Toiset meistä yrittävät tiristellä ja treenailla sisäseinällä pitkin talvea ja toiset ovat lahjakkaita. No toki Juho Knuuttilan osalta treeniksi voi laskea 60 päivää laskuhommia ja 1000 verttimetriä päivässä / aika vakuuttavia nousuja hakut kädessä ympäri scandinaviaa. Joka tapauksessa tämän rakkaan opas aspirantin kotiinpaluu kesäksi Suomeen on sujunut niin mainiosti, että päätimme olla herraan suoraan yhteydessä ja kysellä kuulumisia.
Tervetuloa takaisin kotosuomeen talven lasketteluretkien jälkeen. Kalliokiipeilykondis pysyy ilmeisesti mukavasti yllä myös sukset jalassa, kun eka viikonloppuna tikkilista vahvistui Haukkavuorella heti klassikoilla ”Tähtiportti, 7c+” ja Lunnaksen Janin uusi 7b+ ”Walk on the Wild Side”. Oliko uusi tekele taattua Haukkavuorilaatua?
Kiitos! Mahtavaa kiivetä taas Suomessa useamman vuoden tauon jälkeen. Ajettiin suoraan Tromssasta Haukkavuorelle kevään duuniputken päätyttyä. Odotin varsin epätoivoista pyristelyä suomigraniitilla, mutta Tähtiportin ketjut kilahti varsin nopsasti hiihtämisen potristamista reisistä huolimatta.
Janin uusi ’ Walk on the Wild Side’ tuli myös kiivettyä. Reitti polveilee jonkin verran, mutta tarjoilee Boulderliigan tyyliin kolme erityylistä osiota: Perinteistä krimppailua, hänkki halkeema isoilla otteilla ja lopussa odottaa herkku, elikkäs Haukkavuori-släbi.
Edelliseen liittyen, pääsitkö talven aikana treenaamaan kiipeilyhommia ollenkaan, vai menikö aika työhommissa?
Marraskuun lopun Sardiniasta paluun jälkeen sisäkiipeilypäivät jäi varmaan viiteentoista koko talven aikana. Talvikiipeilyäkään ei kerennyt harrastaa edellisten vuosien tapaan, enkä sitten jaksanut roikkua otelaudassakaan, kun ei ollut varmuutta ehtiikö keväällä kiipeämään ollenkaan ennen kesälähmeröitä. Käytännössä starttasin taas ihan nollista, mutta kummasti sitä kestävyyttä jostakin oli kyynärvarsiin jäänyt, kun Tähtiportillakaan ei pumpannut ollenkaan. Toki Haukkavuoren kaseista oli turha haaveilla, mutta eiköhän tässä muutamassa viikossa jaksa vetää pienistäkin otteista.
Pääpuoli vuorihommissa vissiin ainakin kehittyy, koska kiipesit Olhavalta muutama vuosi sitten testaileman grittihenkisen projektisi. Minkäslaisesta tekeleestä on kyse ja missä kohdassa tradimekkaamme tämä tekele sijaitsee?
Kolme vuotta sitten, kun suurin osa Olhavan klassikoista oli kiivetty, aloin funtsia, että saisikohan sinne vielä kiivettyä järkeviä uusia reittejä.
Laskeuduin Intiaanikesän oikealla puolella olevan kaartuvan dihedraalin ja totesin, että saahan siihen komean näköisen linjan, mutta se vaatisi yhden pultin. Lupaa ei siihen irronnut, joten jätin aihion hautumaan.
Nyt kolme vuotta myöhemmin tuli palattua Olhavalle uusin silmin Sampan ja Saran kanssa. Toki Samulin haukansilmät oli samaisen linjan bonganneet vuosia sitten, joten päätettiin harjailla ja testailla muuvit yhdessä. Todettiin samalla, ettei siihen mitään pulttia tarvitse.
Linjassa on vähän grittiviboja ja vaikka piissejä saa, on niitä myös osattava asentaa. Reitti vaatii teknistä tarkuutta ja himppasen voimaa kanssa. Sekä pääkopan on oltava oikeassa moodissa.
Kiipeily on erinomaista ensimmäisellä 18 metrillä. Loppu seurailee könkkärönkkä maastoa Kaaren ankkurille, josta saa reitin helposti putsattua.
Nimeksi tuli ’Potku’ reitin luonteen takia ja saattaa siellä tarvita kyseistä muuviakin. Greidiksi Olhava 7.
Samuli teki toistonousun seuraavana päivänä ja huudosta päätellen tuntui pitävän reitistä tai siitä ettei pudonnut väärässä kohtaa. Suurin ihmetyksen aihe meillä oli että miksi kyseistä linjaa ei oltu aikaisemmin kiivetty? No, nyt se varmasti viihdyttää vielä monia iltanuotiolla istuvia, sekä reitin käenpesään asti päässeitä kiipeilijöitä. Mennäkkö vai eikö mennä?
Olit ilmeisesti kysynyt lupaa laittaa reitille pultin, mutta se oli evätty. Oliko tähän joku erityinen syy, kun kalliolle on kuitenkin esim. Mäntyyn ilmeisesti lähivuosina pultti / pultteja lisätty?
