Karpojen karvahatun läpillä suojattuihin korviin on kevään aikana tullut vinkkejä Pohjois-Suomessa ja Norjassa innokkaana kiipeilijänä tunnetusta Jaakko Pellikasta. Päätimmekin lähestyä herraa itseään muutamalla kysymyksellä ja selvittää miten sairaanhoitajana pohjolassa työskentelevä aikuisen miehen ikään ennättänyt perheenisä on tasonnostoloikassa onnistunut, vai ovatko elämän ruuhkavuodet juurikin se syy? Toki lisäksi piti saada selvitettyä, pärjääkö keski-ikäinen toppahousuisä perheen kisatykki Lumille esim. leuanvedossa… 🙂
Kuka on Jaakko Pellikka ?
Olen pian 39-vuotias kahden lapsen isä, kotoisin olen Helsingistä, mutta Rovaniemi on tukikohtana. Juuri nyt en ajattele kotia yhtenä paikkana, kun tällä hetkellä olen tosi liikkuvainen ja viihdyn hyvin paikoissa missä milloinkin olen. Olen tehnyt reissuhommia sairaanhoitajana Norjan puolelle, perhettä asuu etelässä ja Oulussa ja kiipeilyreissut ovat lisääntyneet.
Kiipeilijänä olen aika all around, mutta sportti ja trädi on eniten mun juttu.
Kiipeilyn ohella tykkään kalastaa, enimmäkseen lohta perholla Norjassa ja Ruotsissa. Talvella lasken ja kiipeen myös hieman jäätä. Rakastan pohjoisen arktista luontoa ja touhuilen pääasiassa täällä.
Kiipeilyä kokeilin ekan kerran 2016 kesällä Tromssassa, sitten asuin hetken Helsingissä jossa kävin vaan boulderoimassa aluksi sisällä, ei ollut kiire tehdä mitään muuta. Kunnolla ulkokiipeily starttasi 2018 kesällä, kun paluumuutin Rovaniemelle, siellä oli silloin pieni skene ja tosi kovaa seuraa.
Olet harrastanut kiipeilyä jo tovin, mutta tälle kaudelle on tullut selkeä tason nosto, onnittelut siitä! ”Riddu Riddu, 8a” Ersfjordenissa kilahti kesäkuun alussa ja ”Rage Against The Machine, 8a” Niemiselissä heti perään parin viikon päästä. Klassisesti, mikä fiilis?
Kiitos tosi paljon! On kyllä hyvä fiilis ja alkuun tuntui jopa uskomattomalta, että eka 8a meni kun aika vasta tein uudenvuodenlupauksen itselle, että se menee ennen kun täytän 40:)
”Rage” on monille tuttu reitti, mutta millaisesta reitistä on kyse Tromssa-klassikko ”Riddu Riddun” kohdalla? Minkä verran reitit vaativat työstöä?
Voisi sanoa, että sekä Riddu että Rage ovat enemmän endurance-reittejä, kummassakin yksi selkeä kruxi.
Riddu on myös tasaisen loivahko hänkki reitti, jossa on krimppailualku, pidempiä muuveja isommilla otteilla kruxin alle. Kruxi on melko sormekas puristus huonoilla jaloilla. Loppu on suht leppoisaa halkeema/otekiipeilyä, josta löysin myös hyviä lepoasentoja. Kypärä kannattaa ottaa mukaan, koska reitin yläosassa takaseinän kallio tulee tosi lähelle.
Aloin testailemaan Riddua sivussa, kun minun pääprojekti ”Armveiks, 7c+” oli välillä liian ruuhkainen. Ekat neljä sessiota meni niin etten saanu kruximuuveja tehtyä, kiipeilin sitten alkua ja loppua. Projekti alkoi kuitenkin etenemään ja tiesin, että kun saan kruxin tehtyä niin kiipeän reitin. Lopulta se otti ehkä 10 sessiota yhteensä, toki muutakin tuli kiivettyy näinä päivinä. Kaikki kiipeily tapahtui töiden ohessa tyyliin yövuorojen välissä, nopeita sessareita, koska lähis ottaa myös hetken.
