Tässäpä jälleen Suomikiipeilyn koottuja kuulumisia syksyn ajalta, höystettynä luonnollisesti muutamilla haastatteluilla! Enjoy!
Boulderointi, Pohjoinen pallonpuolisko
Pohjoisen osaston lähetystöissä näkyi vahvasti Rovaniemeen avatun uuden Kaamos-hallin avajaisviikonloppu, jonka yhteydessä esimerkiksi Lassi Valtonen käväisi matkalla Luohuan kivellä kaapaisemassa ilmeisimminkin sessiossa ”Ladamies assiksen, 8A+”
Keskisempään Suomeen liikuttaessa seuraavaksi pysäkiksi valikoituu Kuopio, johon kotiutunut itäsuomalainen lihasten lesodius Filip Väätänen on ottanut missiokseen toistonoustapaikallisia klassikoita. Syksyllä 2023 nuorukainen pääsikin jo hyvään vaiheeseen, joten päätimme tarkentaa lähetystyöprosessia parilla tarkentavalla kysymyksellä.
Filip Väätänen ja toistonousumissio Kuopiossa
Moro. Savolaistuminen Kuopion suuntaan ei ole ilmeisesti ollut reittitarjonnan puolesta ollut huono valinta, vai onko ollut ikävä Itärajalle?
Morjesta. Kieltämättä muuttaminen Kuopioon on ollut kiipeilyn kannalta hyvä valinta, vaikka usein ikävöin kovasti kotiseudun kiipeilyä. Kuopiossa kiipeilypaikat ovat tosi lähellä, kun taas Lappeenrannasta joutui aina ajelemaan Imatra/Puumala akselille.
Olet ennättänyt syksyn aikana tehdä kierrosta Kuopion Sami Romppais-cirkuitilla tekemällä toistonousut ”Feet into Mud, Fist to the Sky, 8A” reittiin Rauhalahdessa ja ”Chaos, 8A” reittiin Petosen hänkillä, sekä kiipeämällä lisäksi muun muassa ”#neverstopthemadness, 8A” reitin vitostien laidassa. Ovatko kaikki tasaista kolmea tähteä, vai nouseeko joku muiden yläpuolelle?
Pakko aloittaa kiittämällä Samia noiden reittien avaamisesta. Vähän harmittaa, että nuo saavat niin vähän toistoja, koska yhtäkään huonoa vaikeaa reittiä en ole vielä Kuopiossa kiivennyt. Sekvenssin hienouden puolesta esiin nousee ehdottomasta ”#neverstopthemadness, 8A”. ”Chaos, 8A” ja ”Feet into Mud, Fistto the Sky, 8A” taas kiehtovat yksinkertaisella vaikeudellaan. Niillä pääsee oikeasti kiskomaan täysillä pienistä otteista.
Onko ensi kevään visiona toistonousta loputkin Romppaisen toistonousua odottavat mestariteokset, kuten ”Savolainen Tango, 7C”, joka sai alkunsa seiska-aparina ja odottelee edelleen toistoaan…?
Tosiaan tavoitteena opiskeluajalle Kuopiossa oli kiivetä kaikki lähiseudun vaikeat ja minua kiinnostavat reitit. Listaan kuuluvat tietenkin mestari Romppaisen toistamattomat teokset. Kärkisijoilla taitaa olla Viitiksen ”Fire Walk with Me, 8A” ja sen assis-projekti, koska standin olen jo kiivennyt kahdessa osassa.
Nyt kun paikat ovat ilmeisesti kunnossa, niin olisiko talvella aika jo käydä testaamassa kisakarkeloitakin?
Eiköhän aika ole jo koittanut lähteä kisailemaan, joten koitan parhaani mukaan päätyä joihinkin kisakarkeloihin.
Onko syksyn reiteistä sattumalta joku muukin reitti jäänyt ehdottoman maininnan arvoisena mieleen?
