Reitti: Swing Meister
Vaikeus / korkeus: OG S3V, SemiOG 6C+, nykyään Fb 7B+, 3m
Sijainti: E75, Lahti
Ensinousija: Ville Kurru / Markku Tawast
Ajankohta: 2004
Varmistettavuus: Alppikauris
”Messevät dynot” -juttusarjan toisessa osassa siirrymme ajassa taaksepäin ja avaamme reitin ohella suomalaisen dynoilun (ja boulderoinnin) ruutuvihkoa 2000-luvun alusta. Historiikkiosion avaamisessa pääsimme haastattelemaan yhtä kansallisen dynokulttuurin esi-isistä, Ville Kurrua. Ville löysi boulderoinnin sielun 90-luvun lopulla Ceusessa, kun perinteen mukaisesti joiltain reiteiltä oli tullut märkää lapasta kumpaisellekin poskelle. Köysikiipeilykamat poltettiin (ainakin henkisesti) ja auton keula osoitti kohti Fontainebleauta, jossa kuuleman mukaan oli hienoa boulderointia. Yöllä ryhmän jäsenet olivat haahuilleet metsässä kivien välissä reittien päälle ymmärtämättä, mutta aamun valjetessa he löysivät paikallisesta turisti-infosta topograafin ja sen jälkeen paluu sporttikiipeilyn pariin ei ollut mahdollista.
Jo tuolla samaisella ”Fontsun” retkellä Ville visioi mielessään boulderoinnin syvimmän olemuksen tiivistyvän dynoissa. Yhdellä urmakkaalla muuvilla siirrytään parhaimmillaan reitin alusta sen toppiin saakka. Ajatuksena oli myös se, että dynojahan löytyy varmasti joka paikasta, kunhan lähtee loikkimaan. Tässä ajatuksessa hän oli kyllä melkoisen väärässä, sillä graniitillahan laatudynoja on varsin harvassa. Herra Kurrua inspiroineen Klem Loskotin lennokkaista suorituksista alkoi hiljalleen ilmestymään videotallenteita erinäisiin foorumeihin ja visio dynaamisten muuvien etsimisestä vahvistui entisestään. Yksi alkuvaiheessa syntyneistä testpiecemuuveista oli Kurrun Mellareille loikkaamansa ”Flying Cirkus, 7C”, joka ajan kuvan mukaisesti on eliminaatti, mutta klassinen sellainen. Samaan aikakauteen liittyy Anton Johanssonin Koivusaaren kivelle (Pippelin oikealle puolelle) loikkaama varsin däbiherkkä pikkuinen dyno. Itse asiassa allekirjoittaneen tai Villen korviin ei kyseisestä reitistä ole kantautunut toistonousijaa?
2004 paikkeilla lahtelaiset paikalliset pioneerit löysivät Lahden eteläpuolelta uuden hiekkakivien keskittymän ja kutsuivat SKEYn (suomalaisen kiipeilyn kehittämisyhdistys) edustajat tutustumaan kivien projektitarjontaan. Alueen kivistä kattokivi on yksi visuaalisesti hienoimmista ja yhdistyksen dynojen keihään kärjet Mr. Kurru sekä Markku Tawast bongasivat kiven nokasta ilmeisen dynon. Vaikka reitti onkin tietyllä tapaa pakotettu linja (määrätyt lähtöotteet ja linja), on kyseinen muuvi kansallisessa tarjonnassa melko uniikki. Kyseinen dyno ei vaadi pelkästään ponnistus- ja kontaktivoimaa, vaan on melkoisen tekninen liikkeen suuntaamisen osaltakin.
Kyseiseen aikakauteen liittyi oleellisesti myös pohdinta greidaamisen vaikeudesta ja sen oleellisesta osa-alueesta, eli linjan / reitin hienoudesta. Vaikeuden määrittelyssä ryhmittymä pohti kokemuksen subjektiivisuutta, sillä esimerkiksi SKEYn porukkaan kuului jäseniä joiden pituus oli välillä 165cm-210cm. Vielä oleellisemmaksi koettiin hienouden määrittely, sillä siihen perusgreidaus ei anna minkäänlaista osviittaa. Päätettiinkin määritellä kokonaan uusi suomigreidi, joka tiivistettynä oli seuraavanlainen:
S: Suomi
Numero: kuvaamaan hienoutta 1-4 asteikolla
Kirjain: H = Helppo, K = Keskivaikea. V = Vaikea, VV = V%&un vaikea
Parityönä loikattu uusi tekele sai kyseisellä määrittelyllä vaikeuden S3V, eli ei vielä ylittänyt ihan skaalan 4 pykälää, jonka pitäisi olla niin hieno, että se kannattaa lähteä kiipeämään vaikka Suomen toiselta puolelta. Joten jahti jatkui Suomessa ja ulkomailla…
Karpojen tutustumisretkelle saimme kunnian kiertää klassikkodynoja tämän hetken ”The Dynomies” Eeli Packalenin kanssa. Miten kierroksen ensimmäisellä pitstopilla kävi? Tähän pääset tutustumaan videotallenteella.
KARPOJEN VARMISTETTAVUUSARVIOIDEN MÄÄRITELMÄT:
Nallekarhu: ”Parempi yksin, kuin huonossa seurassa”. Pärjäät melko mukavasti parilla patjalla. Alastulo on melko flätti ja reitti ei kulje viistoon.
Alppikauris: Enemmän kuin pari pädiä tai vaihtoehtoisesti Jyrki Kauko spottaamaan. Reitin alastulossa on kiviä, se viettää tai reitti kulkee viistoon.
Hämähäkki: Mielellään omat ja kaverin pädit, sekä vähintään yksi spottaaja. Vaihtoehtoisesti koripallon kokoiset cojonesit… Reitti on joko +5m korkea, alastulo on hazardi tai reitti kulkee merkittävästi viistoon lähtöpisteestä.
Koponen: Jätä reitti suosiolla joko Sami Koposelle, tai OP Mannille…