Kausi -23 on jatkunut nykypäivän perinteiden mukaisesti varsin boulderpainoitteisesti, mutta köysikiipeilyn ja varsinkin luomusellaisen nousu on ilahduttanut Karpojen setämiehiä. Näkyvimmät suoritukset kyseisessä teemassa kuuluvat väkivahvalle pikkuhiljaa keski-ikää lähestyvälle triolle Koponen-Lehtonen-Annila. Merkittäviä köysinousuja löytyy toki myös idemmästä päin Suomea ja lisäksi varsin mielenkiintoista settiä myös Vakka-Suomen suunnalta…
Boulderointi, Pohjola
Kun lähdetään pohjoisimmasta suoritusmerkinnästä liikkeelle, niin maininnan saa LNL-atleetti Antti-Jussi ”Miksi minä en kuuntele, kun minua neuvotaan” Lesonen ja ”Easy Company, 8A”. Videotallenteella vakuuttavaa ja vakavaa ohjeistusta antaa reitin taannoin avannut Jani Lehtola.
Mursun Niko taasen tyhjentää tasaisella, mutta varmalla tavalla kotikivensä Luohuan reittivalikoimaa ja toukokuun osalta arpa osui ”Sirkuspapukaijan, 8A” osalle. Ilman huukkeja, oululaisittain poweribetalla.
Boulderointi, Itä-Suomi
Itä-Suomen boulderlähetyksistä vastasi touko-kesäkuussa 95 prosenttisesti Pieksämäeltä lähtöisin oleva sittemmin Iiläistynyt Tuukka Simonen. Tuukka kävi voittamassa casuaalistikiipeilykeskus Voeman 10-vuotisskabat, jonka jälkeen he kävivät taisteluparinsa Eelis ”Saleelis” Salmenin kanssa Itä-Suomen kierroksella tutustumassa jo kiivettyihin ja kiipeämättömiin boulderlinjoihin. Jo aiemmin kiivetyistä linjoista tikkilistalle päätyivät muun muassa: ”Korben Dallas, 8A” ja ”Localist, 8A” Lökkiössä. ”Mahjongg, 8A” ja ”Specified Cace, 8A+” Joensuun huudeilla, sekä ”Luoja, 8A+” Kuopiossa. Samaisella retkellä Tuukka tutustui muiden itäsuomalaisesten projektien ohella Hurissalossa vanhaan legendaariseen Hiidenkirnudynoprojektiin, joka aiheutti syyhytyksen tunteita uusintaretken muodossa. Kesäkuun alun uusintakierroksella Herra ennätti vielä Petrovaaraankin tekemään toistonousut kahteen Koposklassikkoon”Yöhyvinvointi, 8A”, sekä ”Breaking the Barrier, 8A+”.Petrovaaran visiitillä kallion megaprojektit otettiin myös tarkastelun alle ja ainakin osa näistä futuristista linjoista on Tuukan mukaan kiivettävissä. Matkalla Savonlinnaan visiitti Kolin kiville tuotti ensinousutulosta pariin Koposen Samin vanhoista projekteista. Ensimmäisenä taipui legendaarinen ”jääkaappipakastinprojekti”, johon Tuukkeli löysi uuden betan ja kyseisestä katosta syntyi ”Moves like Dagger, 8A” sveitsiläisen isoveljensä mukaisesti nimettynä. Tätäkin jymäkämpi linja syntyi ”Osallistumispakko, 8A” reitin kohdalle, kun vaijerijänne kiipesi sen istualtaan antaen samalla kirjaimen verran lisää vaikeutta. Männävuosina tätä kanttia ovat tutkailleet väkevät idän ihmeet ja pohtineet, että tulevaisuudessa kyseisestä kantista joku voi kyetä tarpeeksi kovasti nipistämään… Savonlinnassa nuori Simonen viimeisteli Etelä-Afrikan korkeanpaikanleirinsä avaamalla vielä kaksi uljasta linjaa: ”No Sleep, 8A+” ja ”Made in Pieksämäki, 8A+”. Jälkimmäinen on sekä linjan, että muuvien puolesta yksi viime aikojen hienoimpia Suomessa avattuja bouldereita, ainakin toimituksen mielestä! Koska Karpot odottavat viikset vipattaen Tuukkelin Etelän retkeä, päätimme vielä lähestyä tätä tulevaa maailmantähteä vielä muutaman kysymyksen turvin ennen maailmanvalloitusta.
