”Electric Avenue, 8a (9-)”. Jos Pohjoismaista pitää valita esteettisin luonnollisesti varmistettava reitti, on Electric Avenue Karpojen mielestä hyvä kakkonen heti Nytorpin Tomin ”Hiidenkirnun” jälkeen. Kyseinen reitti sijaitsee Ruotsissa klassisen Bohuslänin yhdellä klassisimmista kallioista, Skalefjällissä. Reitin avaaja Henrik Bolander teki tälle upealle halkeamalinjalle vuonna 1997 ranskalaiset ja pulttasi sen ensinousuaan varten. Siitä suora leikkaus 2010-luvun alkupuolelle ja Martin Skaar Olslund nakutteli vasaralla pultit huitsin hittoon aiheuttaen paikallisessa kiipeilyscenessä jonkinasteisen polemiikin. Lopputulema on kuitenkin se, että nykyään kukaan ei liene paheksu pulttien poistamista, vaan reittiä pidetään ehkäpä Ruotsin hienoimpana trädinä.
Suomalaisten Harmaiden Pantterien Grand Old Man Olli-Petteri Manni on kasvatellut jo vuosia kannuksiaan yhtenä maan kovimmista kiipeilijöistä ja varsinkin henkisten vaikeiden linjojen kellistäjänä. O-P:n ensimmäinen tapaaminen Electric Avenuella tapahtui pari vuotta pulttien poistamisen jälkeen, mutta tuolloin aika ei vielä ollut kypsä reitin totiselle yrittämiselle.
2022 pääsiäisen tienoolla Olli-Petteri pääsi pariskunta Nytorpin ottopojaksi mukaan Bohuslänin halkeamaghettoon kevätretkelle. Nytorpien retki meni plörinäksi flunssan nujerrettua kiipeilymahdollisuudet, mutta Electric Avenuelle Tomi oli kuitenkin köyden käynyt virittämässä tutustumiskierrosta varten. Mutta miten Olli-Petterin suhde reitin kanssa eteni:
”Maanantaina testasin reittiä pari kertaa, kun Tomi oli siihen virittänyt yläköyden ja samalla tsekkailtiin yhdessä millaiset piissit siihen saa. Varmistukset ovat pieniä kiiloja ja liikkuvaleukaisia, mutta pääsääntöisesti hyviä sellaisia. Kiipesin reitin pätkissä ja etsin itselleni sopivan betan. Aika raskaalta se kuitenkin tuntui ja koska talvi oli mennyt olkapäätä ja polvea kuntoutellessa, en ollut ihan valtavan toiveikas, että se tällä retkellä menisi.
Perjantaina keli oli kuitenkin melkein täydellinen, kirpeän kylmä ja kevyt tuulenvire. Koska Mina ja Tomi eivät kuitenkaan pystyneet kiipeämään flunssan vuoksi, päätin käyttää törkeästi ottopojan oikeuttani hyväksi ja mennä reitille uusintakierrokselle. Muuvittelin sen pari kertaa yliksellä ja varmistelin vielä piissit ja niiden paikat. Tiesin, että ei se tästä enemmällä hinkkaamisella muuksi muuttuisi, joten päätin ottaa saman tien liidin.
Reitin alku on helpohko intro varsinaisen kiipeilyn alkuun. Ennen vaikeamman pätkän alkua saa hyvän vihreän alienin (n. 0.3). Vaikeampi osio alkaa pitkähköllä suht nihkeällä traversella, joka on käytännössä reitin ainut kohta, jossa voi käydä vähän huonosti jos päättää pudota. Traversen jälkeen saa jälleen hyvän liikkuvaleukaisen ja pääsee huilimaan. Lepopaikat (joita reitillä on 4-5) itse asiassa pelastavat reitillä aika paljon, jos niissä on vain kuntoa ravistella ja palautua. Reitti lähtee tiukkenemaan tasaisesti kunnon kisakiipeilyn tyyliin. Kiipeily ei ole käytännössä juurikaan jammaamista, vaan bohusmaisesti otekiipeilyä (gastoneita ja krimppejä), joka varmistetaan luonnollisesti. Reitin redpoint-kruksi tulee juuri ennen vaakahalkeamaa, jossa pääsee taas lepäilemään.
Lopun layback -osa on melko pumputtava ja voin kyllä kuvitella, että mikäli ei ole kohtuullisessa kestävyyskondiksessa, voi se tuntua melko hapokkaalta. Itsekin sain pumpattua itseni sen verta hapoille, että jumautin niskani jumiin viimeiseen hiidenkirnuun itseäni mantteloidessa.
Lähes täydellinen, keväisen kuiva ja viileä keli pelasti oman lähetykseni. Osa listoista on sen verran pieniä ja liukkaita, että ainakaan allekirjoittanut ei niistä kesälähmeröillä pystyisi itseään ylös kiskomaan.
Pohdintana voisi mainita, että ruotsalaisten pohdinta siitä, että Electric Avenue on Ruotsin hienoin luonnollisilla varmistettava reitti ei mene paljon hutiin. Korkeutta lähes 30 metriä, kivi erinomaista graniittia ja linja keskellä feissiä, jossa ei mene mitään muuta. Reitillä ei ole hyllyjä tai muutakaan, johon voisi itsensä kolhia, joten varmistusten suht pitkät välit eivät tee siitä missään nimessä vaarallista. Bonuksena tietenkin se, että pultit siitä on aikanaan poistettu. Pulttien kanssa sitä ei olisikaan luultavasti koskaan tullut kiivettyä. Suosittelen ehdottomasti kaikille kynnelle kykeneville!”
En malttanut olla speluloimatta reitin ja Kustavin kuningaslinjan vaikeuden eroa Olli-Petterin kanssa. Ero vaikeudessa (ainakin hänelle) on melko selkeä. EA:ssa vaikeat pätkät ovat suht lyhyitä ja niiden välissä on suhteellisen hyvät levot. Kustavin Kuningaslinjassa vaikea osa on taasen yllättävän pitkä (n. 15 muuvia). Vaikeutta lisää se, että jaloille ei ole käytännössä yhtään vaakalistaa jolla seisoa, vaan jalitsut ovat vain pintoja. Karpot toivovatkin, että kyseiselle Hopiavuoren mestariteokselle saataisiin hiukan trafiikkia kauden 2022 aikana!
Kiitokset ja onnittelut vielä O-P:lle, valat uskoa meihin muihin aikuisen ikään ehtineille lajitovereillesi!