Boulderointi, Suomi
Syvässä hiljaiselossa bouldereita ja köysireittejä tikkaava Tampereen Musta Hevonen, Tommi Lahtinen käytti marraskuun viimeiset kitkat ennen lumisateita hyödykseen ja highballsaili Siivisen Markon avaaman ”Petettyjen Puolueen, 8A” Mummolanrannassa, Hämeenlinnan kupeessa. Linjan hienoudesta kertoo jotain se, että Suomessa taajaan vieraileva Nicy Ceria piti kyseistä reittiä yhtenä hienoimmista täällä kiivetyistä reiteistään.
Boulderointi, Ulkomaat
Kotilossaan Eurooppaa kiertävä Mikael Uponen pääsi Fontainebleaussa klassikoiden makuun ”L´Apparrementilla, 8A”.
Köyseily, Kotimaa
Lassi Meronen päätti ulkokautensa (Suomessa) siihen, josta hän sen toukokuussa aloitti, eli tavoitteiden viimeistelyyn. Talvella tavoitteeksi asetettu eka 8A boulder merkattiin tikkilistalle Ahvenanmaalla Mongoolin muodossa ja toiseksi tavoitteeksi kirjattu köysikasi tipahti melko lailla viimeisillä mahdollisilla keleillä Falkbergetillä ”Matadorin, 8a” krimpeillä. Päätimmekin haastattaa tätä päättäväisyyden ruumiillistumaa vielä uudemman kerran myös köysiosaston suorituksesta ja jatkamme samaa rataa luultavasti kaudella 2023 ekan trädikasin muodossa 🙂
Onnittelut ekasta 8a-köysireitistä ”Matador” Falkbergetillä. Kauden tavoitteista 8A-boulder tipahti jo keväällä, oliko köysikasikin selkeä tavoite vai mahtava bonari tälle kaudelle?
Kiitos! Kyllä köysikasi oli kakkostavoitteena tälle kaudelle ja kun bouldertavoite täyttyi keväällä, niin se nousi sitten ykköstavoitteeksi loppukaudelle. Se oli erityisen mukava saavuttaa, koska oli jäänyt hampaankoloon viime vuoden kesän lopulta Lofooteilta 8a-sporttireitti, joka oli lähellä mennä, mutta reissu ehti loppua ennen onnistumista.
Kuten jo mainittiin, sulle oli tämän kauden selkeänä tavoitteena kiivetä eka boulder kasi tällä kaudella ja se tipahti keväällä ”Mongoolin” muodossa Affiksella. Miten treenasit talvella/ kesällä, että pääsit myös köydessä kasikuntoon?
Tärkeänä ”treeninä” toimi sormien kuntoutus, jotta sain sormivaivat sellaiseen kuntoon, että pystyin huoletta kiipeämään sormekastakin kiipeilyä. Lisäksi tekniikka ja liikkuvuustreenit olivat minulle tärkeitä, jotta sain näitä heikkouksia kehitettyä ja selvisin vähemmällä runttaamisella Matadorilla.
Miten Matadorin työstö eteni/ valikoituiko se projektiksi reitin hienouden vai jonkun muun syyn takia?
Aluksi kiinnostuin kokeilemaan reittiä koska se oli tavoitteenani olevaa 8a tasoa ja sijaitsi sopivan lähellä, ja oli myös hienon näköinen. Kokeiltuani reittiä se tuntui myös minulle sopivalta: selkeä boulderin kaltainen kruksi ja ei liikaa kestävyyttä vaativa, joten bouldertreenin jäljiltä hieman puutteellinen kestävyys ei pitäisi haitata liikaa.
Työstin reittiä ensin yläköydessä kaksi sessiota ja kun muuvit olivat kasassa rupesin yrittämään reittiä liidissä. Kahden liidisession jälkeen ei vielä onnistanut ja säät näyttivät huonoilta ja arvelin jo, että tavoite jää saavuttamatta tältä vuodelta. Onneksi kuitenkin muutaman viikon huonon sään jälkeen tuli vielä yksi aurinkoinen viikonloppu, jolloin reitillä oli todella hyvät olosuhteet ja sain reitin kiivettyä.
Keväällä pohdit, että sormien oikuttelun vuoksi omat vahvuusalueet ovat usein jyrkemmässä kiipeilyssä. Oletko saanut sormivaivoja kellistettyä, koska kyseinen reitti tarjoilee jonkin verran myös sormekkaampaakin muuvailua?
Olen saanut onneksi melko hyvin sormivaivoja parempaan suuntaan. Minulle on toiminut päivittäinen hyvin kevyt sormien kuormitus otelaudalla jaloilla painoa keventäen, sekä sormekkaan kiipeilyn määrän rajoittaminen. Nyt olen pystynyt jo kiipeämään täysillä sormekastakin kiipeilyä, kunhan en tee sitä liikaa kerralla tai useana päivänä peräkkäin.