Olet käynyt kevään/ alkukesän 2023 aikana pariinkin otteeseen tutustumassa Itä-Suomen bouldertarjontaan. Onko Itä boulderkiipeilyn uusi musta?
Itä-Suomi on ehdottomasti Suomi-boulderoinnissa tällä hetkellä ainakin itselle The place to be. Kiveä on vallan vietävästi ja linjat ovat toinen toistaan hienompia. Kivenlaadussakaan ei yleensä ole valittamista. Avatut reitit on tosi hienoja ja lisää avattavaa riittää useammalle sukupolvelle!
Lisäksi Itä-Suomen mestat kattaa sen verran ison alueen, että asuinpaikasta riippumatta mestoille ei tarvitse montaa tuntia ajaa. Paitsi ehkä Rollosta 😅
Kiivetyistä linjoista ”Made in Pieksämäki” näyttää linjana ja muuvien puolesta aivan käsittämättömän hienolle! Pitääkö paikkansa? Mitkä muut linjat nousevat erityisesti mieleen ja miksi?
”Made in Pieksämäki” on ehdottomasti yksi alueen ylväimmistä linjoista. Se on etenkin istumalähtönä siisti, kun pääsee nautiskelemaan kokonaisesta linjasta ja alun hienoista muuveista!
Muita alueen mieleenpainuvimpia reittejä ovat esimerkiksi samalla kivellä sijaitseva ”No Sleep” otteiden ja muuvienhienouden takia, Kolilta löytyvä ”Moves Like Dagger” erikoisten muuvien ja erinomaisen kiven takia, sekä Koposen Petrovaaraanavaama mättöreitti ”Breaking the Barrier”. Lisäksi täytynee vielä mainita Lökkiön klassikko ”Localist”, joka on kaikin puolin maailmanluokan reitti!
Toistit Petrovaarassa pari Koposen jo kiivettyä linjaa ja testailit kolmea futuristista ja melko lailla uljaan näköistä linjaa. Ovatko ne paikan päällä yhtä hienoja, kuin videolla ja ovatko ne kiivettävän futuristisia, vai tulevien sukupolvien linjoja?
Petrovaaran reitit on sellaisia mitä luulin löytyvän vain Sveitsistä. Se hänkki on siis aivan jäätävä eikä kivenlaatukaan paljoa Sveitsille häviä! Yhdellä projekteista sain parissa päivässä ihan hyvin edistystä ja sendaamisestakin kerkesin jo ruveta haaveilemaan. Nahat ja kelit sössi kuitenkin haaveet ja Petrovaaran projektit jäi odottamaan syksyä 😄. Ne kaks muuta projektia on aika next level, mutta niihinkin sain hahmoteltua ihan toimivan tuntuista sekvenssiä.
Ekalla reissulla kävit testailemassa myös Hurissalonlegendaarista ”Hiidenkirnudynoa”, oliko se lähellä/ jäikö kutkuttelemaan syksyn viileitä kelejä?
Se ei sillon vielä ollu kauheen lähellä. Muutaman kerran pääsin läpsimään sitä otetta ja kerran sain vähän jarrutettua siitä. Se muuvi on melko sokko ja otteeseen pitää osua aika täydellisesti. Sen dynon jälkeen reitti ei missään nimessä ole kiivetty, vaan seuraavana vuorossa on kuumottavaa highball vääntämistä. Sitä en viimeksi päässyt oikein kunnolla koittamaan, kun topin putsaaminen oli hankalahkoa ilman köyttä. Sen kun joku joskus kiipeää, niin on muuten yksi maailman komeimmista dynoreiteistä! Itsekin käyn sitä varmasti syksymmällä taas koittamassa.