Kaksi reittiä on ehdottomasti mainittava: ”Ruoja, 7C+” Soidinmäellä ja ”Clawfinger assis, 8A” Rauhanlahdessa. ”Ruoja” on tyyliltään aikalailla täydellistä board-kiipeilyä ja mielestäni se on yksi Suomen hienoimmista reiteistä. Clawfinger assis yllätti minut täysin laadullaan, kun aloin ensinousua hakiessa työstämään sekvenssiä. Standi tuntuu assikseen nähden kömpelöltä, koska assiksen sekvenssi ja flow ovat niin huikeita. Reitti on voimallista tekniikkavääntöä parhaimmillaan varsin komeilla krimpeillä.
Toimituksen huomiona voitaneen mainita, että kyseisen köljyrinnan krimppikunto on ilmeisimminkin kohdillaan, sillä syksyn viikonloppuretkellä herra sutaisi Jyväskylän Keljonkankaalta sessiossa myös Jussi Remosen uberklassikon”Marvinin, 8A”.
Kuopiossa pysyttäessä voitaneen mainita myös Täubelin perheen vahvimman perheenjäsenen (vielä toistaiseksi) suoritukset boulderrintamalla. Isä-Martin alkaa viimein saada ulosmitattua viime vuosien treenaamisen tuloksiaan ja paikallisista hienouksista listalle syksyllä päätyivät uljas ”Nepenthe, 8A”, ”#neverstopthemadness, 8A” ja Ville Koskelan klassikko ”FailCompilation, 8A” jonka ensinousuprosessista löytyy myös yksi parhaita yhden reitin videotallenteita ikinä.
Itäisempään Suomeen siirryttäessä maininnan saa myös ”Kaivosvaraus cave start, 8A”, jonka Simo Kontio käväisi Joensuun suunnalla kaahimassa.
Pohjoisesta etelään siirryttäessä syksylläkään ei voi sivuuttaa suomalaisen boulderoinnin keihään ehkä terävimmän kärjen edesottamuksia. Tuukka Simosen rakkaus synnyinseutuja kohtaan kasvaa ilmeisimminkin retki retkeltä ja syksyisellä visiitillä tämä lempi ei ainakaan ottanut laantuakseen. Toki herra käväisi kelien viiletessä tutustumassa myös ruotsalaiseen bouldertarjontaan ja Karpojen tehtäväksi jäikin selvittää, miten Savo pärjää vertailussa länsinaapurin kanssa?
Tuukka Simosen idän retket vol …🤔
Syksyn aikana pääsit ottamaan uusintakierroksen Savossa ja lisäksi retken Ruotsiin. Kummassa kiipeily on parempaa?
Kokemani perusteella Savo vie Ruotsin 6 – 1. Savossa kaikki on parempaa, paitsi hienoin reitti.
Savon retkellä niputit taas läjän laatureittejä, kuten Samien (Koponen & Romppainen) kattopätkät ”Wheel of Savos, 8A+” ja ”Cabin Fever, 8A” flashina sekä hienot ensinousut ”Romanttinen Komedia assis, 8A+” ja ”Perfektionisti, 7C+”. Kestävätkö kyseiset linjat vertailun laadussaan muualle Suomeen, saati ulkomaille?
Kyllähän kyseessä on jälleen kerran ihan Suomen parhaimmistoa! Samantyylisen hänkkiluolan kuin Wheel of Savos löytää Suomessa ainoastaan Konalan BK:lta.
Romanttinen komedia nousi yhdeksi Suomen suosikkireiteistäni. Harvoin tulee maailmallakaan vastaan esteettisesti ja muuvienkinpuolesta noin hienoa boulderia! Istumalähtö lisää alkuun pari napakahkoa vääntömuuvia, jonka jälkeen ständin lähtöasennossa pystyy vähän keräilemään itseä, että paketti pysyisi kasassa toppiin saakka.
Mikkelin lähiöistä löytyvä Perfektionisti on erinomaisella kivenlaadulla varustetun komean minimalistisen feissinkuningaslinja, jossa tehdään pari intromuuvia undereilla, ennen pientä pomppua. Jalkaotteiden etsiminen ilman kotiin jäänyttä suurennuslasia teki pienestä kahvadynosta yllättävän kinkkisen.
