7.9.2024 järjestettiin Kiipeilyareena Ristikossa leadkiipeilyn Suomen mestaruuskisat vuosimallia 2024. Miesten finaalin voittajaksi kruunattiin jälleen kerran Tomi Nytorp. Tosiasia on, että Karpojen edustajat ovat toki kuuluneet ”TomiNytorp fanboy -clubiin”, mutta vaikka emme katsoisikaan kisasuoritteita näiden aurinkolasien läpi, oli ylivoima tälläkin kertaa häkellyttävää. Ylivoiman kanssa vähintään yhtä häkellyttävää on se, että edes finaalin seuraavaksi vanhin osallistuja Tomi Salo ei ollut vielä syntynyt, kun Tomi otti vuonna -95 ensimmäisen pronssisen mitalinsa aikuisten SM-kisoissa.
Tomi SM-kisoissa vuonna 1997 (Mestarin muistin mukaan voittohan sieltä taisi tulla…)
Vuonna 2021 samaisella seinällä järjestetyissä SM-kisoissa samainen mies sai aikaan katsojissa vilunväristyksiä jäädessään lepäilemään finaalireitin kruksin keskelle kahteen pienen pieneen krimppiin. Tuolloin kävimme asiaa läpi ja Tomi pohti otteiden olleen hänelle sen verran hyvät, että olo oli kuin olisi kotiin mennyt. Finaalireittiä ja finaalin aiempia kiipeilijöitä seuratessa saattoi tänäkin vuonna arvata, että jälleen käy sama juttu. Reitin puolivälissä oli kaksi incut-krimppiä ja reitintekijät olivat vielä suopeudessaan laittaneet niiden alle jalkaotteet. Tapahtuikin toisinto ja perheenisäpuuseppä jäi muiden kiipeilijöiden kruksin keskelle lepäilemään rauhassa ja kiipesi sen jälkeen kymmenisen otetta korkeammalle kuin finaalin kakkoseksi kruisaillut Aleksi Mikkola. Leikkimielellä olemme itsekin pohtineet, että onhan se epäreilua, kun Tomi on saanut treenata 30 vuotta muita pidempään. Siinä ei kuitenkaan liene ihan koko totuus, eikä kyse voi olla pelkästään geneettisestä lahjakkuudestakaan. Olikin siis aika selvittää edes pääpiirteissään minkälaisella kaavalla ylivoima rakennetaan.
Tomin kanssa rupatellessa käy nopeasti ilmi, että ensimmäinen silmiinpistävä seikka treenaamisessa on systemaattisuus, suunnitelmasta kiinni pitäminen ja tylsyyden sietäminen treenatessa. Asiaa eri asiantuntijajäsenten kanssa pohdittuani olen nopealla analyysillä päätynyt siihen, että itse asiassa tuo viimeisin osa-alue on yksi erittäin merkittävä palanen kiipeilyn tavoitteellisessa treenaamisessa, kuten kaikessa urheilussa. On tunne, että urheilun ja sitä myöden myös kiipeilyn treenaamisen tulisi olla aina hauskaa. Tavoitteellinen urheilu ja sen harjoittelu ei itse asiassa lähellekään aina ole sitä, vaan tuhannen tunnin tuskan jälkeen on mahdollista nauttia treenin hedelmistä ja monasti nuo nauttimisen hetket ovat hyvin lyhyitä. Toki treenaamisesta voi ja tuleekin oppia nauttimaan, mutta monasti se on monotonista ja se vain pitää jaksaa kerta toisensa jälkeen suorittaa.
Vuonna 2024 Tomin treenikausi rakentui seuraavan kaltaisista neljästä jaksosta:
- Tammi-helmikuu: Bouldervolyymi. Pohjan tekeminen kovaan voimaharjoitteluun.
- Maalis-toukokuu: Voimapainotteinen boulderointi. Kestävyystreeni kulkee kuitenkin myös tässä jaksossa mukana.
- Kesä- heinäkuu: Kestävyysvolyymi.
- Elokuu: Voimakestävyyden piikkaaminen
Bouldervolyymi:
Suurimmalle osalle meistä normaali toppahousuista tämän treenijakson esittely kuulostaa jo itsessään ylirasitustilalta ja maksimivoimakestävyydeltä, mutta oleellista onkin harjoitteluhistoria. Kyseiset treenit herra tekee omalla koticavellaan.
