Boulderointi, Kotomaa
Juho Seppälä taitaa olla niitä harvoja intomieliä, joihin kesän lällerökelit ja ennätyssateet eivät ole liiaksi vaikuttaneet ja kesän aikana herran kiivettyjen reittien lista on kasvanut ainakin ”Lämpöaalto Low-Startilla, 8A” Inkoossa, Mummolanrannan upealla haikkarilla ”Petettyjen puolue, 8A” ja Sipoon brutaalilla ”Bloody Baronilla, 8A”.
Juhon ohella harvalukuiseen itselleen napakoitakin reittejä kesällä haastavaan joukkoon laskemme Itä-Suomen nousevaan kaartiin kuuluvan Filip Väätäsen, joka tikkaa Juha ”Jolli” Ollin avaamia reittejä Imatra-Puumala akselilla tasaiseen tahtiin. Tällä kertaa Filip toistovuorossa oli ” Move-n-pick sit start, 8A” Imatran Peltonen-Sektorilla.
Itävaltalais-savolainen, jo ikämiehen ikään ehtinyt voemanpesä Martin Täubel on jälleen piiskannut itsensä armottomaan kondikseen ja nyt näyttääkin siltä, että liipasinsormi projektien suhteen alkaa olla todella herkässä! Kesähelteillä savolainen kattotestpiece ”Atlantis” oli kuin paperia noiden vahvojen sormien alla. Onneksi herralle on tarjolla pitkä lista toistamattomia herkkupaloja, joita voi napostella vaikkapa iltapalaksi kunhan vain kelit hieman viilenee 🙂
Boulderointi, Ulkomaat
Suomalaisten merkittävimmistä uroteoista ulkomailla boulderoinnin osalla vastasivat Oulun pioneerit. Tuukkelin ohella retkellä kunnostautunut Eelis ”Saleelis” Sallmen jatkoi pyramidin kahdeksannen kerroksen valloitusta vauhtiin päästyään muun muassa reiteillä ”Barbie’s bro / ho ratio, 8A”, ”Witness theSickness, 8A”, ”The end, 8A” ja ”La chute (The fall), 8A”. Karpojen vahva mutu onkin, että sama tahti jatkuu syksyn kitkojen saapuessa myös kotomaassa…
Haapalan Tommi on ennättänyt myös sateiseen Keski-Eurooppaan ja kesälomamatkalla Macig woodissa listalle on merkitty superklassikko ”Octopussy, 8A”, ” Never-ending StoryPart2, 8A”, ”Right hand of Darkness, 8A” ja yksi retken päätavoitteista, unelmaboulderi ”Jack´s Broken Heart, 8A+”.
Köyseily, Kotimaa
Pohjoisesta etelään siirryttäessä ensimmäisenä etappina tällä kertaa Jyväskylän Halsvuori, jossa hurjassa kunnossa reittejä tikkaava Milla Siekkinen on nauttinut sikermästä JuhaSaatsi -klassikoita kuten ”Kiasma, 7c”, ”Imodium, 7b+” ja ”Leipäkarkea, 7c+”. Samaisen kallion uudempaan tarjontaan ”Taivaanrannan maalarin, 7c” osalta tutustui Marjut Ahlström, jonka kesän puuhasteluihin tutustumme tarkemmin Itä-Suomen osiossa.
Volotisen Veikka käytti Mäyrävuoressa kesän aikana tehtyjä voimakestävyystreenejä hyödykseen ja boulderoi atleettisen näköisillä muuveilla varustetun ”Smeagolin, 8a+”. Suosittelemme vilkaisemaan videon reitistä, sillä Veikka loikkaa reitin nimikko-olkapäämuuvin melkoisen tyylikkäästi.
Itä-Suomen laatukallioiden ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui Olhava, jossa aina itsensä timanttisessa kunnossa pitävä Tampereen vahva poika Tommi Lahtinen tikkasi harvemmin kiivetyn ”Oman planeetan, 8a+”.
Raportin seuraavaksi pysähdyspaikaksi valikoitui Karpojen lempikallio Mustavuori Mäntyharjulla. Jo keväällä lähes kaikin kokeilemansa kiivennyt Elias Annila jatkoi Mustiskiimaansa”Amen Breakin, 8b” parissa köytäen siihen luonnollisesti itselleen paremmin sopivan jammibetan, jonka turvin myös Lehtosen Markus reitin kellisti. Armeijan vihreät eivät ole pilanneet Joonas ”Nakk1s” Salmen biitintajua, vaan herra kävi kellistämässä elokuun puolivälissä samaisen reitin ystävänsä Aleksi Mikkolan kanssa. Aleksihan oli käynyt jo pari vuotta sitten tippumassa reitin toppikahvasta, joten ketjujen kilautus oli hyvinkin kohtuullista.