Kyllä vain. Perusteluna oli, että pitäydytään toistaiseksi Metsähallituksen kanssa sovitussa ja vuoden 2004 hoitosuunnitelmaan kirjatussa linjauksessa, että uusia reittejä ei avata. Eli tuo linjaus kielsi uusien pulttien laittamisen. Ilmeisesti tässä viime vuosina sopimus lienee uudistettu, jos kerran Mäntyyn on porahakoja ilmestynyt. Mutta todettakoon, että kielteinen päätös kannatti. Reitti toimii paremmin luomuna.
Kumppanisi Sara on ennättänyt Olhiksella myös köyden terävään päähän ”Heavy Metalilla, 7”. Mitäs hän on kalliosta tykkäillyt ja onko listalla esim. ”Los Capitanos”?
Kuulemma komein paikka missä on kiivennyt. Eli eiköhän sekin reitti listalta löydy. Heavy Metal ainakin meni ihan kävellen.
Kuvat: Samuli Pekkanen
Ensinousukierros jatkui 25.5. hienolla ensinousulla legendaariseen ja monasti fiilisteltyyn Haukkavuoreen kattoon. Mites tarina tämän legendan kanssa päätyi maaliin ja millaisesta lopputuotoksesta on kyse?
Haukkavuoren kattoa ollaan tosiaan fiilistelty ja ihmetelty vuosia. Sehän on yksi kallion selkeimmistä linjoista, mutta työteliäisyytensä takia varmasti jäänyt vaille suurempaa huomiota. Toki sijainti Suomen parhaalla sporttikalliolla ei ainakaan auta asiaa. Ihme sinänsä, sillä eihän tässä maassa tuollasia rehtejä, isoja kattohalkeemia liiaksi ole. Poislukien esim. teknokatot Kaarnavuorella ja Myyriksellä.
Laskeuduin ja putsasin kattohalkeaman ehkä nelisen vuotta sitten, mikä oli aika operaatio. Suurempi homma oli tosin lähestymisköydenpituuden fixaaminen turvalliseen kuntoon. Jouduin haulaamaan lähischimneystä isoja blokkeja yläkautta pois. Osan sain palasiksi poralla.
Nytkin ainoastaan hellepäivien takia päätettiin ottaa katto todella työn alle, kun vaikeampi sporttikiipeily alkoi tuntua vaan turhalta nahkojen tuhoamiselta. Katto sentään pysyy koko päivän varjossa. Onneksi otettiin, vaikka aika hommahan siinä oli. Teknottiin ensin puolivälin koloon, josta sai alaosaan suht ok ’yliksen’. Exit halkeama testailtiin yläkautta. Liidin mausteeksi jäi vielä roikkuva chimney, kun sitä ei edes kannattanut projektoida.
Linja alkaa 20 metrisellä vitosen chimneyllä, joka johtaa slouppaavalle hyllylle, johon tehdään ständi. Itse katto alkaa brutaalilla jammitraversella, mutta erittäin hienolla sekvensillä höystettynä. Puolivälissä kattoa tunkeudutaan horisontaaliseen, roikkuvaan chimneyyn, joka tarjoilee absurdia kiipeilyä suoraan Haukkavuoren louhikon päällä. Vaikea edes kuvailla, mutta ikimuistoista joka tapauksessa. Klassinen lipanylitys ja exit halkeema ei päästä jännityksestä ennen kuin ketjut kilahtaa.
Onnistuin kiipeämään linjan aamun ensimmäisellä vedolla, kaikki kamat lennosta laittaen. Mieleenpainuva liidi ehkä jopa Haukkavuoren parhaalla kivenlaadulla.
Nimeksi ihan vaan ”Haukkavuoren katto” ja vaikeutta ehkä 8- paikkeilla.
Kuvat: Sara Skoglund
Vieläkö tuntuu, että Haukkisesta voisi jotain uutta saada tiristeltyä (lukuunottamatta Koposen projektia)?
Kai sinne helpompia sportteja voisi vielä saada ja link-up reittejä toki. Mutta aika tiristelyä se tosiaan alkaa olla.
Onko kesälle isoja suunnitelmia, vai joudutko palaamaan Babylonin rattaisiin ja ohjauspuuhiin kallioilla myös kesällä? Jos sulta haluaa opaspalveluita hankkia, niin minne ja miten niitä saa hankittua?
Heinäkuun puolivälissä pitäs lähteä Alpeille duuniin, mutta sitä ennen ohjelmassa on niin paljon kiipeilyä kuin vain suinkin ehtii. Etelä-Suomi, Ahvenanmaa, Bohuslän ja Pohjois-Norja. Kesää Skandinaviassa ei voita mikään!
Mulle voi laittaa mailia tai instassa viestiä. Teen kyllä pyynnöstä opastuksia Olhavallakin tai vaikka Bohuslänissä, jos jotakuta kiinnostaa. Alpit ja Norja toki pääalueina.
Juho Knuuttila
IFMGA Mountain Guide Aspirant
Alpinist
+358451052287
IG: @juhoknuuttila
Web: juhoknuuttila.com