Alkaako sormi olemaan kunnossa lähestyvää Afrikan retkeä varten/ onko todo-lista jo miten pitkä🙂 ?
Joo elikkäs satutin kisakiertueella peukaloa ja sen pitäis alkaa nyt taas olemaan paremmassa kunnossa. Ei se tuolla Itä-Suomen kiertueellakaan paljoa haitannut. Afrikan todo-listalla on kaikki klassikot. Paikan päällä sen sit näkee, mitkä niistä on hienoimpia ja mitä kannattaa kiivetä 😋
Katso tästä vielä Tuukkelin reissuvideo:
Sami Koponen piti nykyisten itäsuomalaisten liekkiä ylläavaamalla Joensuun kupeeseen reitin ”Kaivosvaraus cave start, 8A”. Tai Helsingissähän Sami asuu, mutta: ”Voit ottaa miehen idästä, mutta et Itää miehestä”.
Boulderointi, Keski-Suomi
Mitä tapahtuu, kun kaksi väkivahvaa jo aikuiseen ikään ennättänyttä perheenäitiä lähtee hämeenlinnalaiseen kansalaismaisemaan mielessään Kulahtanut villi? No tietenkin sendijuna puksutti ja kumpikin (Emmi Rautkylä ja Teresa Lämsä) kellistivät kyseisen 7C-klassikon ja vieläpä ikiomilla betoillaan. Jälleen kerran todistettiin, että pituudella ei ole väliäjos sitä vain osaa käyttää taidokkaasti…
Taisteluparin ensimmäistä jäsentä haastattelimmekin jo aiemmin hänen lähetettyään vanhan Nemesiksensä Usual Suspectin. Kaksikon toinen jäsen Teresa taasen pääsi kellistämään myös vanhan vihulaisen ”Summerwind assiksen, 7C+(8A)” ja pääsimme lähestymään häntäkin muutaman tarkennuksen voimin.
Onnittelut pitkäaikaisen projektin ”Summerwind assis, 7C+(8A)” kaatamisesta kuun vaihteessa. Minkälaisesta projektointikaaresta tässä oli kyse?
Kiitos! Ensimmäisen kerran koitin reittiä jo 2021, mutta varsinaisesti projektointi lähti käyntiin viime vuonna kiivettyäni seisomalähdön. Muutimme Lempäälään Oulusta vuoden 2020 lopussa ja heti alussa oli selvää, että Pirkanmaalla pitää vahvistaa krimppivoimaa, jos aikoo jotain kutosta kovempaa kiivetä. Viime vuonna meni noin 7 sessiota ja tänä vuonna toiset 7 sessiota reitin selättämiseen.
Reitin vaikeus tulee ilmeisen merkittävästi istumalähdön ekoista parista muuvista? Treenasitko niitä varten spesifisti, vai pitikö vain vahvistua? Mikä muuttui viime vuodesta tähän kevääseen?
Eka muuvi on selvästi vaikein, mutta myös toinen muuvi on vaikea. Treenasin krimppivoimaa otelaudalla sekä kiipeillen krimppireittejä. Alkuotteet ovat sen verran epätasaisia ja jalkaotteet pieniä ja toinen kiven alla, että ihan samanlaista simulaattoria ei sisäseiniltä helposti löydy, tärkeää oli päästä välillä kivelle treenaamaan itse reitille. Välillä nivelet olivat sen verran kovilla, että tuli takapakkia sormivoimien vahvistamisessa. Viime talvella otelaudan osuus lisääntyi ja kiipesin myös Moonboardilla aika paljon. Sormivoimat tuntuivatkin tänä keväänä reitille palatessani selvästi paremmilta kuin viime vuonna.