Samaisella kalliolla pysyttäessä jatkamme 8b sikermää Pasi Sjömanin ja toisen Rami Haakanan mestariteoksen parissa. Tämän mestariteoksen nimi on ”Mestari Globulus” ja Pasi kuvaa kokemustaan reitin kanssa sympaattisesti seuraavasti: ” Yeah! Tämä reitti on jyskyttänyt takaraivossa siitä asti, kun ensimmäistä kertaa Mustavuorella kävin. Omissa kirjoissani kuuluu Suomen Top–3 sporttireitteihin. Pitkään tuntui epätoivoiselta, mutta tufakiipeily on näköjään hionut tekniikkaa sen verran, että 4 kneebaria tähänkin reittiin sai mahdutettua, siihen lisänä vielä Jonin löytämä hyvä käsijammi kruxisekvenssiin, niin paketti oli valmis. Edellämainittu huomioiden olen todennäköisesti kiivennyt hieman “eri reitin” kuin ensinousija, joten en näe miten pystyisin säilyttämään sekä yöuneni että 8b tikin.”.
Myös urmakas junioriosastomme on löytänyt hetkittäin aikaa treenien ohessa myön lyhyisiin pistoihin pihalla. Väkivahva Eemeli Nuutinen käväisi tikkaamassa kesälämpimillä Mustavuoresta ainakin ”Karelia Expressin, 7b+” flässinä ja ”Gaussin Käyrän, 7c” redpointtina. Hiukan viileämmillä keleillä kellistyi isä-Lassen upean näköinen ”Setämies, 7c”.
Mustavuorella ja Simpeleen Haukkavuorella pysymme myös Marjut Ahlströmin kanssa. Tämä ehkä yksi Suomen vahvimmista lääkäreistä kellisti kaksi itäsuomalaista klassikkoa ja päätimme lähestyä tarkemmin hänen kokemustaan tämän duon parissa.
Kesähelteistä ja sateista huolimatta olet saanut kiivettyä kaksi suomalaisen kiipeilyikoni Tatu Aution reittiä ”Komiat pärjää aina, 7b+ (trad)” Mustavuoressa ja ”Malo, 8a” Simpeleen Haukkavuorella. Reitit ovat hyvin erilaisia, pystyykö niitä laittamaan hienoudessa Gaussin käyrälle?
No kumpikin on kyllä hienoimpia reittejä mitä Suomessa oonkiivennyt! Kiipeilytyyliltään erilaisia, mutta sellasia mitä olin pitkään ajatellut, että haluaisin yrittää. Vähän eri syistä; Komiatniin hienon näköinen linja, Malosta ajattelin myös, että se on hyvää treeniä, kun vaikutti että joutuu vähän epämukavuusalueelle.
Miten paljon reitit vaativat työstelyä?
Komioista en oikein muista montako päivää sillä vietin, 4 tai 5? Parista kohtaa joutui hakeen muuveja ja katsoin myös piissityliksessä. Maloa ehkä 4 sessiota yliksessä ja parina päivänä liidiyrkkiä. Vaikea laskea, kun jonain päivänä pääsi kerran seinälle ennen kaatosadetta, jonain olikin niin kuuma, että kiipes suosiolla vaan ekoja varjossa olevia pultinvälejä.
Saimme kuulijakysymyksen, jossa pohdittiin Suomen kovimman tradikiipeilijänaisen titteliä. Minkäs verran sie olet napakkaa tradia kiivennyt ja miten paljon se tulevaisuudessa kiinnostelee? Ja millainen luomukiipeily on eniten sydäntä lähellä (sormi- vai käsihalkeama, vaiko jopa leveämmät röörit)?
Tosi vähän mä oon vaikeampia trädejä kiivennyt, olisko tää ollut toinen 7b-tasoinen. Helppoa trädiä kiipesin alkupuolella paljon,kun tähtäin oli enemmän alppijutuissa, mutta nykyisin lähinnä sporttia. Kiinnostaisi kyllä paljon. Käsihalkeamista tykkään varmaan eniten, mutta kaikki on kivaa kunhan se on hyvin varmistettavaa. Paitsi offareita en pääse ylös 😅
Miten sie kuvailisit Maloa?
