Elias Annila vaalinut viimeiset vuodet omalla hiljaisella tyylillään suomalaisen tradikiipeilyn juuria tikkaamalla vanhoja klassisia testpiecejä. Tänä keväänä herran väkivahvojen sormien alla taipui Tomi Nytorpin vuonna 2012 avaama Olhavaklassikko”Luomus, 8a”. Reitin mystisyyttä ei ole vähentänyt se, että aikanaan lähes kaiken yrittämänsä selättänyt Johannes Puranen ei muistaakseni löytänyt linjalta edes tarvittavia otteita. Myös reitin varmistettavuus on herättänyt pelonsekaisia huhuja ja nuotiopuheita. Selvitetäänpä toistonousijan ajatukset reitin luonteesta…
Onnittelut, jälleen yksi toistamaton megaklassikko poissa todo-listalta!
Kiitos 🙂
Olet reittiä ilmeisesti käynyt työstelemässä jo talven aikaan itsevarmistavalla. Millainen prosessi toistonousun taustalta löytyy?
Mä kävin ekan kerran muutama vuosi takaperin koittamassa kesällä ja siltä reissulta jäi semmonen kuva, että reitti on ihan mahdoton, mutta nyt kun kävin tässä helmi-maaliskuussa yläröimässä rauhassa ittekseni, niin rupes vaan ne muuvit ja otteet löytymään.
Olhavalla on melkeen aina kuivana Oma planeetta, Luomus ja Los Capitanos, niin niitä on ollu kiva käydä talven mittaa yrkkäilemässä, että on saanu vähä vaihtelua sisäkiipeilyyn.
Kaikenkaikkiaan meni se viidestä kymmeneen päivää, joista siis suurin osa semmosta yksinään muuvittelua.
Reitin varmistettavuus (tai sen haastavuus) on herättänyt pelonsekaista kunnioitusta. Millaiseksi sen itse luonnehtisit/ asettiko se sinulle lisähaastetta?
Reitillä on ehkä ollut todellisuutta pahempi maine. Kokonaisuutena reitti on Kustavin asteikolla varmaan gorilla ja sekin tulee enemmän siitä, että varmistukset kruksissa on raskasta laittaa, kun että ne ois huonoja, tai että pitäis rannata.
Jos vaan malttaa laittaa piissit hyvin, niin kruksista voi pudota huoletta. Itse asiassa testasin piissit, kun pannutin kruksin vikoistamuuveista pariin kertaan. Hyvin pitivät…
Piissien osalta ei tule mieleen mitään hirveen ihmeellistä. Oikeestaan tais olla muuten ihan standardi räkki paitsi, että siihen kruksiin laitoin punasen peenutin ja keltasen Totemin kamun,mitkä lienee jo aika peruskamaa räkissä nekin. Se kamun slotti on kyl sellanen, että siihen ei perus bd c4 mene, kun se ei oo kovin syvä. Harmaa tai keltanen alien vois toimia kanssa, mutta luulen että Totemilla paras.
Pystytkö pilkkomaan reittiä/ sen haasteita palasiksi?
Luomus on tosi kruksikas reitti. Helpon alun jälkeen on semmonen tiukka n. 10 muuvin boulderi, minkä keskellä pitää kertaalleen pysähtyä laittaan varmistuksia. Loppu on taas helppoa.
Otteet kruksissa on ihan kohtuu hyviä. Siinä on 1 tosi pitkä muuvihalkeemaslottien välillä, missä on kans aika kieltämättä viheliäinen sormijammi. Muuten kruksi on ok saikkari- ja gastonkrimpeillä touhuamista. Jalat menee pääasiassa kitkalla ja jammeissa, mutta siinä on sen verta semmosta sisänurkkaa, että jaloista saa kuitenkin aika hyvin hyötyä.
Millaisella talvitreenillä 8a trädi aukeaa kauden ekassakunnon sessiossa?
Mä kiipesin syksyn vaan Tammistossa boulderia aika satunnaisesti, mutta vuodenvaihteen jälkeen oon innostunut taas vähä enempi kiipeemään. Pääasiassa oon hakannut Tammiston Kilteriä muutaman kerran viikossa. Kevättä kohti tein spray seinällä vähän kestävyystreenejä, mutta eipä niillä luomukseen suurta merkitystä ole. Nyt ei ole ollut mitään systemaattisempaa treeniohjelmaa.
Mites kevään jatko? Ehkä OP:n toistamattomia linjoja Turun ympäristössä (Lintukoto, Kustavin Kuningaslinja, Fifty-Fifty…)?
Ei oo mitään tarkempia suunnitelmia. Olhavalla olis Oma planeetta kesken ja muutenkin voisin kyllä hyvin kiivetä enempi sporttiakin, kun esim. Nummessa olis vielä melkeen kaikki jäljellä ja olis sitte projektit vähä lähempänä.