”Kokemani perusteella Savo vie Ruotsin 6 – 1.
Savossa kaikki on parempaa, paitsi hienoin reitti.”
– Tuukka Simonen –
Otit ensimmäiset tyypit myös legendaariseen ”Astuvansalmenprojektiin”. Miten sessio sujui/ tuntuiko linja mahdolliselle? Onko kyseinen linja aiemman hypen arvoinen?
Astuvansalmen projekti on todellakin kaiken hypen arvoinen. Kyseessä on maailmanluokan linja, joka pitää sisällään paljon. Linja on selkeä, korkea, hyvää kiveä, sekä vaikea. Nopealla sessiolla hioin alun muuvit kuta kuinkin kohdilleen ja visioin feissin puolivälissä sijaitsevan kruxin sekvenssiä.
Alussa pääsee istumaan jalalla aika hyvin isolla hyllyllä, josta tehdään pari kehon jokaista lihasta kuormittavaa lukkoa pienillä otteilla. Alun jälkeen siirrytään hyllyltä hänkille hyökkäämällä kohtalaiseen gaston-listaan, josta reitin kruxi alkaa. Gastonistanostetaan korkea jalka ja lukotetaan säälittävään parin sormen poketti-pintsiin. Siitä pitäisi jotenkin lähmäistä pitkä muuvihyvälle otteelle. Loppu onkin sitten toivon mukaan ihan fiilistelyä.
Reitti on varmaankin mahdollinen, mutta kruximuuvit vaativat itseltä vielä vähän treeniä sekä aikaa ja vaivaa työstää muuvejaparemmin köyden kanssa.
Ruotsin retkellä otit heartbreker tippumisen vähintään yhtä legendaarisen ”Hourglass SDS, 8B” reitin toppidynosta ja kiipesit sen tokalla. Jäikö Ruotsin kiertueelta muita reittejä mieleen?
Hourglassin katastrofia en hirveästi mielellään muistele :D. Pakko kuitenkin sen verran sanoa, että kyseessä on varmasti yksi maailman parhaista bouldereista. Ruotsin reissua suunnitteleville suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Hourglassia kiipeilytasosta riippumatta.
Muita mieleenpainuvia reittejä ei sieltä päin nimittäin hirveästi löytynyt :D. Alueen kivenlaatu on pääosin ihan hyvää, mutta reitit on aika pieniä ja usein eliminaatteja. Lisäksi kasin linjoja alueella on yllättävän vähän.
Ruotsin retken jälkeen piipahdit vielä Etelä-Suomessa ja käväisit ottamassa uuden kierroksen ”Burden of Dremsia”. Tuntuivatko muuvit siltä, että talvella pitäisi alkaa hakkaamaan replicaa Oulun Kiipeilykeskuksella?
Burdenilla kaikki muuvit tuntui ihan mahdolliselta. Sain Robertsin Aidanilta hyvät vinkit ja mikrobetat ja ensimmäistä muuvia lukuunottamatta muuvit menivätkin vähintäänkin ihan viittä vaille.
Talven treenit on vielä vähän suunnitteluvaiheessa, mutta tarkoitus olisi tulevana keväänä kisata ihan tosissaan.
Onko talvelle tiedossa maailman, tahi edes Euroopan kiertuetta?
Ranskassa olisi tarkoitus majailla jonkin aikaa talvella. Muuta sen kummempaa suunnitelmaa ei vielä ole.
