Elias Annila on viimeisten muutaman vuoden aikana nostanut itsensä suomalaisen trädikiipeilyn podiumille tasaisen tanakalla suorittamisellaan. Tämä kevät ei ollut poikkeus, vaan 2023 aloitettu saaga Kustavin ylväimmän linjan, OP Mannin ensinouseman ”Kustavin kuningaslinjan” kanssa saapui päätökseen. Ensinousija ihasteli Eliaksen rauhallisen laskelmoivaa tyyliä laittaa kesken kruksia oikeanpuoleiseen halkemaan piissin, joka tekee reitistä jopa melko lailla turvallisen. Myös sylivälin mahdollistava kauhaisu oikeanpuoleiseen halkemaan kruksissa sai aikaan huokaisuja, sillä OP:n 180cm sylivälillä se ei ollut mahdollista.
Elias pohti, muuttiko hänen uusi betansa reitin loppuun sen vaikeutta alkuperäisestä 10-/ 8b arviosta mutta päätyi siihen, että tuo arvio voisi olla hyvinkin paikoillaan. Arvion pohjana se, että Kuningaslinja tuntui joka tapauksessa vaikeammalta kuin Mustavuoren klassikot ”Amen Break, 8b” ja ” Kansannousu, 8b+”, helpommalta kuin ”Anadrom, 8b” Boharissa, mutta vaikeammalta kuin ”Kärlek, 8b” samaisella alueella… Kukapa näistä tietää, muut kuin nousijat itse. Mutta millaisia ajatuksia Eliaksella muutoin oli kyseisestä kuningaslinjasta? Tsekkaa myös liskokuninkaan lingertely lähetysvideolta!
Toistonousu Kustavin legendaariseen ”Kustavin kuningaslinjaan, 10-/ 8b”. Perinteitä mukaillen onko fiilis ennemminkin huojentunut, kuin onnellinen?
Tottakai varsin tyytyväinen olo. Helpotus lähinnä ettei tarvitse joka viikonloppu körötellä Kustaviin. Jos reitti olisi lähempänä voisi sitä yrkätä ihan mieluusti lisääkin. Tämä taitaa olla sun kohdalla ensimmäisiä monivuotisia projekteja, miten monta vuotta ja sessiota toisto loppujen lopuksi vaati? Mitkä osatekijät tämän kyseisen reitin osalta löytyvät kulmakiviksi (keli, teknisyys, henkevyys…)?
Ei kyllä ole ensimmäisiä pitempiä projekteja, eikä varmastikaan pisin. Ekan kerran yrkkäsin 2023 syksyllä ja kaiken kaikkiaan meni arviolta 15-20 päivää.
Reitissä ei ole mitään ihan hirveän vaikeaa, mutta ei myöskään mitään mikä tekisi siitä helpon.
Hopiahan on kelivarma kaltsi jos ei vaan ole kuuma, mutta toisaalta reitti vaatii kitkaa. Mulle isoin ongelma kelin kanssa oli saada hyviä yrkkiä, että olis tarpeeksi kylmä ettei näpit soijaa ja toisaalta ei menisi ihan tunnottomaksi krimpeillä.
Muuveista mikään ei ole ihan kohtuuttoman vaikea, kun ne on hyvin harjoiteltu, mutta lopullisen betan keksimiseen meni tosiaan pari vuotta. Mitään niistä betoista, jotka sain tehtyä aiempina vuosina, en saanut enää tehtyä. Eli vaihtoehtoja on. Toisaalta myöskään helppoja muuveja ei ole ja varsinkin ihan lopussa oleva pitkä muuvi on helppo mokata jos on yhtään väärä asento, pumppu tai muuta pielessä.
Henkisyys on myös haaste, mutta reitti ei ole vaarallinen jos siitä ei tee vaarallista. Kruksin alkuun voi viritellä runsaasti pieniä varmistuksia, joista en itse pidä mitään riittävän hyvänä yksinään ja asennuksen kanssa pitää olla tosi tarkkana. Ylimmän näistä sain kertaalleen irtoamaankin.
Kesken kruksin sai laitettua oikeaan halkeamaan hyvän varmistuksen, joka on tosi vaikea laittaa. Putosin monta kertaa varmistusta laittaessa ja lopulta vasta kun sain OP:lta vinkin huukista pari viikkoa takaperin aloin saada sen suht varmasti sisään.
Kun kaikki varmistukset laittaa huolella niin mistä vain muuvista voi pudota huoletta.
