Keväällä 2021 yksi juniorikiipeilymme nousevista tähdistä, Laura Loikas lähetti ensimmäisen boulderkasinsa Hottentotin Mylliksessä. Kausi piti sisällään paljon kisoja, joista väkivahva neitokainen sai valtavan määrän kokemusta aikuisten sarjaan siirtymistä varten ja siinä ohella ehti hiukkasen myös ulkokiipeillä. Kisakauden loputtua Laura pääsi lyhyelle reissulle Siuranaan ja sai samalla ulosmitattua edes osan valtavasta potentiaalistaan lähettämällä klassikko Ramadanin 8b! Liidaamista hiukan pelkäävältä nuorukaiselta aika jäätävä suoritus ja sitä pääsimme hänen kanssaan lyhyesti purkamaan.
Syksyn kisarupeaman jälkeen piipahditte nopealle retkelle etelän lämpöön Siuranaan ja tuliaisina retkeltä tipahti eka 8b, klassikko Ramadan. Onnittelut! Mikä fiilis näin jälkeenpäin?
Tosi onnellinen! Kolmen kuukauden kisaputken jälkeen oli ihanaa päästä hetkeksi ulos kiipeilemään ja hakemaan kaudelle vielä ekstra onnistumista. Olin jo etukäteen katsellut videoita netistä ja miettinyt, että Ramadania olisi kiva kokeilla. Olihan se sitten siistiä päästä oikeasti Siuranan kallioille ja vieläpä klippaamaan Ramadanin ankkuri muutaman päivän työstelyn jälkeen. On hienoa päästä todistamaan itselleen, että pystyy kiipeämään ulkona vaikeita liidireittejä, koska se on ollut minulle pelon takia vielä pari vuotta sitten vain mahdottomalta tuntuva haave.
Jos palataan vielä syksyn kisaputkeen, niin mitä jäi käteen (mitalit, oppimiskokemukset, onnentunteet…)?
Syksyn kisoista kouraani jäi mitaleja sm- ja pm-kisojen junnusarjoista, mutta tavoitteeni oli tietysti aikuisten podium paikoilla, niin sikäli jäi kisoista vähän pettynyt fiilis. Se ettei aikuisten kisoista tullut super onnistumisia tarjosi minulle kuitenkin mahdollisuusen opetella häviämään ja kohtaamaan pettymyksiä. Tärkeä taito, jota en ole vielä päässyt liioin kehittämään. Oli kaudella silti paljon onnistumisiakin. Junnusarjojen SM-kisat olivat tänä vuonna niin upeita tapahtumia, että oli hauskaa päästä nauttimaan junnukisoista vielä viimeistä kertaa kavereiden kanssa.
Ramadan on superklassikko kyseisessä greidissä. Olitko aiemmin edes testannut mitään tuon vaikeusasteen reittiä? Itse asiassa, mikäs sun vaikein redpoint oli ennen kyseistä lähetystä? Entäs onsight?
Keväällä olin käynyt pari kertaa Nummessa kokeilemassa Jaakobin painia 8b+ ja sain siitä silloin muuvit tehtyä, mutta kestävyys ja nahat eivät silloin vielä riittäneet reitin kiipeämiseen. Siispä vaikein ulkona liidaamani reitti oli vielä ennen kesää 6b+, mutta kesän Itävallan reissun aikana uskaltauduin kiipeämään ekat seiskani. Innsbruckin maailman cupin onnistuneen boulder karsinnan jälkeisillä energioilla lähdin vielä illalla yrittämään Öetztalissa hienoa krimpikästä reittiä Hexentanz 7c, jota olin edellisellä viikolla kokeillut ylärillä. Reittihän sitten meni hetken kauhistelun jälkeen ja se oli tosiaan vaikein kiipeämäni reitti ennen Ramadania. Onsight taso ei kuitenkaan vielä kesällä noussut 6b plussasta mihinkään.
Olet joskus pohtinut, että liidipääsi varsinkaan onsighteissa ei ole ihan parhaimmillaan ilmeisesti pelon vuoksi? Oletko jotenkin tietoisesti työstänyt kysseistä haastetta?
Nykyään nimenomaan ulkona reittiä liidaamaan lähteminen ilman mitään etukäteistietoa on minulle tosi hankalaa. Kesällä Itävallassa ulkokiipeily tavoitteenani oli tottua reittien liidamiseen kiipeämättä sitä ensin ylärillä. Aloitin totuttelun ensin tosi rauhassa helpoilla reiteillä. Sitten vähitellen siirryin 7a:n ylärissä kiipeämisestä niiden liidaamiseen. Seiskan reitti toi tullessaan tippumisen mahdollisuuden ja sen vuoksi rutkasti lisää pelkoa, mutta jottei reitille lähtemisestä tullut mahdotonta niin hyvä kaverini Heta kävi ensin aina kiipeämässä reitin ja toteamassa sen turvalliseksi ennen kuin itse sitten uskalsin lähteä fläshäämään.
Nyt Espanjassa keskityin Ramadanin kiipeämiseen ja sen tehtyäni keli huononikin äkkiä, joten helpommille reiteille ei jäänyt paljoa aikaa. Jonkun 6b:n sighttasin ja yhden 7b+ reitin (Bistec di biceps) uskaltauduin kiipeämään ilman esikiipeilijää, mutta sain kuitenkin mieltä rauhoittamaan betaa ensimmäisille klipeille, joten ei sitä onsightiksi taideta laskea. Joka tapauksessa edistystä pelon kanssa on tapahtunut, vaikken vielä ihan maalissa olekaan. Ehkä yksi ensivuoden tavoitteista voisi olla muuttaa fläshit onsighteiksi.
Mitä kausi 2022 tuo tullessaan? Onko jotain tiettyjä tavoitteita reitti- tai kisarintamalla?
Keväällä olisi tarkoitus lähteä maailman cupin kisoja kiertämään. Mikäli pääsisi osallistumaan riittävän moneen niin tavoitteena olisi alkaa kisaamaan semi-finaali paikasta eikä niinkään vain hakemaan kisakokemusta. Nähtäväksi jää kuinka koronatilanne etenee ja päästäänkö kisaamaan ollenkaan. Jos ei päästä niin taitaa auton nokka suunnata taas Nummeen ja kohti Jaakobin painia ja muita klassikoita.
Onko maajoukkuerinki/ Kiipeilyareenan timanttinen kisakvartetti (tai sekstetti) päässyt treenaamaan korona-aikana säädyllisesti?
Ollaan joo. Onneksi meillä on monta hyvää hallia, joihin ollaan päästy pienissä porukoissa harjoittelemaan. Vähän täytyy aikatauluttaa ja neuvotella muiden kanssa, ettei kaikki osuta hallille samaan aikaan, mutta lähes normaalisti on treenaaminen onneksemme onnistunut.