Ja vielä palanen itäistä Suomea…
Vielä itärajaa lähestyen päästään jututtamaan myös aina itsensä pirteänä (arvokkaista ikävuosista huolimatta) pitävään Juha Olliin, kuka perinteitä mukaellen sai kiivettyä syksyn viimeisillä kiprakoilla keleillä yhden lukuisista projekteistaan, joka sai ensinousun myötä nimen ”Lightning strikes Twice, 8A+”. Jollikuvaa reitin kulminaatiopisteitä seuraavasti ” Eka muuvi tosi tositosi vaikee. Toka muuvi tosi tosi vaikee. Kolmas muuvi tosi vaikee. Neljäs vaikee. Sit ollaan melko hyvillä jo. Pikkusen hänkki, pientä krimppiä ja onnettomat jalat. Jolli signature stuff 😖”. Kyseisen reitin osalta melko lailla sateinen syksy ei katkonut selkärankaa kokonaan, sillä se säilyy melko lailla hyvin kuivana. Huonojen jalkaotteiden vuoksi kelin vaikutus oli kuitenkin melko suuri, joten herra keskittyi pitämään itsensä oheistreenillä valmiina lähetyskelejä varten, jotka vielä onneksi loka- marraskuun taitteessa saapuivat. Karpot arvostavat herran avointa lähestymistä siihen näkökulmaan, että näillä ikävuosilla on ok pyrkiä vahvistaman omia vahvuuksiaan kaikin keinoin ja olla tuntematta huonoa omatuntoa siitä, että sen varjolla mahdollisesti toiset kiipeilytyylit saattavat kärsiä jopa radikaalistikin.
”Viisi Vuodenaikaa”
Itä-Suomen kierroksen lopettaa Karpojen marraskuun erityismaininta ensinousupioneeri Marko Siivisen viimeisimmälle mestariteokselle ”Viisi Vuodenaikaa, 7B+”. Karpojen karvahatut nousevat päästä sitäkin suuremmalla syyllä, että setämiesosaston iäkkäämpi kaarti käväisi kesällä reittiä kopaisemassa ja ajatus kruksista, tai varsinkaan sen jälkeen tippumisesta tuntuu jopa ajatuksen kulkusia näin jouluisasti kutistavalta… Päätimmekin selvittää ensinousijalta, miten hän tämänkaltaisten (palttia rallaa 8 metristen) bouldereiden kiipeämiseen valmistautuu.
Onnittelut superhienosta ensinoususta ”Viisi Vuodenaikaa” Lökkiössä. Mikä sun mielestä tekee tästä linjasta ja prosessista uniikin?
Ensinnäkin varmaan se, että kyseessä on halkeama, joita tulee harvoin kiivettyä. Mehän löydettiin tuo seinämä jo melkein 15v sitten, mutta hylättiin jostain kumman syystä kokonaan. Nyt sitten uusilla silmillä vasta tajusi, että keskellä isointa feissiä on täysin ilmeinen ja puhdas linja ylös asti. Eli vähän tämmöinen kasvuprosessi myös 😀 Kaikki linjathan on uniikkeja.
Mikä highballeissa yleensäkin kiehtoo/ mitä esimerkiksi tämänkaltaisen linjan kiipeämisessä pitää ottaa huomioon, jotta pysyy yhtenä palasena?
Haikkareissa minua kiehtoo aikalailla sama, kuin muissakin bouldereissa, eli lähinnä linjan esteettisyys. Se on vaan tuurista kiinni, mimmoista sattuu löytymään. Toki mitä korkeampi linja sen enemmän pääsee jännittämään ja prosessi on usein pidempi.
Harjoittelen aina köydessä muuveja niin pitkään, että ne alkavat mennä isolla varmuudella. Lisäksi mietin tarkkaan, että jos putoan niin missä asennossa ja jos voin betaa muuttamalla esimerkiksi vaikuttaa siihen missä asennossa putoaa. Sitten saatan kiivetä linjan isoilla löysillä niin saa vähän tuntumaa pelkokertoimeen. Käytännössä en enään lainkaan kiipeä vähänkään korkeampia linjoja kokonaan ground uppina.
Sitten kun on muuvit hallussa ja pää kunnossa niin eikun iso läjä pädejä vaan alle. Tässä tapauksessa kasattiin vielä läjä havun oksia alle, että sai kunnon pomppulinnan.