Annoit reitille rohkeasti upgreidin samoin, kuin Emmi omalle pitkäaikaiselle projektilleen. Miten sen itsellesi perustelit?
No joo, vähän rohkeutta vaati laittaa 8a:ksi 27cragsiin. Reitti tuntui paljon vaikeammalta kuin esim. Nambla (alkuperäisellä betalla) ja Kuntorasti ja olin tehnyt paljon töitä reitin eteen. Lisäksi kun olin kahtena vuotena työstänyt reittiä useampaan otteeseen Rautkylän Emmin kanssa ja vaihdoin hänen kanssaan ajatuksia reitin greidistä, niin 8a tuntui sopivalta.
Mikä sulle on boulderoinnissa koukuttavinta? Vaikeat muuvit(tekniset vai voimalliset), reitin visuaalisuus, pumppaavuus, uusien linjojen avaaminen vai joku muu? vai kaikki nuo yhdessä?
Tykkään aika paljon projektoimisesta, mutta kyllähän sen reitin täytyy jotenkin koukuttaa, että sitä viitsii pitkään yrittää. Hienot muuvit on tärkeintä, mutta joskus myös visuaalisuus (kuten esim. Lofooteilla). Voimalliset muuvit kiinnostaa erityisesti, miksei jokin hieno teknisyyskin. Uusia linjoja en ole kauheasti availlut. Kiipeän aika usein yksin/perheen kanssa, niin en tykkää kiivetä kovin korkeita tai hankalan accessin päässä olevia reittejä.
Tykkäisin oikeasti kiivetä myös paljon sporttia, mutta lapsen syntymän jälkeen mahdollisuudet köysihommiin ovat vähentyneet valitettavasti.
Joko seuraava The Projekti on valkattu, vai onko etsintätyö vielä käynnissä?
Läheltä en ole löytänyt vielä The Projektia, mutta parin tunnin ajon päässä on yksi mielenkiintoinen, jota olen muutaman kerran käynyt kokeilemassa. Etsiskelen jatkuvasti uusia lyhyen ja pidemmän tähtäimen projekteja, jos löytyisi ”Se Oikea” 😀
Pirkanmaalaisten miesoletettujen soihtua kantaa Otto ”Odzedy” Seppälä, joka nostaa perustasoaan vakuuttavalla tasolla tasaisesti ylöspäin. Uusien linjojen putsauksen lomassa herra ehti käydä tekemässä nousun Kaartisen Tomaksen ”Melokyyliin, 8A”. (Video insta)
Syksyllä hankitun MiniMoonboardin avulla absoluuttiseen voimakuntoon itsensä piiskannut Oliver Petäjä avasi Sysmän kupeeseen Salmelanlammen alueelle urmakkaan näköisen hänkki-mantteliyhdistelmän nimeltään ”Henkien Taisto, 8A”. Nimi lienee osaltaan perua toppauksen kuumottavuudesta, joka on videon perusteella V, tahi ainakin semi-V. Hieno kaikissa tapauksissa!
Boulderointi, Etelä-Suomi
Tommi Haapalan kasisarake kasvaa edelleen tasaista tahtia. Viimekertaisten koottujen jälkeen herra on ennättänyt kasvattaa saraketta ainakin reiteillä ”Jäätävä polte, 8A” ja ”Childs Play, 8A”. Jälkimmäisen Rauma-klassiko oli tikannut myös Aleksi Räikkönen.
Mikkolan Aleksi löysi keväällä Tapanilan reitintekokiireiden välistä aikaa ”Hottentotti assiksen, 8A+” verran.