Mestari Nytorp saittasi Matadorin aikoinaan ja legendan mukaan pakitteli kruksista takaisin kiivettyään ensin sitä vääräkätisesti. Miten absurdilta tämä kuullostaa, kun nyt olet itsekin reitin kellistänyt 🙂 ?
Erittäin absurdilta! Ja taisi kuulemani mukaan laittaa vielä jatkotkin lennosta, eikä ollut juurikaan mankkaa otteissa, että olisi ollut helppoa lukea reittiä! Tätä ihmettelin monesti reittiä työstäessäni, itselläni ei ollut varaa mihinkään ylimääräisen säätöön reitillä.
Tavoitteita ensi kaudelle?
Ensi kauden tavoitteena olisi kiivetä trädissäkin 8a reitti, olisi hienoa saada siinäkin lajissa tuo taso, kun trädin kautta alunperin innostuin kiipeilystä toden teolla. Tämä vaatii ensin jonkinmoista sopivan reitin metsästystä, koska minulla ei 8a taso ole vielä niin solidi, että voisin ottaa minkä vain reitin projektiksi. Toisena tavoitteena on nyt talvikaudella Albarracinissa viime reissulta hampaan koloon jäänyt ”Zombienation 8A”, johon on jo 10 sessiota upotettu.
Onnittelut vielä ja hyvää treenisesonkia!
Köyseily, Ulkomaat
Lokakuussa SM-hopeaa leadissa napannut Iris Heikkinen käytti kestävyyskuntoaan hyödyksi Amerikan mantereella Red River Gorgessa kruisailemalla paikallisen suosikin ”Final Rights, 7b+”.
Kesällä melkoisen kondisloikan ottanut Joni Luhtalampi jatkoi syksyn kuivia kelejä omalta osaltaan etähommissa Chulillassa ja kruisaili parinkymmenen seiskan ohella ”Tequila Sunrisen, 8a”.
Ikuisen kesän metsästäjien ykkösosaajat, pariskunta Sjöman jatkavat siitä mihin edellisinä talvina ollaan päädytty. Marraskuun osalta vakuuttavampaa tikkilistaa kartutti perheen pää Anna, joka kellisti kovempien reittien projektoinnin lomassa Odyssey-sektorin superklassikot ”Alfredo Alfredo, 7b+” ja ”Marci Marc, 7c+”. Pasi taasen listasi jo ennestään melko vakuuttavaan excel-taulukkoon muiden muassa reitit ”Omnia Mutantur nihil interit, 8a+” ja ”Bloodbath, 8b”.
Pääsimme kysäisemään Suomeen jouluksi matkaavan pariskunnan fiiliksiä marraskuun reittien keihään kärjistä ja ajatukset olivat seuraavankaltaisia:
Marci Marc by Anna: ”Marci Marc on reitti just mun makuun. Kyseessä on katseita vangitseva kuningatarlinja keskellä Odyssey -sektoria. Alussa on vähän tiukempia muuveja, sitten täyslepo, jonka jälkeen reitti periaatteessa vasta alkaa. Sisäkiipeilymäinen, ei liian triviaali kahvahänkki johtaa rankempiin underimuuveihin pienen katon alla (jotka joku vahvempi ehkä pitkällä muuvilla skippaa) ja vähemmän hänkille feissille, jolla tulee makeita krimpikkäämpiä muuveja ja kruksi. Loppu on helpompaa nautiskelua. Kengänjälkeä siinä on jo aika paljon, mutta otteet ovat tyyliltään sellaisia, ettei kuluneisuus sinänsä haittaa kiipeilyä. Nautin kiipeämisestä niin kovasti, että lähettäminen melkein harmitti, kun ei saanut enää jatkaa projektointia 😅”
Bloodbath by Pasi: ”BloodBath eli tuttavien kesken BB johdattelee helpommalla kauhomisella hyvään kneebaariin, jonka jälkeen homma alkaa eskaloitua. Kreikan ikuisen auringon ja leppoisan rantaelämän pehmentämät kainalot eivät alkuun meinanneet suoriutua kruksiboulderista ollenkaan. Onnekseni sain kuitenkin itseäni vahvempaa, pohjoisen karaisemaa seuraa reitille ja kruksikin alkoi yhteistyöllä sujua. Tosin joka kerta kun kruksimuuvia tein, oli sellainen olo, että tähän pitäisi keksiä jotain parempaa ja varmempaa. Parempaa ei kuitenkaan löytynyt, joten oli aika hyväksyä, että muutamia vaikeita muuveja on tehtävä jos sendiä aikoo havitella.
Koska aikaa oli, otin strategiaksi kiivetä helpompia väliprojekteja sekä toista vaikeaa reittiä, jolla treenata voimaa BB:tä varten. Kävin siis harvakseltaan työstämässä BB:tä silloin kun siltä tuntui, strategia toimi enkä ehtinyt kyllästyä reitin työstöön ja samalla sain pohjustettua seuraavaa päätavoitetta.”
Onnittelut jälleen kerran ja peukkuja päätavoitteiden kanssa!