Kyseessähän on melko lailla hieno splitterihalkeama. Opettelitko jopa joitain halkeamatekniikoita työstön aikana😊?
Juu pikkasen siinä piti vääntää kenkää halkeamaan mitä ei ole usein tullut tehtyä. Käsijammit reitin alussa oli sen verran helppoja, etteivät tuottaneet ongelmia. Piissejä en oppinut vielläkään käyttämään…
Onko legendaarisen ”Ruokolahden Leijonan”, eli ”Stop töhryille” reitin toppaaminen bouldertyylillä käynyt ihan oikeasti joskus tosissaan mielessä?
Todellakin on ja pyörii edelleenkin mielessä ja on todo listalla. Sitä varten pitäisi vaan opetella oikeasti jammaamaan ja varmaan ostaa hanskat. Alun boulderi menee samoin, kuin lopun sormihalkeama. Keskikohdan leveä käsikokoinen halkeama vaan tuottaa suuria ongelmia toistaiseksi. Ehkä ensi keväänä?
Boulderointi, Etelä-Suomi
Jo pohjoisen osiossa mainittu Lassi Valtonen ennätti pysähtymään pohjoisen retkensä aikana myös Jyväskylässä, jossa herra huukkaili ja kneebaraili paikallisen klassikon ”Syyshämärä assis, 8A+”. Samaisen niemen toisella sektorilla voimanpesäStefan Otajagic krimppaili itsensä kylän ensimmäisen 8A:n ”Marvinin” toppiin. 27:n kommenteissa herra kuvaa prosessia seuraavasti: ” Olipas erikoinen taistelu. Eka moovi stikkas lähes samantien, mutta toka moovi vaati varmaan lähemmäks 20 sessiota jos ei enempää. Sitten kolmas moovi vaati pari sessiota… nooh onneks loput moovit meni kerrasta 😅 ei hassumpi reitti”.
Pirkanmaan veljespari Volotinen & Seppälä ovat viettäneet ehkä elämänsä tulosrikkainta kiipeilykautta. Suomen päädyssä herrojen syksyn kovinta antia ovat olleet Veikan osalta muun muassa Tomas Kaartisen aiemmin syksyllä avaaman ”Insomnian, 8A+” ja Gullstenin Andyn upean ”Dopamiinin, 8A+” toistonousut, sekä neljäs nousu samaisen Kaartisen hienoon ”Utopiaan”, joka nykyisellä uudella betalla kantaa noin 8B:n verran vaikeutta. Ottotaasen paketoi ”Dopamiinin” osalta ensimmäisen 8a+:sansa, vaikkakin prosessin aikana repi voimainsa tunnossa kruksikrimpinirti ja kollegiaalisella päätöksellä liimasi sen myös ehjäksi. Affiksen retkellä Otto lähetti myös Paskapäivän kupeesta uudehkon ” Strändernas Svall” 8A:n ja syksymällä vielä ”Jäätävän Poltteen, 8A” Noormarkussa.
Pirkanmaalla paikallisen hienouden ”Kosminen hiljaisuus, 7C” kellistivät Emmi Rautkylän ohella myös Nea Setälä ja Teresa Lämsä. Myös hyvällä maulla chipattu ”VeTo Production, 8A” sai nousun Milan Mäkipään toimesta. Milan kuvaakin reittiä osuvasti: ” Tyyli itselle sopiva, kun on dynaaminen ja sormien koko täsmää käytettyyn poranterään”.