Seppälän Juho on kiertänyt kiipeämässä kohta varmaan kaikki 7C-tasoiset boulderit Etelä-Suomesta ja siinä sivussa tipahti Kito-facelta highball ”One for Sorrow, 8A”, sekä Inkoon kukkulalta ”Lämpöaalto Low start, 8A”
Savosta helsinkiläistynyt voimanpesä Teemu Sjöstedt taasen kävi slurppailemassa voimailubetalla Andyn ”Fabergé Eggin, 8A”
Yksi kevään/ alkukesän kiinnostavimmista boulderensinousuistakuuluu ”rapakivilovers” duolle Kurru-Siivinen, jotka avasivat Loviisan tienoolle Köyhän pojan Burdenin nimeltään ”End of theRoad, 8A”. Koitamme saada kaksikolta tarkempaa betaalähitulevaisuudessa heidän rapakivifetissistään.
Boulderointi, Ulkomaat
Kaikkialla, aina ja jatkuvasti kiipeävä tai seikkailu-urheileva Emmi Rautkylä pitää suomalaisten lippua (ennen oululaisten saapumista) korkealla myös syvällä etelässä, eli Etelä-Afrikassa. Kymmenien muiden reittien joukosta voi esille noukkia esimerkiksi ”Singing Telegraph, 7C” ja ”Prow, 7C” reitit Juhannuksen tienoolta.
Köyseily, Kotimaa
Kotimaisessa köysikiipeilyssä on ollut ilahduttavan sähäkkää jo kesän alkupuolelta saakka muidenkin, kuin Koposen ja Annilantoimesta.
Punttitreenin myötä kiipeilymotivaation takaisin löytänyt Markus Lehtonen teki heti kesän alussa toistonousun Johannes Purasenvuosia sitten avaamaan Mustavuoren ehkä pisimpään reittiin ”Kauniit ja rohkeat, 8a”. Reittihän kiipeää ensin napakahkon 7c+:san ”Autio-Suihkonen” ja traversoi tämän ankkurilta ilmavasti muutaman metrin yhteen Suomen hienoimmista halkeamista, eli ”Komiat pärjää aina”, päätyen suoraan sen kruksiin. Samaisella Mustavuorella Axel Lindfors käväisi kiipeämässä ennen Maailmacupin kierrosta Suomen mahdollisesti hienoimman 8b+(vai c) reitin ”Kansannousu”
Itä-Suomessa pysyttäessä Haukkavuorella on ollut vipinää muun muassa Legenda Jani Lunnaksen syntymäpäivien merkeissä. Itäisessä Suomessa ei varmaan koskaan ole iltanuotiolla ollut niin paljon legendaikävuosia kuin kyseisenä viikonloppuna. Kiipeilyllisesti Suomen kovimman kiipeilypariskunnan titteliä vakaasti jahtaavat Valtteri Pulkkinen ja Emilia Venäläinenpoistivat todo-listalta kaksi kallion upeaa reittiä. Valtterin osalta taittui ”Kultakanta, 8a+” ja Emilia kellisti Pekkasen Jussinuutuusklassikon ”Tähtiportti, 7c+”. Jälkimmäisen oli kiivennyt tikkilistan mukaan myös Karpoille vielä tuntematon Anni Karjala. Samaisella kalliolla ja klassikoilla (sekä reitti, että kiipeilijä huomioiden) löytyy mainintana myös Kauri Kurki ja ”Kultakuume, 8a”.
Etelä-Suomen merkittävintä antia tarjoilivat turkulaiset Tuomas Koski ja Antti Jussila nousuillaan mahdollisesti Suomen vaikeimpaan släbireittiin nimeltään ”Baletti, 8a” Salon Angelniemessä. Kyseisellä O-P Mannin jo vuonna 2005 avaamalla mestariteoksella ei ennen Turun poikien nousuja ollut Karpojen tilastojen mukaan kuin Christian Bindhammerin ja Samuel Hammerin nousut. Linja kuuluu sekä oiviin släbeihin, että Suomirock -klassikoihin, joten siitä pyritään kauden 2023 aikana tekemään syvääluotaavampi katsaus.
