Motivaatio, dedikoituminen, asenne, sisu, addiktio… Mitä kaikkea kovan projektin selättäminen vaatiikaan. Emmi Rautkylän tapauksessa tuosta paketista löytyy melkoinen määrä osa-alueita ja Karpot olivatkin enemmän kuin ilahtuneita, kun Emmin saaga ”Usual Suspectin, 7C+” kanssa saatiin kolmen vuoden ja noin 40 session jälkeen päätökseen. Päätimmekin antaa kyseiselle perheenäidille vapaat kädet kuvata kokemustaan kyseisen reitin kanssa valitsemallaan tavalla. Joten Pasila, Porilaisten marssi!
Kiipesin Mylliksen legendaarisen ”Usual Suspect assiksen, 7C+”, 3 vuoden projektoinnin jälkeen. Sessioita kertyi yhteensä varmaan lähemmäs 40. Kaiken sen jälkeen olo on epätodellinen, jopa helpottunut. Itse asiassa koko perhe on helpottunut, kun äiti ei enää lähde kukonlaulun aikaan tai yömyöhään Myllikselle. (eipä!)
Olen iloinen itselleni vaikean reitin selättämisestä. Ei mennyt helposti, vaan tässä koeteltiin naista niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että reitin kiipeäminen oli kuin olikin mahdollista, vaikka viime vuonna olin vakuuttunut, ettei nivelrikkoinen ja kipuileva kroppani enää pystyisi siihen. Projekteja on ollut ja tulee aina olemaan, mutta tämä on merkittävin etappi noin 14 vuoden kiipeilytaipaleeni aikana. Ei mikään sendi tai suorite, vaan pikemminkin kasvutarina.
Reitti
Reitti alkaa katto-osuudella, jossa on leveää kompressiota sekä omituinen huukkimuuvi. Keskiosassa krimppaillaan ja lukotellaan. Loppu on herkkä ja hetkellisesti ollaan hyvinkin huonoilla otteilla. Oma betani muodostuu 19 muuvista. Pidemmät kiipeilijät selviävät hieman vähemmällä.
Reitti on siitä jännä, että kruxiksi muodostuu (lähes kaikille) lopun 7B ständi, joka ei ole erillisenä kohtuuttoman vaikea. Mutta se ei anna piiruakaan anteeksi, jos kiipeät omaa maksimiasi ja olet väsynyt alun jälkeen.
Miten?
Kiipesin Usual Suspect 7B-ständin 2.5.2020 yhdessä sessiossa, joskin olin hieman kokeillut sitä edellisenä vuonna. 14.6.2020 pitkä versio meni kahdessa osassa ehkä 4 sessarin projektoinnin jälkeen. Alun huukkimuuvi tuotti todella paljon päänvaivaa, koska käteni olivat niin levällään, ettei huukkiin meinannut millään saada painetta.
Sen jälkeen käytin Usual Suspectin assikseen 30-40 sessiota keväisin ja syksyisin 2020-2023. Välillä oli alun huukkimuuvi hukassa, välillä loppu. Välillä kaikki muu loksahteli paikoilleen, mutta tipuin yläosan kruxista. 2021 syksyllä kruximuuvi pysyi jo sekuntin murto-osan, mutta siihen loppuivat paukut. Onneksi oli spotteri, koska muuten olisin lyönyt pääni takana olevaan kiveen. Keväällä 2022 reitti tuntui taas todella vaikealta, mutta syksyllä kävin tasaiseen tahtiin tippumassa kruxista. Välillä projektoimme porukalla Usualia tai Unusualia (oikeanpuoleinen 8A versio), mutta useimmiten kiipesin itsekseni aamuvarhain tai iltamyöhällä. Itselläni oli vain 3 pädiä (joista yksi ihan kulunut luru), jotka riittivät juuri ja juuri reittiin, jos tippui ”nätisti”. Todellisuudessa saatoin tippua oikeastaan lähes mistä tahansa kohtaa reittiä.
Vuoden 2022 lopussa olin vakuuttunut siitä, ettei reitin kiipeäminen olisi enää itselleni mahdollista. Olkapäitteni nivelrikko ja sen myötä tulleet jumitilat olivat huonontaneet yläkroppani liikeratoja ja aiheuttaneet merkittävää heikkoutta ääriasennoissa viime vuosien aikana. Kun 3 vuotta sitten aloin työstää reittiä, olin paljon vahvempi Usualin alun leveissä kompressioissa. Tuntui, että laiva oli seilannut, juna lähtenyt asemalta.
Yritin löytää apua fysioterapiasta ja kolmelta eri ortopedilta, mutta mikään ei tuntunut auttavan. 1,5 vuoden ajan söin lähes päivittäin reseptillä saatavia tulehduskipulääkkeitä pysyäkseni kiipeily- tai ylipäänsä toimintakykyisenä.