Perusideana ovat tutut treeniboulderit (Tomin ollessa kyseessä perusvoimaboulderit ovat n. 7A-C välillä). Profiilina 40-50 asteinen hänkki.
Alkuvaiheessa treenissä kiivetään 5 x 6 reittiä (6-8 muuvisia). Yritysten välissä minuutin palautus, reittien välissä 2min. 5-6 treenin jälkeen reittien määrää lisätään ja palautusten määrää pienennetään niin, että loppuvaiheessa jaksoa kiivetään 5 x 11 reittiä palautusten ollessa 30sek/30sek. Aivan jakson lopussa testiluonteisesti kova treeni, jossa kiivetään 5×5 reittiä niin, että jokainen reitti kiivetään 5 kertaa putkeen ja reitin välissä on 3min tauko.
Nämä treenit ovat intensiteeltään sen verran tiukkoja, että niiden välissä on 3-4 kevyempää treenipäivää muuta treeniä.
Voimapainotteinen boulderointi:
Maksimityylinen boulderjakso on hyvin perinteinen pitäen sisällään laadukkaita maksimibouldertreenejä (Limit). Sijainti keväällä mahdollistaa myös ulkoboulderoinnin sijoittamisen yhdeksi osa-alueeksi projektointisessioita.
Kestävyysvolyymi:
Kestävyysvolyymijakso kestää 5-6 viikkoa ja on varmaankin yksi niistä kohdista, jossa jyvät erotellaan akanoista. Tomi pohtii, että tämä jakso on ainakin hänen osaltaan helpointa tehdä itsekseen, sillä muutoin esimerkiksi palautuksista kiinnipitäminen voi olla hyvin haastavaa. Toki oma Suomen hienoin koticave ei hankaloita tätä osaa oleellisesti…
Treenipäiviä on viikossa 3-4 tuntemusten mukaan ja treenin pitää sisällään 10-20 tiukkaa 25-35 muuvin cirkuittia. Cirkuitit kasataan seinän useammasta sadasta treeniboulderista, joita yhdistelemällä reitit rakentuvat. Pohjana esimerkiksi perusvoimaboulderit, joita ensimmäisessä jaksossa kiivetään. Palautukset reittien välissä jakson alussa 2,5min, jakson lopussa palautuksia himmataan hieman noin puoleentoista minuuttiin.
Voimakestävyys:
Tomin syömähammas ja rakkauden kohde.
Piikkaus kisaa tai reissua varten tehdään napakammalla 4-6 x 4 treenillä. Kyseessä ei siis ole perinteinen esimerkiksi moonboardilla tehtävä 4×4 treeni, jossa kiivetään 4×4 valituilla bouldereilla, vaan Röykän luolassa nuo reitit ovat tiukkoja cirkuitteja (25-30 muuvia). 4 on treenissä perusmäärä ja päivän kunnon mukaan siihen saatetaan ottaa mukaan pari extrareittiä, jotka luonnollisesti kiivetään myös 4 kertaa. Jakson aikana pyrkimys käyttää samoja reittejä (ehkä pienillä hienosäädöillä).
Aloituspalautus toistojen välillä 2,5min ja reitin välissä 8min.
Intensiteettiä lisätään pudottamalla palautusta toistojen välillä 2 minuuttiin ja reittien välinen tauko samaan kahteen minuuttiin. Eli intensiteetti kasvaa merkittävästi. Loppuvaiheessa jaksoa intensiteettiä lisätään vielä vähentämällä reittien määrää esimerkiksi yhdistämällä kaksi treenireittiä yhdeksi n. 50 muuvin reitiksi. Tavoitteena simuloida kisasuorituksen kestoa (n. 4-5min). Ajatuksena onkin kiivetä suht rauhallisesti ja olla ”juoksematta” reittiä läpi. Seinällä ei siis kiivetä ”sekasotkua”, vaan reittejä joissa on muuveja.
Näitä treenejä tulee jaksolla alkuvaiheessa 4/ viikko. Treenien määrää vähennetään jakson lopulla yksittäisten treenien ollessa intensiteetiltään tiukempia.