Kehä III:n ympäristössä vilinää on ollut ainakin ”Pahan Maailman, 8A” undereilla ja ainakin Jarkko Pekkanen on tämän reitin myös kiivennyt. ”Murder of Teens, 8A” löytyy teinipoikien, kuten Riku Sinivirta ja Juho Seppälä listalta. Hieman varttuneemman teinin Juhon osalta syksy on sujunut ulkona muutoinkin mainiosti ja suoritusmerkinnöistä löytyvät myös ”Hypergravity, 8B”, ”Unhola stand, 8A” ja Burden -kiven hiekkapussi ”27 club, 8A+”. Viimeisen reitin nousut voi lienee laskea yhden käden sormilla… Markus Sojakka taasen pääsi mantteloimaan maailmantähtienkin ylistämän ”Sharin, 8A”. Perussuorituksia omalla tasollaan tarjoilivat Tomi Salo”Koomaksella, 8A” ja Tommi Haapala ”Lämpöaalto low startilla, 8A”, mutta erityismaininta kuuluu Krankboyz -kollektiivin Mats Heikkiselle, joka siirsi itsensä kasiklubiin ”Fabergé egg, 8A” reitillä!
#aikuistanaiskiipeilyä Vol II. Junioriosaston tiivistäessä kisojen välissä tahtiaan, on aina ilo nähdä jo aikuiseen ikään ennättäneiden konkareiden pitävän tasoaan myös mairealla tasolla. Tasaisen varma suorittaja Inka Gysin täydensi 7C lokeroaan syksyllä kahdella eteläsuomalaisella klassikolla ”Elegia” Karhusaaressa ja ”Fatman” Siuntion Hilatiellä.
Köyseily, Kotimaa
Syksy 2023 ei tarjoillut köysikiipeilyn osalta kovinkaan maireaa keli-ikkunaa, mutta Tuomisen Jutta löysi sateiden välissä kuitenkin kolon Mustavuorelta ja kruisaili ”Karelia Expressin, 7b+”. Paremminkin sadetta kestävä ”Oma Planeetta, 8a+” taasen sai nousun Aleksi Mikkolan toimesta.
Etelämmässä Suomessa Pasi Partanen ennätti kiipeämään kauden suosikkireitin ”Texas Ranger, 8a+” ilman liinavaatevaraston käytön tarvetta ja Jedy Kong ”Nummisuutarin, 8a” Nummen kauden lopuksi.
Köyseily, Ulkomaat
Hugo Rauhamaa jatkoi Kalymnoksen retkellä unelmakauttaan ja tykitti kuukauden retkellään melko läjän klassikoita ja jopa ensinousun ” Hasta la victoria siempre, 7b+” (onsight-tyylillä) uudelleen kehityksen alle otetulla Je T’ Aime -sektorilla. Muutoin retken tiukinta antia olivat muun muassa ”Helios, 8a” North Cape -sektorilla, toistonousu ” Air Bahal, 8a” Je T’ Aimessa ja uberklassikkokatto ”Fun de Chichunne, 8a” Grande Grottalla.
Mikkolan Aleksikin ennätti saarella pyörähtää reitinteon välissä pikareissulla ja toi tuliaisena läjän kahdeksaisia, vaikeimpana vähän kiivetty ” Silence of the Abyss, 8a+” Secret Gardenissa.
Ikuista kesää viettävä Juho Knuuttila on hakenut hakkukiipeilykondista tällä kertaa Sardiniasta, jossa parhaimmaksi alueeksi vuorikauriimme toteaa Ulassain keskittymän. Täällä muun volyymitreenin ohella tuleva vuoristo-opas palasi kasikantaan ”Major Tomin, 8a” voimin.
Köysikiipeilymme terävin kärki vietti syksyä Amerikan mantereella Anthony Gullstenin johdolla. Kyseinen herra nautiskeli Red River Gorgen tarjonnasta mielin määrin ja nosti reittisuosikeikseen muiden joukosta ”Golden Ticketin, 8c+”, ”Pure Imaginationin, 8c+” ja erityisesti ”The Tuben, 8c”. Kaksi ensimmäistä ovat tyypillisiä Gorgen kestävyyshänkkejä, mutta viimeisin Andyn mukaan ”Se on sekä tekninen, että vähä fyysinen. Sen takia onki pirun hieno!” Terävimmän kärjen toinen kärki Anna Laitinen jatkaa vielä Amerikan mantereen valloitusta, joten jäämme vielä odottelemaan jatkouutisia…