Jos Koposen Sami on suomikiipeilyn unelmavävy, niin Laitisen Olalle kruunataan vähintäänkin suomikiipeilyn hymypoikapatsas. Kun tämä liikuntaa tieteilevä nutturapää sai kevään 2025 ekalla sessiollaan paketoitua Nummesta pitkäaikaisen projektinsa, Tomi Nytorp klassikon ”Syncro, 8c/+” ei karvahattusedillä ollut muuta mahdollisuutta, kuin lähestyä herraa kysymysten kera. Päätimme samalla selvittää, kumpaa hänen kandityössään tutkituista otelautailuvaihtoehdoista käytettiin nousua siivittämään…
”Syncro, 8c/+”! Onnittelut! Kiivettiinkö tässä kerralla kaksi reittiä: Vaikein ja hienoin?
Kiitos! Syncro oli tosiaan vaikein sendi tähän mennessä ja kyllä se myös hienoimpien joukkoon menee. Reitissä on omasta mielestä tosi siistejä mooveja ja siinä saa hyvän flown reitin jatkuvuuden ansiosta.
Kyseessä oli ilmeisimminkin ihan oikea projektointisuhde. Minkäslaisesta saagasta oli kyse?
Joo, ilmaiseksi tikki ei kyllä tullu. Aloitin projektoinnin 2022 loppukesästä ja heti sillon syksyllä sain jo aika hyvää lähetysyrkkääkin. Kausi päätty kuitenki sormivammaan ja talven tuloon.
2023 vietin alkuvuoden Ranskassa vaihdossa ja sen jälkeen viä kesän Ceusessa. Kotiin palatessa sain tehtyä hyvän treenijakson ja syyskuun alussa kelien viiletessä fiilis olikin korkeella. Ekalla sessarilla eka yrkkä päättykin sit taas sormen poksahtamiseen ja kausi loppu siihen paikkaan.
2024 olin päättäny, että nyt se menee. Sain talvella sormet taas kuntoon ja erityisesti voimatasoo ylöspäin. Kevään ja kesän tullessa kelit oli sen sijaan vaihtelevia ja reitti oli aika pitkälti märkänä helteiden saapumiseen asti. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja sain tosi hyviä linkkejä tehtyä huonoista olosuhteista huolimatta. Elokuussa lämmöt laski hitusen ja keli oli ees vähän parempi (ei missään nimessä optimi) ja pääsin antaan ihan tosissaan lähetysyrkkää. Kuun alussa tipuin yhellä sessarilla kaks kertaa vikan jatkon yläpuolelta ja sen jälkeen olin ihan varma, että seuraavalla kerralla menee. Sit sain flunssan. Pieni paine alko tuleen siitä, että oltiin elokuun lopussa lähössä parin kuukauden reissuun, eli aikaa ei ois ollu enää sairastella.
Parannuin onneks suht nopee ja sain viä pari hyvää treeniäkin tehtyä. Pääsin lopulta Nummeen reissuu edeltävänä viikonloppuna, kun maanantaina oltiin lähdössä. Tipuin taas kaks kertaa vikan jatkon yläpuolelta aivan turhaan sellasesta gaston kurotusmoovista. Sit viimeisellä mahdollisella yrkällä pääsin sen moovin, olin kahen moovin päässä lopun kahvoista, ja jalka lipes. Harvemmin mulla menee kiipeily oikeesti pahasti tunteisiin, mutta siinä kohtaa otti kyllä päähän :D.
Euroopan reissun jälkeen pääsin viä kerran käymään lokakuun lopussa Nummessa, mutta märkyyden takia pientä moovittelua enempää ei ollu tehtävissä.
Sit loppusyksy lepoa esim. surffaamisen merkeissä ja talvi treeniä, ja viime sunnuntaina reitti pakettiin kauden ekalla yrkällä!
Kuvat: Waltteri Kairimo
Teit kandityön otelautailusta, tahi tarkemmin nostoista. Erittäin paljon yksinkertaistaen tutkit ilmeisesti onko tehokkaampaa vetää 20mm listalla maapalloa puoleensa, vaiko nostaa samalla listalla erillisiä paino-objekteja ilmaan. Kumpaan protokollaan päädyit Syncron valmitautumisessa itse?
Omien suositusten mukaisesti oon hyödyntäny harjottelussa kumpaakin metodia. Harjoituskausilla oon kehittänyt voimaa nostelemalla painoja, kun taas ulkokiipeilykaudella oon tehny voiman ylläpitoon ja voimakestävyyden kehittämiseen tähtäävää treeniä vetämällä maahan tai seinään kiinnitetystä otelaudasta. Tota ”vetämistä” oon voimaa mittaavan anturin (Tindeq) kanssa hyödyntäny myös ympäri vuoden kunnon seurantaan ja lämmittelyyn.
