Suomalainen kiipeilyväki sai jännittää tammikuun lopulla Saas-Feessä järjestetyissä jääkiipeilyn MM-kilpailuissa sekä jääkiipeilymme ykköstykin Enni Bertlingin, että juniorijoukkueemme hienoja suorituksia. Enni lähti finaaliin ykköstilalta, mutta harmittavasti finaalisuoritus päätyi yhden otteen ottamiseen hiukan väärin. Suoritukset olivat koko joukkueen osalta erinomaisen hienoja ja päätimmekin tiedustella Enniltä hiukan analyysiä, miten oma kisasuoritus yhdistetään junnujoukkueen kanssa toimimiseen.
Moi ja onnittelut sinun ja koko suomipossen suoritusten johdosta! Mitkä on päällimmäiset fiilikset?
Aivan mahtava reissu. Oli kyllä aikamoinen ihme, että koko porukka saatiin reissuun tässä koronatilanteessa. 5 päivää oli kyllä melkoista rallia, mutta ikimuistoista ja kivaa.
Miten analysoisit omia kisasuorituksia MM-kisoissa? Mitkä hommat menivät nappiin ja jäikö jotain hampaankoloon?
Oikeastaan kaikki meni nappiin ihan viimeiseen otteeseen asti, joka ei sitten mennyt ihan niin nappiin. Koko kilpailun oli itsevarma ja vahva olo ja nautin kiipeilystä. Finaalissa olisi ollut hyvät mahdollisuudet mitaliin, mutta sitten otinkin yhden otteen väärin ja kilpailu oli hetkessä ohi. Hetken tietysti harmitti, mutta ei näistä enää jää mitään hampaankoloon. Kokonaisuuteen olen oikein tyytyväinen.
Kausi on ollut ilmeisesti toistaiseksi sun paras kisakausi ikinä (MM 6. ja tällä hetkellä Euroopan cupin johtotila). Oletko valmistautunut kauteen jotenkin eri tavalla kuin aiemmin, vai mistä itse pohdit loikan tasossa johtuvan?
En kyllä tiedä onko paras kilpailukausi ikinä. Edellisellä kerralla olin kuitenkin MM 4. Kiipeily on kyllä tuntunut parhaalta ikinä. Oikeastaan olen valmistautunut paljon vähemmän kuin aikaisemmin, mutta tästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Kyllä se tähän tasoon vaadittava työ on vuosien varrella tehty ja nyt sitten nautitaan tuloksista.
Olette tehneet junnujen kanssa mahtavaa duunia jo aiemmin leadissa ja boulderissa ja nyt jääkiipeilyssä. Millainen junnutreeniporukka teillä on jääkiipeilyssä/ miten kyseisten possejen kanssa treenataan?
Kaikki jääkiipeilymaajoukkueen junnut ovat myös vahvoja sporttikiipeilijöitä, joten hakkutreenit kerran viikossa ovat riittäneet hyvin lajiharjoitteluun. Osa treenaa mun omissa ryhmissä, osa muissa seuroissa ja jääkiipeilyryhmä on toiminut mukavan yhdistävänä tekijänä. Suomen Alppikerho on kyllä tehnyt upean palveluksen suomalaiselle kiipeilylle ryhmän rahoituksen hankkimisessa ja toiminnan mahdollistamisessa.
Mistä ihmeestä kaikki tarmo kiipeilyn eteen löytyy?
Enpä tiedä! Joka tapauksessa tarmoa tuntuu riittävän ja toki se silloin on käytettävä!
Sun finaalisuorituksen aikana selostajatkin pohti, että oman kisaosallistumisen osalta olet mukana kaitsemassa kymmenpäistä nuorisokisaajalaumaa. Toinen selostaja pohtikin, että hänellä on täysi työ kahden oman lapsen kanssa (ilman kisareissuakin). Millaisella porukalla olitte reissussa, että saitte kaiken logistiikan toimimaan?
Mukana oli 11 junnua ja kolme aikuista eli minä, Pauli Salminen ja Jaakko Pellikka. Oli kyllä melkoinen logistinen palapeli, kun sarjoja oli limittäin ja junnuja meni joka suuntaan. Osa kengistä ja hakuista oli useammalla junnulla käytössä. Ja sitten siihen päälle kaikki reissaamiset ja ruokailut yms. Onneksi tämä junnuporukka on aivan mahtava ja junnut ovat itsenäisiä ja pitävät hienosti myös toisistaan huolta. Mutta voin tunnustaa, että kotiin palatessa oli kyllä takki aika tyhjä.
Milloin Eurocup jatkuu/ onko keväälle vielä muita skaboja tiedossa?
Oulun kilpailu on Eurocupin päätöskilpailu, joten se cuppi päättyy siihen. Vielä olisi kaksi MM-cupin kilpailua Venäjällä, mutta saa nähdä tuleeko ainakaan Tyumeniin lähdettyä, kun on niin kaukana. Ja hieman alkaa jo kalliokiipeilykin houkuttelemaan.
Jos stadissa haluaa päästä testaamaan jääkiipeilyä (tai draikkaa), niin miten se onnistuu/ onnistuuko?
Paloheinään Alppikerhon tornille pääsee. Kannattaa kysyä Alppikerholta!
Bonuskysymys: Onko kiipeily sulle elämäntapa vai tapa elää?
Tällä hetkellä tuntuu, että koko elämä. Tuntuu, että kaikki mitä teen liittyy kiipeilyyn jollain tavalla. Mutta samalla tuntuu, että kaikessa mennään eteenpäin (välillä hitaasti, välillä nopeammin) ja se tietysti motivoi tekemään enemmän.
Kiitokset vielä ja tsemiä kauden loppukoitoksiin!
Kiitoksia!