SM-pronssia voittanut Iris Heikkinen on melko poikkeuksellisesssa tilanteessa treenatessaan New Yorkissa Methodclimbingin tiimissä. Kyseinen nuori nainen on pärjännyt alkaneella kisakaudella erinomaisesti myös heidän kansallisella kisarintamallaan ja olimmekin etuoikeutettuja, kun pääsimme hiukan avaamaan Iriksen kanssa tuota Amerikan mantereeen kisa-/ karsintajärjestelmää.
Onnittelut kuun vaihteessa kisattujen SM-bouldereitten pronssimitalista! Miten korkealle kyseinen mitali omien kisasaavutusten joukossa sijoittuu?
Kiitos paljon. Tietenkin aikuisten SM-mitali on huippuhienoa, eihän ole kuin reilu kaksi vuotta siitä, kun ensimmäisessä SM-kisassani olin B-tyttöjen kymmenes. Suomen edustaminen on minulle iso ylpeydenaihe. Mulla on kova halu pysyä maajoukkueessa ensi vuonnakin. On ihan korvaamatonta nähdä vierestä huippukiipeilijöitä isoissa kisoissa.
Mielenkiintoista on, että SM-kisoissa naisten ja miesten maajoukkue vei kaikki kärkisijat ilman yhtään poikkeusta – vaikka naisten sarjassa Lauraa lukuunottamatta me kolme muuta olemme ekan vuoden junnuja. Sama ikäsuuntaus pätee muuten Jenkkeihin. Amerikan köysikarsinnan voitti A-junnu ja viiden parhaan joukossa oli kolme A-junnua ja neljäskin oli viime vuonna junnuna aikuisten maajoukkueessa. Boulder-karsinnan kakkonen on A-junnu ja mun A-junnu -seurakaverit olivat aikuisten seitsemäs ja kahdeksas.
Olet alkutalven aikaan kisannut kotona Amerikan mantereella myös tiiviisti ja nappasit muun muassa kultaa Regionalsseissa, sekä läpäisit karsinnan USA National Championshipseihin Salt Lake Cityssä myöhemmin tällä kaudella. Voisitko avata hiukan meille savolaisille tuota Amerikan mantereen kisakuviota (Regionals, Nationals…)?
Amerikka osavaltioineen on samankokoinen, kuin Eurooppa maineen. Suurin ero Euroopan systeemiin on se, että Amerikassa osavaltioilla ei ole kiintiöpaikkoja. Parhaat suodatetaan USA Climbingin virallisista paikalliskisoista kerättyjen pisteiden perusteella viiden osavaltion välisiin Regionals-kisoihin, joihin pääsee alueen 26 parasta. Näistä 13 parasta sitten etenee seuraavalle tasolle eli divisioonatasolle kohtaamaan toisen viiden osavaltion kokoisen regionin 13 parasta. Divisionalsit ovat kaksipäiväisiä. 13 parasta selviytyy toiselle päivälle ja lopulta divisioonan kuusi parasta selviytyy Amerikan mestaruuskilpailuihin eli Nationalseihin.
Amerikan mestaruuskisoihin selviytyjät ovat siis tämän kovan myllyn kautta seuloutuneet. He ovat oikeasti 50 Amerikan parasta kiipeilijää omissa ikäluokissaan.
Ovatko treenikuviosi muuttuneet viime kertaisen haastelumme jälkeen/ miten tällä hetkellä treenaat? Miten Methodclimbing liittyy treenisysteemiisi?
Mun kuviot ovat muuttuneet ihan todella perusteellisesti viime vuoden keväästä.
Pikkuveljeni taekwondo-valmennuksen takia muutimme kesällä Bostonista New Yorkin alueelle, jossa on myös Amerikan ykkösrankattu kiipeilytiimi Method Climbing. Minulla oli onni tulla valituksi Methodiin syyskuussa. Methodissa tiimikaverini ovat MM-kisojen kärkitasoa ja monien maiden maajoukkueissa.
Saan valmentajaltani Jeremy Mezalta viikottain ohjelman, joka vaihtelee kauden ja
kehitystarpeitteni mukaan. Treenaan kuutena päivänä viikossa neljän tunnin blokeissa, perjantaisin on lepopäivä. Joukkueella on myös ravitsemusterapeutti ja urheilupsykologi jonka kanssa työskentelen suoritusoptimointia varten.
Valmistuin myös viime vuonna lukiosta kaksi vuotta etuajassa, joten voin treenata aamuisin liikkuvuutta ja muuta kiipeilyä tukevaa. Monet tiimikaverini eivät käy tavallista koulua, vaan ovat kotikoulussa tai etäkoulussa.
Viikonloppuna kisataan PM-boulderit ja olet ilmeisimminkin mukana? Mitä muuta kuuluu kauden 2024 kisarintamalle ja mitkä ovat tavoitteet?
Joo PM-kisoissa ollaan mukana Suomea edustamassa. Olen suur-New Yorkin alueen (35 miljoonaa asukasta) hallitseva Regional Champion 2024 sekä Divisionals pronssimitalisti. Mun kauden päätavoitteet ovat olleet päästä Amerikan mestaruuskilpailuihin Salt Lake Cityyn heinäkuussa sekä boulderissa että köydessä. Bouldertavoite on nyt siis jo toteutunut. Köysikausikin on alkanut todella hyvin.
Harmillista mulle on reissaamisesta seuraavan jetlagin lisäksi se, että USA Climbingin systeemi kulkee päinvastaisesti Suomen ja Euroopan systeemien kanssa. Eli kun Suomessa on boulderkausi, täällä treenataan liidiä ja kun Suomessa on liidikausi, olen boulder-moodissa.
Esimerkiksi naisten boulderin SM-kisoihin tulin suoraan USA Climbingin köysikisoista ja PM-kisoihinkin tulen viime viikonlopun köysikisoista Philadelphiasta. Kyllähän sen SM-kisoissa huomasi, että voimaliikkeet toimivat mutta herkkyys släbeillä oli vähän hakusessa. Vastaavalla tavalla kaikki junnujen SM-kisat ovat mulle ihan väärässä rytmissä. Mutta Methodin systeemin mukaan mennään, koska tavoitteenani on kehittyä niin hyväksi kuin voin. Mitalit eivät ole pääasia, ne tulevat ajallaan.
Onko tälle kaudelle ulkokiipeilytavoitteita, vai viekö kisaaminen ja treenaaminen kaikki paukut?
Olen muovikiipeilystä lähtöisin, enkä sitä ole jättämässä. Tarkoitus on kuitenkin valmentajani suosituksesta käydä enemmän ulkona erityisesti kehittääkseni reitinluentaa ja jalkatyötä. Keväällä on tarkoitus mennä taas Red River Gorgeen, Kentuckyyn liidaamaan. Mulla on siellä 8A-projekti “The Force” joka pitää saattaa loppuun. Lisäksi tässä New Yorkissa on lähellä Shawagunks, jossa on upeaa boulderointia ja traditionaalista kiipeilyä, en vain ole vielä ehtinyt käydä.