Ajoin Norjasta lähes suoraan Niemiseliin ja Rage meni nopeammin ja ketjut kilahti kolmantena päivänä. Tässä kruxi tuntui helpommalta tai tietenkin kunto oli vaan parantunut.
Olet jo aikuisen ikään ennättänyt harrastaja, millä keinoilla tälle kaudelle on tasossa tapahtunut tällainen loikka? Ovatko treenimetodit muuttuneet, vai laittaako junioriosasto (Lumi Pellikka) jo jauhoja suuhun ja saa aikaan kovempaa yrittämistä?
Hah:) En oikeestaan treenaa, kiipeilen vaan. Tottakai käyn välillä sisällä treeni/ylläpitoajatuksella jos ei ulos pääse, mutta ei mulla ole ollu systemaattisia treenejä oikeastaan vielä.
Mulla oli hyviä talven kiipeilyreissuja alla, Leonidio, Siurana ja Oltre Finale niin perusstaminalle oli hyvä pohja.
Huhtikuussa tajusin, että Ersfjordissa on täydelliset olosuhteet kiipeilyyn ja aloin ramppaamaan siellä kiipeemässä ja jätin laskettelut tietoisesti minimiin, kun halusin päästä mun ekan 7c+:san silloin.
Tottakai Lumin kiipeily ja menestys on niin inspiroivaa, että itekkin yritän kiivetä hyvin ennen vääjäämätöntä ohitusta:) Lumi on kyllä mun paras kiipeilykaveri ja uskoo minun tekemiseen kiipeilyssä, se aina kysyy miten projektit on edenny ja käskee lähettää kruxista videoo 🙂
Edelliseen jatkoa. Kumpi teistä (Lumi vai sinä) on perheenpää seuraavissa kiipeilyn osa-alueissa?
Sisäboulder: Lumi vie 100-0
Ulkoboulder: Me boulderoidaan tosi vähän ulkona niin vaikea sanoa. En epäile etteikö se olis Lumi, mutta viime kesänä pääsin Kingfisherin Lofooteilla mikä jäi vielä Lumilla kesken.
Sisäliidi: Lumi vie tän
Ulkoliidi: Lumi kiipee ulkona vähemmän, mutta on nyt tekemässä steppiä ylöspäin sporttireiteillä. Kiivettiin Italiassa pääsiäisenä käytännössä samat reitit, mutta ehkä ite olin yleensä se joka vei jatkot.
Leuanveto: Kysyin niin Lumi, mulla 18 enkka joku vuosi sitten.
Penkkipunnerrus: Ei harrasteta tätä, ei tietoa:)
Cooper: Lumi ei ole juossut, mulla tais olla 2850 armeijassa 2005.
Tavoitteita kauden 2024 jatkolle?
Aika rennosti vaan nauttia kiipeilystä ja kesästä. Nyt ollaan Lumin kans Niemiselissä ja yrkkäilin ”Poor Markus, 8ata”, uskon että se vois mennä.
Mulla tulee myös nyt 3 viikon tauko, kun menen töihin Pohjois-Norjaan pieneen kalastajakylään missä ei pääse kiipee.
Kalastus ja vaellusjuttuja ja hyvä antaa myös kropalle lepoa.
Sitten ollaan lähössä karavaanaamaan tyttöjen kanssa ja tarkoitus on kiivetä Lumin kans Bodø/Tromssa välillä. Talvella ehdottomasti taas pidempiä reissuja, esim. Siuranaan haluaisin mennä takas.
Mua voi kyllä kysyä reissukaveriksi, jos intressit kohtaa niin hyvää kiipeilyä on varmasti tiedossa! Mulla on tosi paljon paljon kiivettävää joka puolella ja paljon intoa, haluaisin myös kiipeemään esim. Halsvuoreen, Nummeen, Falkkareille, Flatangeriin ja Bohusläniin tulevaisuudessa.
Karpojen sidenote: Juuri saamamme tiedon mukaan Lumi kiipesi tuolla samaisella Niemiselin reissulla Great Blondinon 7c (tokalla liidiyrkällä)!