Heinäkuu ei perinteisesti ole kiipeilyn lähetystyökuukausi, mutta muutama varma suorittaja on meidät Karpotkin pitänyt kiireisenä.
Boulderointi, Suomi
Nuori kisatykki Jessica Knifsund käväisi perheen kanssa purjehduslomalla Itämerellä ja samaisella retkellä he tekivät lyhyen pitstopin Ahvenanmaalle. Jessica käytti stopin hyväkseen kaahimalla kattoreitin nimeltään ”Jugs Deluxe Direct, 7B”. Videotallenteella kiipeily näyttää niin kruisailulta, että Jessicalta on lupa odottaa merkittävästi tiukempia ulkotikkejä tulevaisuudessa. Toisaalta hän on myös yksi niistä meidän superjunnuistamme, joiden puolesta Karpot lyövät karvahatullisen vetoa kisamenestyksen saralla.
Boulderointi, Ulkomaat
Vaikka heinäkuu ei varsinaisesti ollut sendien riemujuhlaa, niin onneksi jotkut asiat pysyvät ja Roope Ketola pysyi sentään kasien lähetystalkoissa tässä(kin) kuussa. Retki Sveitsin Magic Woodin lähmerökeleihin poiki nousut pariinkin klassikkoon kuten ”Never-ending story Part2, 8A” ja ”Octopussy, 8A”.
JUHO EXTRA
Seppälän Juho sai kevään aikana vaivanneet sormensa kohtalaiseen kuntoon heinäkuun Etelä-Afrikan retkeä varten. Vaijerijänteisen nuorukaisen tikkilista oli varsin vakuuttavaa katsottavaa, vaikka hän ei pahemmin jäänyt reittejä työstelemään, kun kyseessä oli ensimmäinen retki kyseiseen sijaintiin. Alla Juhon ajatuksia paikasta ja retkestä.
Kuukauden retki Etelä-Afrikkaan takana, mitkä on päällimmäiset fiilikset?
Aivan mahtavat! Uniikein reissu, millä oon koskaan ollut. Kaikkien asioiden kulminaatio loi kokemuksesta unohtumattoman ja en malta oottaa seuraavaa reissua! Etenkin kiipeilijöiden yhteisö jäi mieleen ja paikan esteettisyys. Boulderitkin oli aika mageita 😀
Kun viestittelimme tuossa reissun aikana, pohdit että useissa reiteistä on muuveja sikana ja ne ovat tyyliltään ehkä enemmän voimakestävyys- kuin voimabouldereita. Yllättikö tämä?
Hmmm. Nyt kun pohtii niin johtuu varmaan siitä, että hienot reitit on aika korkeita tai kattoa :DD. Ei tietenkään läheskään kaikki reitit loppujen lopuksi ollut voimakestävyydestä kiinni, mutta usein vaikeahkoja muuveja oli vikaan chickenheadiin asti. Toki voimabouldereitakin löytyy aika paljon.
Onko tyyli muutoinkin enemmän ”isoja muuveja suht hyvillä otteilla”, kuin ”tanakkaa krimppaamista mikrolistoilla”?
Jälleen riippuu paljon reitistä, koska valinnanvaraa on niin paljon, mutta sanoisin tyylin olevan yhdistelmä aikalailla kaikista kiipeilytyyleistä. Suuressa osassa vaikeita bouldereita on paljon hänkkiä, mutta otteiden tyyli vaihtelee paljon. Paljon krimppejä, pintsejä, sloppereita yms. ja usein monta erilaista otetta samassa reitissä. Mikrolista krimppaamista löytyy myös :D.
Tikkilistasi on varsin komeaa katseltavaa, kiipesitkö tarkoituksella enemmän määrää/ reittejä jotka menevät suht iisisti, vai käytitkö aikaa joidenkin reittien tanakampaan työstöön?
Ekalla reissulla ei ainakaan itsellä ole hirveesti fiilistä projektoida mitään, koska haluan tutustua alueeseen ja löytää mahdollisia projekteja seuraavalle reissulle. Näinpä tsekkailin ekoina päivinä, miten vaikeeta voi kiivetä sessiossa tai kahdessa ja se kolahti sinne 8A/+ kieppeille aika mukavasti. Vaikeimmat reitit, joita koitin reissulla oli Ray of light, Black eagle ja Vice. Yhteensä eniten sessioita yhteen reittiin oli kaksi. Seuraavalla kerralla osaa myös valmistautua paremmin niihin, joita oikeasti haluu kiivetä!
Mitkä olivat omasta mielestäsi reissun kohokohtia/ reittejä ja miksi?
Varmasti reissun kohokohtia oli Travellers restin safkat, banaanileipä+suklaa, kaverit, fishbrai, haikkaaminen oli tosi hauskaa (paitsi kahden pädin kanssa ylämäkeä) ja toki kiipeily oli ihan best! Reiteistä on vaikea valita parhaita, mutta varmaankin Ubuntu ja Black Shadow ovat maailman hienoimpien luokkaa!
Kiipesitte Annan kanssa reissussa maailmantähtien kanssa (mm. Ethan Pringle). Jäikö noiden starbujen touhua seuraillessa jotain oppia käteen, vai ovatko he ihan samanlaisia kuolevaisia kuin muutkin?
