessä on Andyn eka kausi köysiskaboissa, viime kaudella Innsbruckissa tehdyn debyytin jälkeen. Jäljellä on vielä kaksi osakilpailua ja Karpot kannustavatkin kaikkia kanssakiipeilijöitä peukuttamaan herran edesottamuksia kotomaassa!
Vielä kisamenestystä merkittävämpää on ollut kondiksen ja tason nousu kalliolla. Onhan herran tikkilistalta aiemminkin löytynyt 9a:n vaikeustasoisia reittejä, mutta viimeisen kahden viikon aikana niitä on tipahtanut listalle kolme! Saimmekin herran tuoreeltaan Sveitsistä kiinni eilisen kolmannen ysin kiipeämisen jälkeen lyhyttä analyysiä varten.
Sendijuna lähti liikkeelle Innsbruckin osakilpailun jälkeen Götterwandlin kalliolla. Ekana päivänä tikkilistalle tipahti tokalla yrkällä ”Athene, 8c”. Herran kondis on ilmeisesti mintissä, sillä reitti oli tuntunut rehellisesti suomalaiselta 8b:ltä, mutta paikallinen kiipeilijä, joka on reittiä työstänyt jo pidemmän aikaa pohti sen olevan skaalan tiukemmasta päästä tai jopa helppo 8c+ 🙂 Päivän lopuksi Andy päätti testata samalta sektorilta Andreas Bindhammerin 2008 avaamaa klassikkoa ”Hades, 9a”, joka on melko lailla benchmark-reitti greidissään. Kahden muuvien testailukierroksen aikana sekvenssit löytyivät mukavasti, vaikkakin reitti oli tuntunut varsin tanakalta. Toisena päivänä muuvit tuli vielä testattua kertaalleen samalla lämppäillen ja neljännellä yrkällä taikuri yllätti itsensäkin iloisesti kilauttamalla ketjut pienessä vesisateessa. Reitin lopussa oli meinannut tulla pieni mindfu**r tokavikan otteen oltua sateesta märkä, mutta pää pysyi onneksi kasassa. Kyseiseen reittiin voi tutustua halutessaan tarkemmin Stefano Ghisolfin youtube-kanavalla. Sieltä löytyy video, jossa kyseinen herra yrittää kiivetä samaisen reitin yhden viikonlopun aikana… Loppulämpäksi taipui samalta sektorilta vielä ”Morpheus, 8c”, tällä kertaa flashina!
Itävallan jälkeen matka jatkui Sveitsiin Villarsin osakilpailuun, jossa jo edellä mainitusti semipaikka jäi hiuskarvan päähän. Siitä masentumatta Andy päätti lähteä seuraavana päivänä Rawylin spektaakkelimaiselle kalliolle Suihkosen Mikaelin ja Makkosen Markun kanssa. Andyn ajatuksena oli käydä tutustumassa Nytorpin Tominkin aikanaan kiipeämään ”La Cabane Au Canada, 9a” -reittiin. Kyseinen reitti sijaitsee ilmeisen hulppealla kohtaa kalliota ja sille lähdetään hyllyltä, jossa ei kolmestaan ole hirveän mukavaa hengailla. Muuvien testaus osoittautui kuitenkin hämmentävänkin toimivaksi ja vaikka Andy ei malttanut ajankäytöllisesti hinkata optimaalisinta betaa, päätti hän kuitenkin ottaa hetken päästä toisen muuvien tsekkailukierroksen. Tokalla yrkällä alun napakahkot muuvit menivätkin putkeen ja niiden jälkeen pääsee kohtuu hyvin lepäilemään. Reitti on n. 30m pitkä ja koostuu pikkukrukseista, joiden välissä voi lepäillä (jos pystyy). Lepäily alkukruksin jälkeen toimi niin hyvin , että herra päätti jatkaa putkeen niin pitkälle kuin menee. Meno jatkui puolivahingossa ketjuille saakka ja jo toinen 9a reilun viikon sisällä tipahti saldoon! Kysyin Andyltä rehellistä mielipidettä, olisiko kyseinen reitti ollut mahdollista flashätä optimibetalla ja vastaus oli ”Ehkä. Ois pitäny olla hyvät betat ja kaikki osuu kohillee. Jopa hiukan harmittaa, ettei tullut yritettyä…”. Sendin jälkeen oli aikaa vielä varmistella kollegoita ja testata nopsasti muuvit Adam Ondran avaamaan ”Superfinale, 9a” -reittiin.
Jos Cabane on tasaisen tappavaa paukutusta, on Superfinale puolestaan enemmän tiukkoja krukseja ja jopa kolme dynoa sisältävä testpiece. Oman haasteensa tälle reitille tuotti joitain viikkoja sitten venähtänyt polvi, jonka kanssa ei voi tehdä ns. polven päälle istuttavia huukkeja/muuveja. Superfinalen eka kruksissa on juurikin tällainen muuvi ja sen skipatakseen Andy joutuu tekemään siinä 6 tiukkaa muuvia alkuperäisen kolmen asemasta. Tästä syystä hän seuraavana päivänä reittiä testatessaan päätti tyypätä vielä kolmatta 9a:ta ”Masala Tea”. Muuvit tähänkin löytyivät mukavasti ja kolmantena päivänä olikin tehtävä valinta reittien väliltä. Valinta päätyi Superfinaleen hyvällä menestyksellä ja kolmas 9a alle kahteen viikkoon oli taputeltu lopun märistä otteista huolimatta. Tänään pitäisikin tehdä päätös koettaako kiivetä vielä tuo kolmas 9a ja pitää lepoa vasta huomenna lauantaista Chamonixin osakilpailua varten. Andy oli sitä mieltä, että ainakin paikan puolesta reitin voisi kiivetä. Rawyl on hänen kertomansa mukaan ihan uskomaton ja jopa hiukan kuumottava kallio. Reiteille lähdetään hyllyltä ja esimerkiksi Superfinalessa Andy kiipesi 80 metrisellä köydellä, josta jäi hyllylle palatessa pussiin vain viitisen metriä. Ankkurilta ei myöskään voi laskeutua suoraan, vaan itsensä pitää klippailla pultteihin ainakin puoliväliin saakka, jotta hyllylle pääsee takaisin.
Masala Tean mahdollisen lähetyksen jälkeen matka jatkuu kohti Chamonixin osakilpailua, josta toivottavasti tipahtaa eka semifinaali (ja finaalisijoitus). Tämän jälkeen Andyllä on ajatuksena piipahtaa Ceusessa moikkaamassa vanhaa Nemesistä ”Three Degrees of Separation, 9a (+)” ja mahdollisesti tutustua uudempaan tulokkaaseen ”Pornographie, 9a”. Sen jälkeen onkin vielä kesän viimeinen Maailmancupin kisa Brianconissa ja paluu treenaamaan hetkeksi Suomeen ennen EM-kisoja Munchenissä.
Karpot nostavat jo tässä vaiheessa karvahattuja päästä ja toivottavat menestyksekästä heinäkuuta!
Andyn tavoitetta Olympiamatkasta tukevat: Petzl Nordic, La Sportiva, Kiipeilyareena ja Omedrinks
Venga venga Anthony!