Suomikiipeilyn Jeff Lowe, Juho Knuuttila on pakannut talven ajaksi sporttitossut reppuun ja hyödyntää kesän sportti- ja trädikiipeilyssä hankittuja pullakoita kyynärvarsiaan HC-mikstaan ja jääkiipeilyyn kotona Norjassa. Kuten tuleva vuoristo-opas itsekin kertoo, hän on jatkanut tällä kaudella siitä, mihin viime kaudella pääsi. ainakin linjat muuttuvat pikku hiljaa jopa aiempaa isommiksi ja ehkäpä myös hiukkasen kuumottavammiksi. Toistaiseksi kauden vaikuttavinta settiä lienee sooloensinousu ”Polar Vortex” M6 WI6 reittiin Rånkeipenillä. Pääsimmekin kuulemaan karjalaisen unelmavävyn mietteitä kyseisestä ja muista nousuista heti tuoreeltaan.
Talven miksta-/ jääkausi on lähtenyt ilmeisimminkin aika mainiosti liikkeelle? Onko siirtymä Espanjan sporttipelleilystä ollut helppoa, vai oliko siitä jopa jotain hyötyä ihan oikeaan seikkailukiipeilyyn?
Kyllä vain. Ajeltiin Siuranasta kevyet 5000km takaisin Narvikkiin marraskuun lopussa ja siitä lähtien oonkin jatkanut siitä mihin viime keväänä jäiden sulaessa jäin. Projekteja riittää, vaikka viime talven huippuolosuhteita ei olekaan. Ainakaan vielä.
On sporttikiipeilystä ollut selkeästi hyötyä. En ole treenimielessä roikkunut hakuissa ollenkaan, mutta silti tosipaikassa tuntuu, että pumppukestävyys on jopa parempi kuin viimekaudella. Oon kiivennyt nyt selkeästi teknisesti vaikeampia reittejä kuin viimekaudella vaikka mitään äärimmäistä ei ole vielä tullut vastaan.
Kauden aloitus ”Arctic Circus”, M6 WI6 FA. Mitäs tämä piti sisällään?
Viime talvena bongasin Rånkeipenin lounaisseinältä useampia linjoja, mutta ne jäivät lopulta odottelemaan. Seinä on yksi Narvikin alueen jyrkimmistä ja sille näyttää muodostuvan noin 8 kappaletta toinen toistaan upeampia linjoja. Kaikki niistä vaikuttaisivat sisältävän varsin totista kiipeilyä. Narvikin oma Stanley Headwall, mutta ilman pultteja.
Arctic Circus on seinän keskilinja ja vaikutti luonnollisimmalta valinnalta seinän ensimmäiseksi reitiksi. Kiipesin ensinousun 12.12.2022 Alexander Nordvallin kanssa, joka on Narvikissa asuva ruotsalainen vuoristo-opas aspirantti.
Kuuteen köydenpituuteen mahtui kaikenlaista M6 mixtasta aina WI6 jäähän. Kivenlaatu Rånkeipenillä on erittäin kompaktia, eikä kalliovarmistuksia saa liialti. Suht henkistä menoa, mutta silti järkevyyden rajoissa, jos noilla greideillä kiipeäminen on varmaa. Hienoin köydenpituus lähti luolasta, jonka seiniä stemmailin ylöspäin, jotta sain slingattua halkeamaan jumittuneen kiven. Sama kiipeily alas ja sitten ulkokautta roikkuvalle jääpuikolle. Ilmaa oli alla riittävästi ja kiipeily varsin upeaa.
Toistonousu (?) itävaltalaisten vuorikiipeilijähuimapäiden reittiin ”Remember Mi”, M8 WI7-”. Teille kokemus ei ilmeisesti ollut ihan niin kuumottava/ vaikea downgreidi huomioiden? Erosiko tämä Sordalenin vaikeimmaksi tituleerattu teidän omasta tekeleestä millä tavoin?
Mun ja Joda Dolmansin nousu taisi olla linjan neljäs. Norjalaiset toistivat linjan 2012 ja Jeff Mercier/Condrad Anker tekivät kolmannen nousun keväällä 2022. Se oli Jeffin kolmas yritys, joten aika mageeta että me onnistuttiin saamaan se kerralla purkkiin.
Me kiivettiin linja M6/WI6 kondiksessa. Veikkaan, että itävaltalaisilla oli vähän medialisää greidissä, sillä me jouduttiin kiipeämään viimeinen köydenpituus samalla tavalla kuin he, eikä se ollut WI7 nähnytkään, vaikka varsin henkinen pitsi olikin. Muutoin reitti oli hyvin varmistettava.
Remember mi on enemmän jääreitti kun taas Arctic Circus on rehellistä mixtaa.