Vihdoin tänä keväänä löysin aivan mahtavan faskiahierojan, joka on saanut yläkroppani siihen kuntoon, että pystyn elämään ilman lääkkeitä ja kiipeämään ilman merkittävää kipua tai leposärkyä. Kiipesin alkuvuodesta melko paljon Kilterillä ja treenasin pitkästä aikaa maksimi sormivoimaa otelaudalla. Tajutessani, kuinka paljon paremmassa hapessa nyt olen, tein toukokuussa 2023 kunnon intensiivijakson reitille käyden sillä 12 kertaa noin kuukauden aikana. Tiesin, että alku pitää mennä todella taloudellisesti, jotta pystyn pitämään lopussa pakan kasassa. Kiipesin tikkailla katsomaan otteita, mistä kohtaa kannattaa tarkalleen ottaa kiinni ja millä sormilla, ja käytin pari sessiota ihan vain siihen, että yritin löytää parhaan mahdollisen tavan kiivetä yläosan. Kokeilin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat kiteet ja jalikset ja huomasin, että pääsen reitin ylös myös aivan eri tavalla. Tuo tapa ei kuitenkaan ollut helpompi, joten päädyin lopulta hylkäämään sen. Kokeiluista jäi kuitenkin elämään se, että jatkossa nostin kruxissa vasemman jalan ylemmäs, jolloin kruximuuvista tuli staattisempi.
Viimeinen avain onneen oli lepo. Ensinnäkin hyvät levot (20-30min) joka yrkän välillä, mutta myös lepopäivät sessioiden välillä ihon ja voimien palauttamiseksi. En ole koskaan ollut kovin hyvin lepäilyssä 😜.
Viimeiset 5 sessiota reitillä olivat jo niin vahvoja, että se olisi voinut mennä milloin vain, mutta eipähän vielä taipunut. Niiden sessioiden jälkeen tulin useasti itkien kotiin. Turhautti. Olin kuitenkin iloinen, koska ensimmäistä kertaa tiesin, että reitti tulisi kyllä menemään kun kunto, keli ja oma mindset olisivat kohdallaan.
7.6.2023 Uusi high point. Pääsin ekaa kertaa ohi kruxin mutta tipuin lopusta, vaikkei sieltä enää pitänyt tippua 😂 Olin murtunut, mutta toiveikas. Nyt pitäisi pitää pää kasassa ja pysyä nöyränä ja tulla takaisin hyvin levänneenä.
9.6.2023 Sendi 3. yrkällä. Itkin topissa. Ja itkin vielä alhaalla pidempään ennen kuin soitin kotiin. Istuin tunnin kivellä ja söin eväitä. Olisi ollut vielä hetki aikaa kiivetä ennen kotiinlähtöä, mutta ei tehnyt tippaakaan mieli koskea kiveen.
Greidi?
Usual Suspect assis tuntui itselleni ehdottomasti kasilta. Olen kiivennyt useamman 7C+ reitin muutamalla sessiolla ja pari 8a:takin, jotka olivat kyllä todella softeja. Mutta arvioisin omien taitojeni riittävän kyllä 8A:han, jos lyhyt siipiväli (itsellä 158cm + 3cm) ei tuo merkittävästi lisävaikeutta. Tiedän, että US assis on monelle softi, eikä itseäni haittaa tippaakaan jos joku sen kiipeää muutamalla yrityksellä. Reitillä ei kuitenkaan ole montaa julkista naispuolista nousua viimeisen 20 vuoden ajalta, ainoastaan Laura Loikas, Roosa Huhtikorpi, Timo Houkka alias Anna Laitinen ja Eevi Jaakkola. Kaikki aivan supervahvoja mimmejä, joten kovin softi se ei voi olla! Uskallan väittää, että Usual on vaikeampi lyhyelle extramuuvien ja voimallisten ääriasentojen vuoksi, joten siksi: 8A
Mitä seuraavaksi?
Ensi viikolla suuntaan Rocklandsiin ihan vain nauttimaan. Olen käynyt Rocklandsissa 2 kertaa aiemminkin ja se on yksi lempipaikoistani. Murikoita silmän kantamattomiin, Etelä-Afrikan kauniit auringonlaskut, Pinotage-viiniä… Paikka, jossa sielu lepää! Heinäkuun alussa menemme koko perheen ja kavereiden voimin Affikselle.
Suomessa mulla on yksi tiukka projekti Tampereen seudulla, muutoin ei mitään kesken, joten ehdotuksia otetaan vastaan. Heinäkuussa kaivan taas todennäköisesti köyden ja valjaat esiin. Sen saralla on vielä kokonainen karkkikauppa koluttavana!