Hienoja suorituksia leadin PM-kisoissa Partillessa (SWE) 13.10.2024

Useamman kisaajamme kausi 2024 huipentui leadin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Partillessa Göteborgin kupeessa lokakuun puolivälissä (12.- 13.10.2024). Jollain tapaa voisi ajatella näiden kisojen olevankin monen osalta vielä toistaiseksi se kauden pääkisa, josta otetaan ponnahdusta Euroopan rientoihin ja siitä lopulta mahdollisesti Maailmancupin tasolle.

Useammassakin sarjassa kisaajamme lunastivat ehdottomasti paikkansa ja Iris Heikkinen huipensi pitkään jatkuneen kautensa ottamalla ensimmäisen kansainvälisten kisojen kultansa U20F-sarjassa Rosa Arnoldin peesatessa hienosti hopealle! Myös U16F-sarjassa nähtiin loistavia suorituksia Tilda Kososen ottaessa hopeaa ja Lumipellikan napatessa pronssia!

Sarjojen suomalaiskymppisakkilaiset alla:

U16F

Tilda Kosonen 2.
Lumi Pellikka 3.
Lili B. Spoof 10.

U16M

Vilho Talvisalmi 4.
Juho Anttila 6.
Pyry Puolatie 10.

U18F

Jessica Knifsund 4.
Aava Mattila 7.

U18M

Eemeli Nuutinen 6.
Leino Taulu 7.

U20F

Iiris Heikkinen 1.
Rosa Arnold 2.
Vilja Helin 6.

U20M

Arttu Puusniekka 5.
Hugo Talvisalmi 9.

Senior F

Sanja Collin 5.
Enni Bertling 9.

Senior M

Riku Sinivirta 8.

U20F-sarjan voittajaa Iristä pääsimme haastattamaan melkein tuoreeltaan, vaikka tämä ”Duracelljänis” ennätti kisan jälkeen jo liikahtamaan perinteiselle syksyn ylimenokauden ulkokiipeilyretkelle Red River Gorgeen.

Kisakausi 2024 alkaa hiljalleen olemaan paketissa. Kauden toinen puolikas sujui sinun osalta hyvinkin mallikkaasti: Kultaa U20 sarjassa sekä SM- että PM-kisoista, huikeat onnittelut! Miten analysoisit omia suorituksiasi noissa kisoissa?

Kiitokset onnitteluista! Loppukaudessa mulla oli kuusi eri kisaa kolmella eri mantereella ja kaikki meni hyvin, alkaen mun ekalla junnujen SM-kullalla! Sitten oli upeeta päättää kausi tuomalla PM-kultaa Suomelle. PM-kultahan ei ole meille edes maana jokavuotista herkkua. 

Lensin PM-kisoihin Korean World Cupista New Yorkin kautta Helsinkiin, ja viimein Göteborgiin— kahden päivän aikana. Tuli kokonaiset 26 tuntia istuttua lentokoneessa ennen PM-kisoja, eli paikat oli kyllä vähän jäykkinä jetlagin ja nuhan lisäksi.

Mutta kova vuoden systemaattinen treeni mun tiimissä Methodissa palkittiin. PM-kisat olivat mulle hyvä huipennus koko kauden työstä ja todistus että oikealla tiellä ollaan.

Tämän lisäksi pääsit semeihin myös North American cupissa, miten korkealle nostat tuon suorituksen omalla tikkilistalla?

Tää taas oli eräänlainen virstanpylväs mun kiipeilyuralla. Oli huippua ensimmäistä kertaa päästä semeihin aikuisten kansainvälisessä kisassa jossa oli mukana kovia nimiä. Kiipeilypiireissä syystäkin puhutaan semeihin pääsystä isona asiana. Pikkuhiljaa pitää alkaa menestyä myös näissä kovemmissa kisoissa.

Koska sijoituin top kahdenkymmenen joukkoon North Amerikan cupissa semejen jälkeen, olin myös oikeutettu paikkaan naisten Amerikan mestaruuskisoissa Salt Lake Cityssä. PM-kisat sattuivat kuitenkin samalle viikonlopulle, joten ne jäivät tällä kerralla väliin.

Tutustumiskiertue Maailmancuppiin jatkui myös tällä kaudella. Osaatko itse pohtia, minkä osa-alueiden kehittymistä esimerkiksi semeihin pääseminen erityisesti vaatisi? Miten inspiroivaa maailmanstarojen (Ai, Janja…) kanssa skabaileminen oikein on ja jäikö heidän kisarituaaliensa seuraamisesta jotain käteen?