Malo monipuolinen ja jotenkin erikoinen. Alkuun tuntui mahdottoman boulderilta, mutta lopulta enemmän voimakestävyysjuttu kuitenkin. Siinä oli paljon itselle haastavan tyyppistä kiipeilyä; poikkareita ja undereita ja pieniä jalkkiksia. Paljon kiivettävää kun reitti tekee siksakkia seinää ylös.
Joko ennätit testaamaan Komioiden isoveliä (Kauniit ja Rohkeat), vai kiinnostelisiko ottaa vielä pykälä oikealle ja loikata suoraan Sagittariuksen kimppuun?
Kauniit ja Rohkeat kiinnostaisi, mutta pitäisi ensin päästä se Autio-Suihkosen kruksi.. oon käynyt siellä pari sessiota sätkimässä. Ja Sagittariusta haluaisin ainakin testata, on se niin hienon näköinen, mutta saattaa olla vähän oman tason yläpuolella.
Kyselykierroksemme jälkeen tämä BossLady käväisi vielä loppukesän lämpimissä tyylittelemässä Ruhankalliolta tämän kauden suosikkireitin ”Bruce Lee variaatio, 8a+”. Tällä reitillä piti yrittää sen verran, että Marjut otti käyttöön Sharmamaiset karjahdukset…
Köyseily, kotimaa jatkuu…
Eteläisempään Suomeen suunnatessa merkittävänä pysäkkinä toimii Ruhankallio, jossa Hugo Rauhamaalla oli varsin mainio kiipeilypäivä. Päivä alkoi ”Texas Rangerilla, 8a+” joka tipahti päivän ekalla yrityksellä. Herra jatkoi samoilla lämpimillä ”Bruce Lee variaatiolle, 8a+”, joka vaati yrityksiä kaksi! Not a bad day in the Office… ”Bruce Leen” kellisti myös Ville Pietilä, joka kesän aikana tikkasi myös Falkberget -klassikko ”Matadorin, 8a”
Keväällä Usualin (ja kymmenien muiden bouldereiden) kanssa itsensä hillittömään voimakestävyyskuntoon piiskannut Bosslady Emmi Rautkylä jatkaa köysireittien kanssa siitä, mihin viime syksynä jäi. Elokuun puoliväliin mennessä tikkilista on somistunut Matadorin työstön ohella muun muassa reiteillä kuten ”Renesanssi, 7b+”, ”Escape Artist, 7b+” ja Pickalan hiekkapussi ”Bingoclub, 7b+(c)”.
Köyseily, Ulkomaat
Helsingin Kiipeilukeskuksella useimmiten bongattava intomielireitintekijä Aleksi Mikkola ajeli kesälomalla muutaman tuhatta kilometriä ympäri ämpäri Eurooppaa kotiuttaen varsin mukavan tikkilistan. Listalta löytyy muun muassa seuraavanlainen kattaus reittejä:
”Minette a la plage” 7c
”Makach walou” 7c
”L’ami caouette” 8a
”Les colonnettes” 8a
”La couleur du vent” 8a
”Alaska kid” 8a
”Psyco” 8a
”Sueurs froides” 8a+
”Dolce vita” 8a+
”Face de rat” 8a+
”Mordillo” 8a+
Retken lopuksi Aleksi sai kutsun osallistua reitintekoon LeadinEurooppa Cupin osakilpailuun Zilinassa. Pyrimmekin jossain välissä saamaan Aleksia linjojen päähän kysyäksemme kuulumisia näistä kansainvälisistä pesteistä.
Tasaisella vauhdilla itseään yhdeksi Suomen johtavista Allrounder-kiipeilijöistä piiskaava Lassi Meronen otti jälleen yhden askelen kohti klassista kolme kertaa 8a (eli sportti, boulder ja trädi kasi) jammailemalla itsensä Lofooteilla hienon ”Butter Armsin, 7c+” halkeaman päälle. Päätimmekin jututtaa tätä dedikoitunuttanuorukaista ja varmistaa, onko kolmikon tikkaus oikeasti mielessä.
”Butter Arms, 7c+ (trad)” Lofooteilta tikkilistalle, Onnittelut! Reitin kanssa sai ilmeisesti tehdä ihan täyden päivätyön?
Kiitos! Juu reitti vaati kyllä enemmän työtä kuin aluksi sen kokeilemisen perusteella kuvittelin. Työstettyäni reittiä ensin pari sessiota yläköydessä ja otettuani ensimmäisen liidiyrityksen, ajattelin että reittihän menee seuraavalla sessiolla! Lopulta kuitenkin tämän jälkeen tarvittiin vielä 12 yritystä lisää viiden session aikana, kerran tipuin jopa lopun kahvasta minkä olin kuvitellut olevan mahdotonta.
