Kausi 2023 ei tuonut suomalaisittain valtavia perusuutistason ylittäneitä suorituksia, vaikkakin tuo kansallinen perustaso onkin noussut (varsinkin boulderoinnin osalta) viime vuosina kohisten ja kahdeksannesta vaikeusasteesta alkaa tulla perusharrastajan vakiotaso.
Huomattavasti merkittävämpää suomalaisen kiipeilykulttuurin osalta oli maamme nouseminen kansainväliseksi kiipeilykohteeksi. Keväällä kiima Burden of Dreamsin toistonousun jahtaamisen osalta nousi uudelle tasolle, kun maailmalla alettiin tosissaan valmistautumaan kauteen Aidan Robertsin ja Core-otevalmistajan yhteistyönä visioimilla replica-otesarjoilla. Kevättalvella toistonousuehdokkaiden jonon keulalle nosti itsensä piskuisen saarivaltion edustaja Will Bosi, joka vei replicatreenin aivan uudelle tasolle virittäen muun muassa ennen näkemättömän pulley-viritelmän reitin ensimmäisen muuvin treenaamista varten.
Karpojen tiimi innostui herran edesottamuksista niin paljon, että järjestimme itäsuomalaisen unelmavävyn (Sami Koponen) lapioimaan kiven puhtaaksi ja näin pidentämään Burden-kauden alkua joillain viikoilla.
Bosin muurin murtamisesta tulikin aikamoinen mediaspektaakkeli, jonka aikana muun muassa ensimmäinen sessio lähetettiin online maailmalle Instagramin kautta. Itsekin seurasin tuota sessiota palaverin aikana puhelimeltani ja aiheutin kollegalle suuria hämmennyksiä, kun selitin englantilaisen kaverin yrittävän kiivetä hankien keskellä kiven päälle, tuhansien ihmisten todistaessa tuota pyristelyä puhelimiensa välityksellä. Huhtikuun puolivälissä miehen sinnikkyys palkittiin ja Burden sai pitkään odotetun toistonousunsa!
Kauden 2023 aikana muitakin maailmantähtiä valui paikalle ja syksyn aikana muun muassa italialainen Elias Iagnemma putosi reitin toppimuuvista puolenkymmentä kertaa, jääden kuitenkin ilman sendiä. Marraskuun aikana meilekin kaikki maailmantähdet jättivät reitin odottelemaan ensi kautta, jättäen jälkeensä vain belgialaisen Simon Lorenzin ja hänen hovikuvaajansa Charles Leclercin. Uskoisin, että juuri kukaan ei uskonut hänen mahdollisuuksiinsa joulukuun alun jälkeen, mutta tämä sisukkuuden symboli todisti kaikkien odotukset vääriksi ja teki reitin kolmannen nousun 27.12.2023! Hänen haastattelunsa Karvahattusedille voit lukea täältä
Erityismaininnan suomalainen kiipeily sai myös englantilaisen kiipeilyryhmittymä Wedgen osalta. Kyseisen äärimmäisen laadukkaita kiipeilyvideoita tuottavan possen visiitti Suomeen Aidan Robertsin ja Jim Popen tähdittämänä jakoi heidän videokanavallaan erinomaista suomi-promootiota meidän boulderointimme erinomaisuuden osalta. Karpojen mielestä kuitenkin hämmentävintä oli se, että yhdeksi visiitin kohteeksi oli valikoitunut Liljendal, jonka kivenlaatua ei voisi kuvitella mainostettavan maailmanluokkaiseksi millään kriteeristöllä…
Boulderointi
Boulderoinnin osalta vuoden kohokohdaksi ei valikoidu mikään yksittäinen suorite, vaan kauden tasainen taso. Tuukka Simosen kaudesta 2023 jäivät ehkä vielä puuttumaan 8C:tä vaikeammat reitit, mutta muutoin kausi alkoi lähennellä kansainvälistä kärkeä. Vaikka kesän Etelä-Afrikan retki sujuikin tanakan sairastelun merkeissä, voinee varsinkin viimeisen päivän ”Danny, vol II” suoritetta pitää mieltämullistavana. Tavoitteena oli ollut kiivetä kahdenksan 8A:ta (tai vaikeampaa) vuorokauden aikana. Loppujen lopuksi testi päättyi kymmeneen (ja yhteen bonus 7C+) reittiin… Viraalihitiksi retken ajalta muodostui noin viisi metriä pitkän kattodynon ”Overpowered, 8B” videotallenne, jota on lienee katsottu ympäri maailmaa joitain miljoonia kertoja.