Tossa mun kandissa selvis, että painoja nostelemalla harjotelleen ryhmän otevoima parani enemmän kuin kiinteestä otteesta ”vetämällä” harjoitelleella ryhmällä. Huomattavampi kehitys oli mahdollisesti seurausta siitä, että painojen nostelu aiheuttaa otteista ”vetämistä” merkittävämmän kuormituksen, joka voi erityisesti kokeneilla kiipeilijöillä johtaa parempaan voiman kehitykseen.
Isojen painojen liikuttelu saattaa kuitenkin aiheuttaa ”vetämistä” kovempaa kuormitusta jänteille ja sidekudoksille (pulleyt ym.), koska kyseiset rakenteet osaltaan mahdollistavat lihasten aktiivista voimantuottoa (”vetämistä”) suuremman voimantuoton. Näin ollen kiipeilymäärän ollessa suuri (ulko- tai kisakausi), voi olla fiksua välttää sormien rakenteita hirveästi ylikuormittavaa treeniä, eli esimerkiksi otelautailua lisäpainoilla.
”Vetämällä” toteutettu harjoittelu saattaa siis kuormittaa vähemmän äsken mainittuja rakenteita, koska voimantuotto nojaa enemmän lihasten aktiiviseen supistumiseen ulkoisen kuorman aiheuttaman passiivisen voimantuoton sijaan. ”Vetämällä” toteutettu harjoittelu saattaa stimuloida hermolihasjärjestelmää pienemmästä voimantuotosta huolimatta riittävästi voiman kehittämistä tai vähintäänkin ylläpitämistä varten, josta voi olla hyötyä juurikin esim. ulko- tai kisakaudella.
Mitenkäs muuten valmistauduit tähän kauteen treenimielessä?
Alotin ottamalla viime vuoden lopulla ihan selkeesti taukoo kiipeemällä ja treenaamalla vähemmän. Alkuvuodesta lähin sit liikkeelle ihan perusvoimaa rakentamalla, jonka jälkeen talven aikana enemmän maksimivoima painotuksella boulderia, ja voimakestävyyttä ylläpitävästi. Edeltävistä vuosista poiketen oon tehny lisäks aiempaa enemmän ihan perinteistä lihaskuntotreeniä salilla.
Treenatessa oon erityisesti keskittyny siihen, että saan nyt talven aikana nostettua maksimivoimatasoa ja luotuu sellasen pohjan, että ulkokaudella voi kiivetä paljon ja kovaa.
Miten varsinainen sendipäivä, mitä tapahtui?
Sendi tuli jopa vähän yllätyksenä. Tarkotus oli ihan vaan lähtee kattoon onko reitti kuiva ja testailla moovit taas muistiin.
Kiipesin perinteisesti loppureitin ylärillä lämmittelyks, jonka jälkeen kiipesin koko reitin pultilta pultille. Kiipeeminen tuntu jotenki tosi hyvältä ja olosuhteetki oli lähes täydelliset, joten aattelin sit ihan testi mielessä antaa sendiyrkän.
Alkureitti meni ihan automaatiolla ja yhtäkkii tajusinkin, että oon vikalla klipillä olevassa ok levossa. Puhaltelin jonki aikaa jäisiin sormiin tuntoo, ja lähin sit kiipeen lipalla olevaa viimestä boulderia, josta olin tosiaan viime kaudella käyny tippuilemassa. Pumppi alko hiljalleen iskeen tässä kohtaa, mutta tällä kertaa sain pidettyy pään kasassa ja kiivettyä rauhassa ankkurille.
Reitin nimihän tulee legendan mukaan La Sportivan Syncro-mallisista tossuista. Milläs tossuilla tämänkertainen sendi tapahtui?
La Sportivan Theoreilla. Nää on mun suosikki ”yleistossut”: tarpeeks hyvät pienillä napeilla ja listoilla, ja parhaat smearatessa.
Hyppäätkö seuraavaksi trion: ”P.O.D”, ”Prinsessa Ruusunen” ja ”Still Life” kimppuun, vai otatko hetken happea projektointipuuhista? Vai onko mielessä joku ihan muu reitti?
Kaikki mainitut reitit on kyllä to-do listalla! Tarkotus ois käydä vähän tunnustelemassa noita kaikkia, mutta nyt alkuun keskittyy tikkaamaan napsun verran helpompia reittejä. Esim. Mania on kiinnostanu jo pitkään ja Mestari Globulus jäi pahasti hampaankoloon parisen vuotta sitten.
Sponssit?
La Sportiva Suomi