Pystytkö pilkkomaan reitin kiipeilyn ja varmistettavuuden (ja varmistukset) palasiksi (minun ja Markku Laineen kaltaisille addikteille)? Muistelen OP:n maininneen reitin jatkuvuuden olevan yksi merkittäviä haasteen osasia olemattomine jalkaotteineen.
Mä kiipesin lopun eri betalla kuin OP. Teen yhen pitkän muuvin, kun alkuperäisessä betassa käännytään käsittääkseni vielä halkeaman oikealle puolelle ja tulee muutama vaikea muuvi lisää. Mun tyyli vaatii aika lailla ulottuvuutta.
Mä putosin melkein kaikilla yrkillä joko ihan kruksin alussa vasemmassa halkeamassa, varmistusta laittaessa oikeaan halkeamaan tai sitten tästä pitkästä muuvista. Eli vaikka oli ihan selkeä kruksimuuvi niin kyllä muistakin voi pudota.
Mun mielestä reitti ei ole kauhean fyysinen (suhteessa vaikeuteen) vaan kestävyyttä enempi vaatii että kiipee tarkasti, rennosti ja ilman että puristaa liikaa.
Jalitsutkin on kyllä havaittavissa ilman suurennuslasia eli semmosia perushuonoja. Enemmän haaste niiden osalta, että kädet on samaan aikaan huonoilla saikkareilla niin jaloilla pitää ihan oikeasti työntää eikä vaan pitää otteilla näön vuoksi.
Varmistettavuutta tulikin tossa ylempänä käytyä läpi. Eli varmistuksia saa tarpeeksi, mutta osa on todella hankala laittaa ja mun mielestä ei voi ajatella mistään kruksin varmistuksista yksinään, että pitää 100% varmasti.
Miten valmistauduit treenikauden aikana tälle reitille?
En mitenkään erityisesti tätä varten. Talven ohjelmaan kuului aika pitkälti ristikon Kilteriä. Ensin enempi määrää syksyllä ja sitten vaikeampia bouldereita talvella. Keväällä tein kanssa muutaman viikon kestävyystreenejä ristikon spray-seinällä.
Miten korkealle reitti siirtyy omien kiivettyjen suomireittien listalla?
Hieno reitti on ja yksi vaikeimmista mitä oon Suomessa tai muuallakaan kiivennyt. Ainoa miinus, että jos olisi 5-10m korkeampi niin voisi keskittyä enempi kiipeilyyn ja vähempi varmistuksista huolehtimiseen.
TOP-3 suomiträdit?
Ei voi laittaa järjestykseen mutta hienoja reittejä mitä ekana tulee mieleen on esimerkiksi Sagittarius A, Hiidenkirnu, Cro magnon (en ole kiivennyt), Los Capitanos ja moni muukin.
Onko sulla Privatvägenin ja Lintukodon ohella enää trädiosastolla muita suomikaseja kiipeämättä ja milloin näiden toistoja voidaan odotella (kumpi kiinnostelee enemmän)? Miten muut OP:n toistamattomat linjat kuten: The Nenä, Fifty-fifty ja Sopimaton tila?
Kyllä mulla on jäljellä muitakin. Esim Kustavissa Skinnerin laatikko ja Vapauden huuma. On myös useita “helpompia” tosi hienoja ja hankalia reittejä mitä en ole kiivennyt kuten vaikkapa Cro Magnon tai The Nenä.
Lintukotoa en ole kokeillut, mutta olisi kiva käydä koittamassa. Privatvägeniä olen yrkkäillyt jokusen sessarin, mutta vaikuttaa varsin epävarmalta saako sitä tässä elämässä kiivettyä.
Miten projektiosasto? Ilmeisesti sulla on Haukkakalliolla melkoisen tiukka linja työn alla? Miten Anttolan Hyttysjontkan superprojekti?
Anttolaan asti en ole vielä ehtinyt ja Haukkiksen projektikaan ei mitenkään aktiivisesti ole työn alla. Se on kuitenkin uskoakseni mahdollinen. On jotain muitakin, mutta ehkä niitä voi puida sitten, jos sattuu että saa kiivettyä.
Muita tavoitteita ja reissuja kaudelle 2025?
Tarkoitus olisi päästä loppukesästä-syksystä taas pitkästä aikaa keskittymään kiipeilyyn vähän enemmän kuin viikonloppuja eli yritetään pysyä ainakin siihen asti vailla loukkaantumisia. Tarkoitus olisi keskittyä ihan suomikiipeilyyn. Vielä riittää paljon hyviä sportti- ja trädireittejä hakattavaksi.