Suomen päässä Tuukkeli käytti kaudestaan melkoisen ajan synnyinseuduillaan Itä-Suomessa kiiveten lähes kaikki jo kiivetyt reitit ja lisäten melkoisen läjän uusia testpiecejä. Toki kaudelle 2024 tänne jäi vielä joitain maailmanluokan linjoja viimeistelyä vaille valmiiksi…
Erityismaininnan boulderoinnin osalta jaamme espoolaiselle lihasten lesodius Emmi Rautkylälle peräänantamattomuudesta ”Usual Suspectin, 7C+/8A” osalta. Tarinan kyseisen työvoiton takana voitte lukea täältä.
Urheilukiipeily
Sporttikiipeilyn osalta kauden merkittävimmän uutisen voi kiteyttää kahteen sanaan: Anna ja Escalatamasters.
Laitisen Annan viime vuodet eivät ole joka hetki olleet pelkästään leppoisaa treeniä ja mukavia lähetystyöretkiä. Ne ovat pitäneet sisällään useamman loukkaantumisen, ylirasitustiloja ja varmasti monessa kohtaa epätoivon tunteita siitä, tuleeko tästä enää mitään. Tästä syystä me Karpot olimmekin äärimmäisen onnellisia, kun hän pääsi keväällä 2023 selättämään pitkäaikaisen projektinsa ”Escalatamastersin, 9a” Espanjassa.
Annan haastattelun voit lukea täältä!
Pulttien klippailun osalta erityismaininta sinnikkyyden ja peräänantamattomuuden osalta menee nessusponssin ohella Wille Bergmanin taisteluvoittoon ”Texas Rangerista, 8a+”. Juttuun pääset käsiksi tästä.
Trädi
Luomukiipeilyssä kausi kulminoituu yhteen mieheen, vaikkakaan ei yhteen suoritukseen. Elias Annila aloitti kauden Simon Lorenzimaisella tavalla (työstäen sitä keskitalvella) ja näin tehden toistonousun Tomi Nytorpin Olhava-klassikkoon ”Luomus, 8a(+)” ja jatkoi kautta kiiveten melko lailla kaikki suomalaiset (vaikeat) trädiklassikot: ”Hiidenkirnu, 8a”, ”Kyyränni, 8a+”, Sagittarius A, 8A”, ”Tradmaster, ?”…
Karpojen laskutoimituksen mukaan Eliaksen todo-listalta pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä jo kiivettyjen linjojen osalta enää seuraavat vaikeat halkeamaklassikot:
· ”Privatvägen, ?” by Tomi Nytorp
· ”Kustavin Kuningaslinja, 8b” by OP Manni
· ”Lintukoto, 8a” by OP Manni
Ainakin Kustavin kuningaslinjaa kyseinen halkeamapantteri on käynyt testailemassa, joten sen osalta voinemme odottaa toistonousua heti lumien sulattua.
Kustavissa on toki läjä toistonousemattomia ja myyttiseksi leimattuja reittejä, kuten ”Fifty-Fifty, 9-” ja ”The Nenä, 7+”. Toki ainakin ensiksimainitun osalta innokkaimpia toistonousukandidaatteja lienee jarruttelee ajatus reitin nimen takaa. Onko kruksista, tai sen jälkeen pudotessa siis 50%:nen mahdollisuus selvitä hengissä?
