Intohimoinen kiipeilijä, valokuvaaja ja ikuisen kesän metsästäjä Emmi Isakow pääsi käyttämään Katalonian kevään viimeiset lähetyskelit hyödykseen ja loikkasi maagiseen kasirinkiin ”Raïers” -nimisellä 35 metrisellä krimppailu-unelmalla. Pääsimme haastattamaan Emmiä tuoreeltaan ja päätimme samalla valottaa hänen toista intohimon kohdettaan, eli valokuvausta. Emmin vähintään 8b, ellei jopa c -tasoisia otoksia voit käydä tirkistelemässä instassa @pixbyeisa nimimerkin takaa tai aikuisten internetistä hänen sivuiltaan www.pixbyeisa.com. Jutun kuvissa pääset tutustumaan myös muutamaan Emmin suosikkiotoksista.
Moi ja onnittelut elämäsi ilmeisimminkin hienoimman (ja myös vaikeimman) reitin selättämisestä. ”Raïers, 8a” Coll de Nargóssa, Kataloniassa. Millaisesta reitistä ja taistelusta oli kyse?
Kiitos paljon! Kyllähän se tuntuu varsin hyvältä vihdoinkin saada kiivettyä maaginen 8a -tason reitti. Oli sellainen tuntuma, että pystyn kiipeämään 8a:n, ja oli kiva todistaa itselleen, että todellakin pystyn. Raiers on todella hieno!
Olin kokeillut sitä viime vuonna pari kertaa yläköydellä ja vähän testannut mooveja. Reitti jäi mieleeni ja olin ajatellut, että jos vaan aikatauluihin sopii, niin menen sitä tänä vuonna testaamaan uudestaan. Olin maaliskuussa Margalefissa ja työstin Desconcert nimistä reittiä, joka on uudessa topoissa päivitetty 7c+:sta 8a:ksi. Ikävä kyllä sain sormeeni vamman (flexor tendon strain) ja jouduin jättämään kiipeilyt Margalefissa siihen.
Muistelin, ettei Raiersilla ole kovinkaan montaa pokettia ja päätin mennä kokeilemaan, josko pystyisin kiivetä sitä loukkaantumisesta huolimatta. Reitillä on pari pokettia, mutta onnistuin krimppaamaan ne ja pystyin työstämään reittiä. Reitti on noin 35 metriä pitkä. Se on oikeastaan vähän kuin kiipeäisi kaksi eri reittiä peräkkäin, sillä alkuosa ja loppuosa ovat erilaisia ja välissä on kunnon lepo. Alkuosassa on selkeästi hankalimmat moovit ja pumppaavampi osuus, loppuosa on todella hienoa teknistä krimpikästä jatkuvaa kiipeilyä. Reitti on mielestäni hieno erityisesti siksi, että se ei ole kovin helposti luettava, vaan kaikki moovit tuntuvat aluksi vaikeilta, mutta kun löytää oikean jalkabetan, niin moovit alkavat pikkuhiljaa sujua ja reittiin löytyy hyvä flow. Reitti kiipeää lopulta todella nätisti. Haasteena tähän vuodenaikaan on sää. Reitti on eteläseinällä, johon tietysti paistaa aurinko koko päivän, joten reittiä pääsee työstämään vasta kuuden aikaan illalla. Sendipäivälle sattui ihan mahtavan hyvä sää ja sain kiivettyä reitin 9:ssä sessiossa.
Kuvat: Dan Forgeng
Emmi Isakow. Vagabong, badass valokuvaaja, boulderoija, köysikiipeilijä… Kuka siis on Emmi ja miten olet päätynyt tähän pisteeseen ikuisen kesän metsästystä?
Heh, Emmi on varmaan jotakuinkin kaikkea yllä mainittua. Paitsi huomattavasti enemmän köysikiipeilijä kun boulderoija. Olen aina nauttinut matkustamisesta ja asioiden tekemisestä peruskaavan ulkopuolelta, joten noin viisi vuotta sitten päätin muuttaa asumaan pakettiautoon, jotta voisin matkustaa ja kiivetä enemmän. Se tuntui minulle sopivalta ratkaisulta, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään.
Olet viettänyt elämääsi tien päällä ymmärtääkseni viime vuodet. Jaksotatko vuotta jotenkin boulderoinnin ja köysikiipeilyn jaksoille, vai teetkö välillä muutakin treeniä (kiipeilyä sisällä, punttia, lenkkiä…) reissun päällä, vai riittääkö fiilispohja kondiksen kohenemiseen?
Treenisuunnitelmani (jos sitä nyt voi siksi kutsua) on melko spontaani ja fiilispohjainen, teen sitä mikä sillä hetkellä tuntuu tarpeelliselta tai parhaalta. Se voi joskus tarkoittaa sisäkiipeilyä tai kevyempää treeniä kuten lenkkeilyä tai joogaa, mutta yleensä keskityn ainoastaan kiipeilemään mahdollisimman paljon. Tähän mennessä se on tuntunut riittävän. Tulevaisuudessa aion mahdollisesti keskittyä vähän enemmän sormivoimaharjoitteluun, sillä koen, että se voisi auttaa minua kehittymään paremmaksi kiipeilijäksi ja ehkä kiipeämään vieläkin kovempia reittejä.
Kuten tuli jo aiemmin mainittua, olet kiipeilyn ohella myös vähintäänkin 8b tasoinen valokuvaaja. Olitko harrastanut kuvausta jo ennen kiipeilyä, vai hiipikö se mukaan kylkiäisenä? Mikä kuvaamisessa on siistiä?
Innostuin kuvaamisesta noin nelisen vuotta sitten. Alun perin halusin ikuistaa kiipeilyhetkiä ja kauniita maisemia reissuilta, jotta voisin jakaa ne läheisteni kanssa. Nykyään valokuvaaminen on minulle tapa kertoa tarinoita ja välittää sitä intohimoa, joka minulla on kiipeilyä kohtaan. Tykkään kuvata kiipeilyä juuri sillä hetkellä, kun se tapahtuu, enkä lavastaa otoksia. On hienoa ikuistaa upeita kiipeilysuorituksia ja tallentaa kiipeilyn liikettä ja kauneutta. Kiipeilykuvauksessa yhdistyvät liike, luonto ja tunnelma, mikä tekee siitä todella ainutlaatuista ja antaa minulle suurta nautintoa.
Katso alta Emmin omat suosikkikuvat!