Otevoima on yksi iso erottava tekijä semifinalistejen ja muiden välillä. Tekniikat ja liikkeet ovat sinänsä jo aika tuttuja, mutta otteet ovat aina todella slouppaavia. Boulderissa usein kilpailija ei pääse edes alkuotteesta eteenpäin. Liidissä taas reitit ovat vaikeita heti ekasta otteesta lähtien, jopa maailman huiput voivat tippua kahdeksannelta otteelta.

Valmistautumisrutiineista olen huomannut, että jokaisella on täysin erilainen mutta omanlaisensa kisarutiini joka heillä aina pysyy samana. Eli oma rutiini on löydettävä.

Sitten siellä huomaa tietenkin, että Janjalla on huikea corevoima. Annie Sandersillä on puolestaan ihan poikkeuksellisen iso wing span. Kaikilla on joku oma vahvuutensa.

Maailman-Cupin kisoissa mulla on ollut upea tilaisuus nähdä missä rima menee, ja myös mihin tähdätä! On mahdotonta päästä huipulle jos ei ole käsitystä siitä miltä huippu näyttää.

Junnusarjat muuttuvat kaudelle 2025 Euroopassa, mutta ilmeisesti Amerikan mantereella käytetään vielä vanhoja sarjajakoja, pitääkö tämä paikkansa?

Pitää paikkaansa. Euroopassa ensi vuonna mun ikäluokka siirtyy uusien päätösten johdosta aikuisiin ja mun ikäluokalta jää vuosi junnuaikaa väliin.

Amerikassa kuitenkin olen vielä junnu ensi vuodenkin koska U20-kategoria pysyy U19:n rinnalla. Kansainvälinen liitto voi muuttaa systeemejään ja Eurooppa siinä mukana, mutta Amerikassa ei ole mahdollista tehdä tällaisia yhtäkkisiä muutoksia joilla voitaisiin loukata urheilijoiden oikeusturvaa. Ainoa muutos täällä on se, että mun ikäluokka ei voi osallistua nuorten MM-kisoihin.

Mulla on aina ollut hyvä tilanne kisojen suhteen, koska olen 16-vuotiaasta lähtien voinut kilpailla sekä Suomen naisten maajoukkueessa, että Amerikassa juniorikisoissa. Ja vaikka en pääse tän vuoden nuorten MM-kisoihin Suomessa, onhan mulla upea nuorten MM-kokemus Dallasista parin vuoden takaa.

IFSC:n haastattelussa mainitsit Metallican kulkevan MP3 soittimessa kisasuoritukseen valmistautuessa. Siivittikö ”Seek and Destroy” valmistautumista myös PM- ja SM-kisoissa, vai löytyikö niihin joku erityinen biisi suomalaiselta soittolistalta 🙂

Kaikki kunnia Suomalaisille rock-muusikoille, mutta Metallica ja ”Seek and Destroy” ovat täysin korvaamattomia! Ensimmäisissä SM-kisoissani melkein kolme vuotta sitten pidin Metallica paitaa päällä samalla, kun muut piti jotain La Sportiva paitoja. Ja nyt ennen Göteborgin kisoja ”Seek and Destroy” soi korvalapuissani, kun rauhoituin ennen kiipeilysuoritusta.

Tässä liite kyseiseen IFSC haastatteluun: https://www.instagram.com/reel/DAvjVG8vZnW/?igsh=MXNtZnh0NXVqbWt0OQ==

Olet menossa piipahtamaan Red River Gorgessa. Onko mielessä joitain erityisiä reittejä?

Siellä odottavat mun 8a-projektit ”The Force” ja ”Spank,” joihin aion heittää muutaman yrityksen. Mutta erityisesti haluan nyt puristaa paljon volyymia, jotta reitinluku ja jalkojen käyttö kehittyvät. Red River Gorge on mun mielipaikka, ei liian iso eikä liian pieni ja hyvä yhteisö jossa jengi tuntee toisensa.

Mikä olisikaan parempi aika mennä ulos kuin Rocktober!

*Päivitys reissun jälkeen: ”Toinen noista 8a-projekteista, eli ”Spank” reissussa menikin neljännellä yrkällä toka päivänä. Reitti on tosi raskas hänkki, joka ei mene pelkällä runttaamisella –  pitää olla todella hyvä ymmärrys joka vartalonasennosta. Ja kruxi on kaiken lisäksi topissa. Pidän itseänikovakuntoisena, mutta toi kyllä vaati kaiken!

Sponsorit?

Rungne official
Boston iLab LLC