Minkäslaisesta kokonaisuudesta reitissä on kyse (muuvit, varmistettavuus, millaisia jammeja…) josko sitä vaikka itsekin innostuisi lähteä testaamaan, vai kannattaako?
Reitti on kyllä mielestäni todella hieno ja monipuolinen, sekä todella hyvin varmistettava, joten sitä voin kyllä suositella! Myös yläköyden saa viritettyä kätevästi, joten sitä voi lähteä kokeilemaan pienellä kynnyksellä. Reitti jakautuu luontevasti kahteen osaan: alussa on helpompi sisäkulma, joka päätyy hyvään lepoon, tämän jälkeen lähdetään pois sisäkulmasta jyrkkää halkeamaa pitkin jonka aikana erityistä lepopaikkoja ei ole. Muuvien osalta tämä vaikeampi halkeama osuus jakautuu myös kahteen osaan: alussa on hankalia käsijammeja, joihin voi saada tuhrautumaan paljon voimia, jos ne eivät osu kohdalleen. Lopussa taas on selkeampiä, mutta raskaita muuveja sormijammeilla sekä ns. normaaleilla otteilla. Lopussa pitää vielä olla voimia tehdä viimeinen pitkä veto krimppiin.
Sulta löytyy jo tikkilistalta 8A boulder ja 8a sportti. Onko ajatuksena päästä pieneen, mutta urmakkaaseen joukkoon, jolta löytyy listalta pyhä kolminaisuus (ja ehkä lisäksi siihen päälle M8 mikstana…)? Jos on, niin oletko käynyt jo tradikaseja tyyppäämässä?
M8 miksta ei ole vielä harkinnassa, mutta kyllä tuon 8a trädireitinmetsästäminen on ollut mielessä! Muutamaa olen kokeillut ja näistä ehkä houkuttelevimmalta on vaikuttanut HiidenkirnuTurunvuorella, Mäntyharjulla. Olen käynyt sitä pari sessiota yläköydessä työstämässä ja reitti tuntuu kyllä mahdolliselta, mutta vaatii varmasti jonkin verran lisää työstöä! Syksyllä olisi tarkoitus ehtiä paneutumaan sen projektointiin.
Jos tradi 7c+:saa vertaa kasi-aa sporttiin tai boulderiin, niin mikä noista on toistaiseksi tuntunut vaikeimmalta?
Fyysisesti vaikeimmalta tuntui 8A boulder, siihen käytin myös eniten projektointiaikaa. Se prosessi oli kuitenkin henkisesti yllättävän helppo, koska onnistuin kiipeämään boulderin hyvin yllättäen, ennen kuin olin ehtinyt edes elätellä kunnolla toiveita sen kiipeämisestä alusta loppuun. 7c+ trädi oli puolestaan henkisesti haastavin ja raskain. Jo hyvin pian tuntui, että fyysisesti voisin reitin kiivetä, mutta täytyisi vaan saada onnistunut suoritus kasaan. Epäonnistumisia tuli kuitenkin paljon, välillä mitä erikoisimmista syistä, joten jouduin tekemään töitä sen eteen, että sain pidettyä mielialan positiivisena reitin suhteen.
Kuvat: Olli-Pekka Rauhala
Kotomaamme Allrounderit? Keitä he ovat ja onko heitä?
Keitä tähän pieneen, mutta arvostettavaan joka osa-alueen mestarijoukkoon kuuluu? Jos lähdemme liikkeelle Mestareiden mestarista, niin itseoikeutettu nimi listalla on Tomi Nytorp. Hänen listaltaan löytyy 9a sportti, 8A+/B boulderi ja luultavimminkin yksi Euroopan vaikeimmista trädeistä”Privatvägen”. Keitä muita? Vanhoista legendoista OP Manni (vähintään 8b sportti, 8A boulder ja 8b trädi. Bonariksi myös M8 miksta). Nuoremmista taasen Andy Gullsten, Samuel Hammer, Sami Koponen ja Elias Annila. Markus Lehtosenkin nostamme tähän pieneen lihasten lesodiusten joukkoon, sillä Karpojen virallinen kannan mukaan ”Sagittaerius A” on tradi. Futuristisen 5×8 (sportti, boulder, trädi, miksta ja 8000m vuori) ainoita realistisia kandidaatteja taitaa olla vuorikiipeilyn johtotähtemme Juho Knuuttila (ellei OP innostu vanhoilla päivillään kävelemään vuoria ylösalas).