Jotain perspektiiviä treenin tiukkuuteen antaa se, että nämä cirkuitit ovat vaikeudeltaan n. 8a-b köysireittien tasoa…
Viimeisellä viikolla olisi ennen kisaa tehdään perinteisesti enää pari tiukkaa treeniä, joissa kiivetään vain 3-4 tosi tiukkaa reittiä kunnon palautuksilla. Vika päivänä vielä lämmittelyharjoitus, jossa lämpätään hyvin siihen saakka kun kroppa herää kovaan treeniin ja lopetellaan siihen.
Tomi treenaa, sikana video
Vuoden 2024 kisa
Valmistautuminen kauden aikana oli mennyt tenniskyynärpään oireilua kuunnellen kohtuullisen mukavasti. Keväällä lyhyen viileän jakson aikana oli tullut jopa käytyä testaamassa Hammerin Pamun ”Prinsessa Ruususta”, joka olisi kiva kiivetä vielä syksyn aikana jos kelit antavat myöden.
Jopa voimakestävyysjakso oli sujunut viimeiseen viikkoon saakka melko mukavasti. Vikalla viikolla Tomi meni käymään visitillä Turun K2-hallilla, jossa oli juuri pidetty nuorten SM-kisat. Ajatuksena oli kiivetä finaalireitit valmistavan treeninä. Poikien finaalireitti olikin mennyt mukavasti ja ajatuksena oli kiivetä se uudelleen sitä jonkin verran vaikeuttaen. Jostain syystä vanha vihulainen tenniskyynärpään muodossa iski saman tien ja jonkin aikaa herralla olikin fiiliksenä skabojen peruuntuminen. Keskiviikon toinen valmistava treeni sujui kuitenkin kyynärpää teipillä tuettuna ihmeen mukavasti, eikä käsi yllättäen vaivannut edes testimuuveissa erilaisissa asennoissa.
Lauantain kisoissa kummatkin karsintareitit olivat tuntuneet melko hirveälle hallin lähmerökelin vuoksi, mutta olivat onneksi menneet vaikka niissä joutui hiukan varmistelemaan. Finaalireitin osalta itse kisaajaa oli jännittänyt newschool juoksulähtö lähes yhtä paljon kuin katsojiakin. Tomille ei ollut itse asiassa tullut mieleenkään mennä alkua samalla tavalla 1-2 tyylillä, kuin melko lailla kaikki muut finalistit sen menivät ja hän pohtikin säikähtäneensä eka muuvissa slouppipinchiin putoavansa siitä. Tämän jälkeen jatko puoleen väliin oli mukavaa kruisailua, vaikkakin oikea pohje oli krampannut vasemmalle tehdyssä pitkässä muuvissa, jossa oikea kaptapää huukattiin boxissa olleeseen saideriin. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, puolivälin krimppihuili antoi mahdollisuuden palautella niin hyvin, että suurella todennäköisyydellä toppauksen esti vain pumppuun mennyt oikea käsi reitin yläosassa, jossa kattoklippi ei meinannut mennä sisään.
Lead SM 2024 KiipeilyAreena Ristikko (Kuvat: Antti Peltola)
Pohdintaa
Taustahistoriaa selvitellessä kävi ilmi, että kisakiipeilymme dokumentointi on ollut melko pyllyllään vuoteen 2015 saakka. Koska mestari itse ei kuollakseenkaan muistanut miten monta SM-mitalia hänellä vuosien varrelta on, yritin tehdä taustatyötä ja selvittää asiaa. Internet ei asiaan vastausta antanut, enkä myöskään Kiipeilylehdistä löytänyt tuloksia, kuin joiltain satunnaisilta vuosilta.
Jos kuitenkin ynnätään vuosien 1995- 2024 väliset mitalit sekä boulderoinnista, että leadista (Boulderissa alkuvuodet kulkivat nimellä Bouldermasters) niiltä osin mitkä on dokumentoitu, päästään tulokseen 19 mitalia pitäen sisällään 8 mestaruutta. Pohjoismaiden mestaruuskisoistakin tuolta ajanjaksolta löytyy myös 14 mitalia, joista kolme kultaista.
Kun Mestari itse oli käynyt omia muistiinpanojaan läpi, oli vuodelta 1998 noussut esille hauska muisto. Tuona samaisena päivänä oli tullut kiivettyä hänen toimestaan ensimmäinen suomalaisen kiipeämä 8a onsight ”Football Fun” Mallorcalla.