Ehkä kuumottavimman kuuloinen suoritus löytyy kuitenkin soolo-osastolta. ”Polar Vortex” M6 WI6 FA kuulostaa oksettavalle suoritukselle itsekseen kiivettynä, mutta oliko sitä? Miten/ millaisella systeemillä askartelit soolona itsesi varmistelemisen? Mitä tämä reitti piti sisällään?
Polar Vortex löytyy kanssa Rånkeipeniltä. Edellisestä kunnon väännöstä oli jo useampi viikko aikaa, joten mieli teki yrittää jotain stydimpää. En ollut soolonnut mitään sitten viime kevään ja tarve oli viettää edes hetki vuorilla omassa rauhassa. Skouttausmissiolla linja näytti WI5:lta, ja ajattelin että se voisi olla mukava sooloretki.
Skinnasin linjan päälle takakautta, koska viime viikkojen kovat tuulet olivat tehneet lähestymisrinteet vyöryherkiksi. Tai niin ainakin epäilin. Sinkissä skinnatessa pohdin taas onko tässä mitään järkeä, mutta rappeloidessa linjan alapuoliselle hyllylle mieli kirkastui. Keli tosin ei.
Laskeuduin 100 metriä linjan vasemmalta puolelta eli en tiennyt mitä tuleman pitää. Olin varautunut vapaasooloon, mutta repussa oli silti köysisooloon tarvittavat kamppeet. Ensimmäisen 20 metrin jälkeen kävi selväksi, että ei olisi mitään asiaa kiivetä ilman varmistuksia.
Kiipesin reitin kahdessa 50 metrin pitsissä, joista ensimmäinen oli M5+. Erittäin hintsu traverse huukkailen listoja ja lopussa vähän jyrkempää turvetta jääklönteillä. Toinen pitsi näytti entistä vaikeammalta. Kevyesti hänkkäävästä dihedraalista sain hakut jääklöntille, swingasin jalat kulman taakse ja pääsin lopulta käsiksi roikkuvaan jääverhoon. Aivan älytön fiilis tehdä tuollaisia muuveja yksin jyrkällä seinällä. Seuraavaksi oli vuorossa thin ice poikkari ja loppuun vielä toinen roikkuva puikko, jolle päästäkseen piti kiivetä kalliota. Loppu olikin helpompaa jäätä.
Mulla oli modattu grigri, johon porattuun reikään on pujotettu narunpätkä, jotta sen saa klipattua rintavaljaisiin. Tämä systeemi pitää grigrin oikeassa asennossa. Mulla oli myös microtraxion estämässä köyden liikasyöttöä. Köysi oli repussa edellisellä ständillä. Ja köydessä muutama solmu backupina, joita fixasin aina osuus kerrallaan, että ne ei jää jumiin jääpuikkoihin. Parempi olisi ollut pitää köysi repussa, jota kantaa mukana, mutta kiipeily oli liian vaikeaa lisäpainotreeniin. Sitten kun olin kiivennyt riittävästi, fixasin köyden uuteen ankkuriin, laskeuduin alas keräten piissit pois ja jumaroin ylös. Varsin aikaavievää, mutta kerkesin vielä töihinkin 13:30. Tosin 5 minuuttia myöhässä.
Kiipeily kesti viisi erittäin intensiivistä tuntia. Fokus piti olla sataprosenttia koko ajan.
Oliko tässä kauden toistaiseksi siisteimmät siivut, vai löytyykö tikkilistalta vielä pelottavampia suorituksia?
Kyllä Remember mi ja Rånkeipenin uudet reitit ovat ehdottomasti kauden kohokohtia so far. Toki kiivettiin kaksi uutta reittiä Bardun Stordaleniin, yksi Skjomenin Sordaleniin, sekä muuvailtiin ylös Guy Lacellen ja Marius Olsenin ensinousema parin pitsin ´Try Harder You Fat Bastard` M7+/M8.
Onko tiedossa vielä joitain kiipeämättömiä kuningaslinjoja?
Onhan niitä, mutta aika moni tartteis muodostuakseen sahaavia lämpötiloja ja pitkiä lauhoja jaksoja. Helmikuu on yleensä talven paras kiipeilykuukausi, joten on tässä vielä aikaa tehdä kaikenlaista.
Onnea vielä ja turvallista loppujääkautta!
PS: Kyseinen lihasten lesodius saa(nee) kesällä kolmen hiihtokurssin ja aspiranttikokeen jälkeen vuoristo-opaskoulustaan aspirantin tason ja pääsee opastamaan pohjoismaissa toisin sanoen rajattomasti. Jos siis tulevaisuudessa kiinnostelee erinomainen opastus ja vilpitön seura esimerkiksi Pohjois-Norjassa, kannattaa viimein nyt ottaa Juho seurantaan.
Instagram: @juhoknuuttila
Facebook: @alpinistjuhoknuuttila
Web: juhoknuuttila.com