Kisakiipeily
Kisakiipeilyn suunta on Karpojen mielestä oikeassa kurssissa, eli sitä dominoivat tällä hetkellä junioriurheilijat. Kauden 2023 merkittävimmäksi highlightiksi nostamme urheilijoista poiketen Helsingissä Kiipeilyareena Ristikossa syyskuussa järjestetyt Leadin nuorten EM-kilpailut. Ensimmäiset kansainväliset kisat sujuivat mainiosti ja toivottavasti tulevaisuudessa saamme nähdä vielä lukuisia vastaavia tapahtumia, sillä puitteet ilmeisimminkin sallisivat vaikka Maailmancupin pysähtymisen täällä synkässä pohjolassa.
Seuraava looginen askel kilpakiipeilytoiminnan eteen olisi kuitenkin pysyvän ja kehittyvän järjestelmän rakentaminen. Viimeisten vuosien aikana painolasti kisakiipeilyn ja maajoukkuetoiminnan (erityisesti junioripuolen) kehittämisessä on maannut Enni Bertlingin ja Santeri Turkulaisen leveiden harteiden päällä. Strukturoidun kokonaisuuden (rahoitukset, valmennus, seurayhteistyö, leiritykset…) rakentaminen on kuitenkin niin iso kakku, että se vaatisi merkittävästi isomman panoksen. Kilpailuvaliokuntaan viime vuonna siirtyneellä Timo Peltolalla on aiemmasta elämästään uintivalmentajana melko laaja kokonaiskuva urheilujärjestömaailman rakenteista ja Karpot luottavatkin siiihen, että tulevaisuuden rakentaminen kiipeilyn osalta näyttää valoisammalta tältä pohjalta.
Reitinteon mystisessä maailmassa kansalliset kärkinimemme ovat saaneet hienoa kokemusta kansainvälisiltäkin kentiltä kauden 2023 aikana. Boulderkeskuksen pääreitintekijä Antero Lindholm pääsi testailemaan rete-taitojaan Klagenfurtissa nuorten boulderoinnin EM-kisoissa (Anteron mietteitä reissusta löydät BK:n sivuilta), ja Kiipeilyareenan pääreitintekijä Andy Gullsten taasen hioi taitojaan Ristikossa järjestetyissä nuorten leadin EM-kisoissa. Kisakiipeilyssä kehittymisen yhtenä merkittävänä avaimena ovatkin reitit, kuten viime vuoden leadin Suomen Mestari Laura Loikas asian haastattelussamme taannoin tiivisti:
”Japanissa sai selkäänsä 6b reiteiltä ja ehkä sellainen nöyristää sopivasti. Olis varmaan hyvä jos samalla tapaa meidän halleissa tehtäis boulderit asiakkaiden kehittyminen eikä onnistumisen tunne edellä. Reittien tulis olla epäergonomisempia, huonommilla otteilla ja tekniikka edellä.”
– Laura Loikas
Kisarintaman suorituksista Karpot nostavat esille Eemeli Nuutisen suoritukset Oslon PM-kisoissa, joissa hänen raivopäinen yrittämisensä kehitti setämiehille sanonnan ”Hei nyt vähän sitä Nuutisen poikaa siihen tekemiseen!”. Tuo yrittämisen lahja poiki myös kotimaassa järjestetyissä EM-kisoissa hienon finaalipaikan.
Odotukset kaudelle 2024
Emme halua kasata paineita kenenkään muun, kuin Tuukka Simosen savolaisille harteille. Odotuksena on ensinousu Huriksen ”Hiidenkirnudynoon” ja Astuvansalmen legendaariseen ”Nokkaprojektiin”, sekä ihan oikean työstämisen aloittaminen Burdeniin…
Karpot lähettävät tsemppiä kaikille kauteen 2024!