Köyseily, Ulkomaat
Modernia hiihtopummielämää (eli vaihto-opiskelua) nauttiva Ola Laitinen viettää ikuista kesää (ja talvea) Ranskassa ja on tehnyt basecampin minnepä muualle kuin Ceuseen. Tiukkojen projektienväliprojektina alkanut ”Le Chirurgien du Crepuscule, 8b” muodostui hiukan nipakammaksi, mutta sitä paremmalla mielellä tämä pirkanmaalainen köljyrinta ketjuja Juhannuksen alla kilauttikin.
Kuvat: Emmi Isakow
Ceuseen päätynyt Aleksi Mikkolakin pääsi kasien makuun ”Sueurs Froides, 8a+” ja ”L’ami caouette, 8a” reittien voimin.
Köysikiipeilymme keihään kärki Andy Gullsten on kevään aikana kartoitellut itselleen napakampaa projektia 9b-osastosta. Kesän kiipeilyretkellä herra jatkoi siitä, mihin viime kauden aikana päätyi, eli 9a klassikoiden kellistämiseen pikatahdilla. Tällä kertaa paikkana Voralpsee, Sveitsissä ja reittinä uberklassikko ”Speed Integrale, 9a”. Andy itse pohti reittiä ja kesän jatkoa seuraavasti:
Moro ja Onnittelut, jälleen yksi klassikko 9a tikkilistalla. ”Speed Integrale”, Voralpseessa. Miten korkealle päätyy omien kiivettyjen reittien hienoudessa?
Kiitos! Onhan se ihan uniikki reitti. En oo muualla törmännysamanlaiseen.
Olet ilmeisesti reitin pistänyt todo-listalle jo aikaa sitten. Miten se sinne päätyi?
Mä kävin n. 8 vuotta sitten tuolla ekaa kertaa ja silloin jo kävin sitä vähä yrittämässä, mutta kelit oli sen verran kosteat, että siitä ei tullut mitään… ja tosiaan haaveena se oli jo ennenkin tuota reissua!
40m krimppailumaratonia. Ilmeisimminkään et ole talven aikana hirveästi treenannut kestävyyttä, onko reitillä siis hyviä lepoja vai onko kestävyysjäänyt takataskuun viime kesästä ja kevään Espanjan reissusta?
Se on varmaa lähempänä 35m, se koko reitti. Pitkähän se on ja jatkuva. Hirveen hyviä lepoja siinä ei ole, paitsi se viimeinen lepo Speedin ankkurilla ennen Integralen kruksia. Kai sitä kestävyyttä sit on jonki verran jääny kevään Espanjan reissusta 😁.
Kyseessä on extension vanhaan klassikkoon ”Speed, 8c+”, mitä koko paketti pitää sisällään?
No lyhyesti; Speed on alusta asti aika jatkuvaa tykitystä. Boulderia toisen perään ilman varsinaisia lepoja, joten pitää aika nopeesti mennä eteenpäin (siitä tuo nimikin tulee) .
Ja sit se Integrale lisää siihen jonku 7 boulderin vielä. Ei se niin kummonen ole kun tekee paikaltaan, mutta väsyneenä se tuntuu 😅 eikä se ehkä niin hirveesti siihen greidiä lisää (Speed muutenkiiha napakka 8c+), mutta onhan se hienoa kiivetä alhaalta ihan sinne kallion päälle asti!
Siirryitte jo Ceuseen, onko listalla revisit ”Three Degreesin” kanssa, vai onko kestävyys siinä kondiksessa, että olisi aika kokeilla ”Biographieta”?
Kävin tänään kokeilemassa kumpaakin, Three degreesillä on lopussa yhdessä kahvassa linnunpesä joten sitä ei voi nyt ainakaatahkoa.. ja Biographie on todella hieno, mutta yläkruksi tuottaa vaikeuksia. Katsotaan jos löytyis siihen jotain hyvää betaa enskerral ku käy siinä. 🤞