Ensinnäkin he olivat todella kivoja ihmisiä, joihin tykästyin heti! Puhuminen ja hengaaminen heidän kanssa oli tosi kivaa, mutta loppujen lopuksi aikalailla kaikki ihmiset olivat kivoja! Parhailta kyllä oppi jonkun verran, kun kiipesi niiden kanssa. Ehkä enemmän strategiointi ja taktikointi parani itsellä. Etenkin ihon ja voimien säästelyyn olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota hahah. Huomasi kyllä, että parhaat ovat parhaita syystä, mutta kyllä he aika kuolevaisia ovat myös kuten kaikki :D. Ehkä suurin ero itseni ja heidän välillä oli kokemus.
Jäikö työn/ mieleen alle joitain ”Not even close, but cigar reittejä”, jotka on pakko päästä kiipeämään tulevaisuudessa? Esim. Nallen ”Finnish Line”?
No käytännössä Ray of Light olisi ollut kiva kiivetä, kun se oli niin lähellä. Reitille ei voi antaa paljon sessioita, koska kruksi muuvi luo oudon vääntömomentin vasemman käden nivelille, joka tekee todella kipeää. Reitti pitää kiivetä nopeasti ja lopussa ei saisi tippua. Black Eagle oli yksi hienoimmista ja ensi reissua varten treenaan varmasti sitä varten. Se tuntui mahdolliselta ja hyvältä, mutta pieni määrä lisää slopper tensiovoimaa ja gastonvoimaa antaa hyvät tsägät. Lisäksi enemmän sessioita reitillä on must! Muuten paljon hienoja reittejä jäljellä, joita ei edes päässyt koittamaan. Dynoja pitää myös testailla ensi kerralla, mutta tällä kertaa flapperitkuumottelivat vähän liikaa.
Mitkä ovat syksyn päätavoitteet, kun kunto on nyt piikattu minttiin? ”Kannabis”, ”Cirkus Elephant…”, ”Burden”…, omat projektit? Vai miltä kuulostaisi eka ulkoliidinä ”Still Life”, kun voimakestävyys on nyt taottu piikkiin :-)?
Löytyyhän niitä projuja aika paljon hahah. Ehkä globa ja hyperi ovat lähimpänä mennä ja kiinnostaa tuntuuko ne helpommilta. Muuten haluan skouttailla näitä Suomen parhaita bouldereita ja vähän vertailla niitä reissun tavaraan. Onneksi tiedän jo, että ne vertaavat aika hyvin, niitä on vain vähemmän ja kauempana toisistaan :D. Sporttikaan ei huonolta kuulosta, mutta saa nähä jääkö sille aikaa.
Kiitokset vielä ja kitkaista syksyä?
Kiitos, laittelen kuvia tänään illemmalla myöhemmin, nyt lähössä Hurissaloon 😀
Tikkilista 27:sta kopioituna:
*Armed Response 8B
*Black Shadow 8A+
*Green Mamba 8A+
*Tail of the Caracal 8A+
*Law and Order 8A+
*Shosholoza 8A+
*Ubuntu 8A+
*Light Saber (flash) 8A
*Deep Turtle 8A
*The Art Project 8A
*Shallow Cave 8A
*Tea With Elmarie 8A
Köyseily, Kotimaa
Jos Roope Ketola pitää miesten lähetystyöpaitaa tanakasti vantterilla hartioillaan, niin vähintään yhtä tanakasti kyseinen vaatekappale pysyy edelleen Emmi Rautkylän olkapäitä komistamassa. Kesällä Emmi on vaihtanut bouldertossut valjaisiin ja keskittynyt nostamaan tasoa köyseilyn parissa. Muutaman kohdistusammunnan jälkeen tikkilistalle merkittiinkin jo Suomen ensimmäinen 7c, Suihkosen Henkan aikanaa avaama ”Alibi, 7c” Nummessa. Kun voimat ovat sellaiset kuin Emmillä, voinee olettaa kesän jäljiltä köysireittien listalta löytyvän kahdeksattakin vaikeusastetta… Instagramissa Emmi myös demonstroi miksi Karpojen kaltaisten vanhojen patriarkaattienkin tulisi opetella kypärän käyttöä myös sporttikiipeilyssä. Köysihän voi viekkaasti pujahtaa jalan taakse aiheuttaen pää edellä pannut.
Köyseily, Ulkomaat
Suomikiipeilijöille on vissiin jäänyt joko koronakaranteenit päälle tai sitten sakki vain boulderoi, sillä köysirintamalta ei hirveästi ole kesän aikana kuulunut (Andyä ja Aleksia lukuunottamatta). Laitisen Olankin kesän retket ovat menneet enemmän tai vähemmän sairastellessa, mutta puolikuntoisenakin köljyrinta onneksi pääsi tikkaamaan Flatangerin retkellä välitavoitteensa ”Massih Attackin, 8a+/b”. Potentiaaliahan tällä monsterilla on vaikka mihin ja toivottavasti seuraavat retket sujuvat ilman sairasteluja.