Simosen Tuukan kondiksesta kuului pitkin talvea pelonsekaisia huhuja ja odotusarvo kevään ulkokautta kohtaan kohosi viikko viikolta. Tapansa mukaisesti Tuukka käytti kondiksensa nuorisokieleläisittäin grindaamalla Itä-Suomen projektilistaa lyhyemmäksi. Erinomainen puoli tuossa listassa on sen mieletön laatu. Päätimme haastattaa jälleen tätä Pieksämäen lahjaa Suomen boulderointirintamalle kevään edesottamuksista ennen kesän Etelä-Afrikan retkeä, jolta ainakin Karpot odottavat melkoista ilotulitushetkeä!
Olet käynyt tikkaamassa kevään aikana pelkkiä bangereitä, saisimmeko aikajärjestyksessä analyysin kyseiseistä reiteistä:
La Princesse assise, 8B. Viitaniemi, Kuopio
Prinsessan ständin kävin availemassa syksyllä ja tein silloin myös assikseen muuvit. Silloin tuntui melko hurjalta ajatukselta linkata herkkä ja voimakas alku ständin rajuun kruxiin.
Tänä vuonna sain nopeasti hyviä yrkkiä alusta, mutta mielessä kellui ajatus siitä, että loppuun olisi olemassa helpompi beta. Pienen tutkimisen jälkeen keksinkin jatkaa kruxissa kättä ylemmäs huonommalle otteelle, josta reitin tunnusleiskautus lyheni hieman. Siitä ei sitten montaa yrkkää mennytkään, että sain kiivettyä reitin alusta asti.
Hatebreeder, 8B. Karvio, Varkaus
Hatebreederin kävin kiipeämässä pari päivää Prinsessan jälkeen. Olin kuullut huhuja Karvion projektista jo pidemmän aikaa ja vihdoin oli saumaa ajella itse paikan päälle. Kuopion oma poika Filip oli antamassa betat väkivaltaa ja vihaa lietsovaan reittiin ja sainkin varastettua ensinousun projektiin melko ripeästi. Propsit Filipille ländin rakentamisesta!
Joyboy, 8B. Petrovaara, Joensuu
Joyboy oli osa kevään toista reissua, joka alkoi Kannuksesta ja jatkui Jyväskylän ja Petrovaaran kautta aina Lökkiöön asti. Tuota reittiä koitin 2023 alkukesästä ja sain ihan hyviä linkkejä. Sendaaminen ei tuolloin vielä tuntunut olevan kovin lähellä.
Tällä kertaa tein parin vuoden takaiset linkit lämpäksi ja kiipesin ensimmäisellä oikealla yrityksellä reitin kruxin ohi, mutta lopun sokosta vedosta piti käydä tippumassa parikin kertaa ennen sendiä. Täytyy kyllä sanoa, että tuolle reitille ei ole tulossa samanlaisia olosuhteita varmaan enää tällä vuosisadalla. Kevätkitkoja on varmasti todella vaikea päästä hyödyntämään Petrovaarassa, koska tietä ei ilmeisesti aurata, reitit valuttavat pitkään ja hänkin alla on valtava lammikko. Nyt vähäisen lumen takia mestoille pääsi, Joyboy oli koko läänin ainoa kuiva kohta ja lammikko oli vielä juuri ja juuri jäässä. Keli oli muutaman asteen plussalla, kivi oli jääkylmää ja kosteus sopivan alhainen.
Rocket Science, 8A. Toivakka, Jyväskylä
Rocket Science kamppailee varmasti Suomen messevimmän dynon raskaansarjan mestaruudesta. Pienen intron jälkeen täydellinen setuppi ja miedosti tulinen pomppu mukavaan kahvakanttiin.
Tästäkin olen jo kauan kuullut huhuja. Nyt oli kerrankin Jyväskylään asiaa, joten Toivakan dynoprojektille oli oikein mukava tehdä velipojan kanssa päiväreissu.
Tuota greidiä ei kannata liikaa tuijotella, mutta käytin vertailukohtana Rocklandsin dynoja ja Mylliksen Koopaa.
P.S. Kannattaa käydä LNL Climbing -kanavalta katsomassa Finnish Bouldering Montage, jos näistä reiteistä haluaa nähdä todistusaineistoa!
Näiden lämmittelyreittien jälkeen pääsit viime vuonna aloittamasi superprojektin ”Molesterin istumalähdön” kimppuun Lökkiössä syvällä Savossa. Tiiserivideoiden perusteella istumalähdön muuvit tekevät jo ennestään upeaan linjaan sekä hienoutta, että vaikeutta rutkasti lisää. Kuvaatko reitin ja prosessin mahdollisimman yksityiskohtaisesti, sillä se on sen arvoinen pläjäys?
Kävin viime syksynä Lökkiössä kiipeämässä alueen klassikoita, joihin ”Molester, 7C+” kuului. Silloin en vielä tiennyt vanhasta alemman lähdön projektista ja tietämättömänä kiirehdin muille reiteille.
Laitoin myöhemmin Molesterin sendistä someen jotain ja sain kuulla useammastakin lähteestä huhua projektista. Mielenkiinto syttyi heti, sillä onhan se koko linja aivan jäätävä.
Pari päivää myöhemmin sain Sarkasessa reissun päätavoitteen Raven’s masterin pakettiin ja kurvailin takaisin Lökkiöön viimeistelemään hampaankoloon jääneen Bipolar bearin. Siinä sitten voitonhumalassa lähdin vielä iltasessiolle tarkastamaan huhutun projektin potentiaalin.
Reitissä on varsin selkeät otteet ja periaatteessa betakin on tosi yksinkertainen. Pidin tätä tapaa aluksi kuitenkin liian vaikeana ja yritin pitkään keksiä jotain muuta. Sain illan aikana ihan hyvin muuveja kasaan, mutta pari muuvia ja lupaavat linkit jäivät vielä tekemättä. Sen verran komeasta reitistä on kyse, että päätin heti tuon session jälkeen pidentää reissua ja yrittää reittiä lepopäivän jälkeen uudestaan.
Seuraavalla sessiolla sain alun muuveihin jo aika lupaavaakin linkkiä, mutta ensimmäinen muuvi jäi vielä tekemättä. Sendistä oli vielä turha haaveilla, sillä tiesin alun muiden muuvien muuttuvan ainakin viisi kertaa vaikeammiksi ensimmäisen muuvin jälkeen. Kondis oli hyvä ja keli oli melko priimaa, joten päätin tulla takaisin vasta sitten, kun tiedän olevani vahvempi.
Reitti lähtee viistosta underi-railista, jossa oikea käsi on ylempänä ärsyttävän sileässä kohdassa. Vasen käsi on samassa muodossa, mutta paljon alempana raossa, joka tuntuu aina vähän kostealta. Jalat ovat pienillä, mutta oudon tukevilla kiteillä. Vaihtoehtoja jaloille on paljon, mutta ainoastaan noilta nappuloilta saan kankun ilmaan.
Ensimmäisessä muuvissa ei voi muuta kuin yrittää kovaa. Vasen käsi läimäistään kohtalaiselle slouppaavalle hyllylle, jossa on jonkinlainen kuppi keskellä. Muuvissa voi irrota jalat, mutta vasemman käden asettelu kuppiin onnistuu paremmin, jos jalat pysyy seinässä. Viimeinen mahdollisuus hengittää.
Ensimmäisen muuvin jälkeen jalat kävellään kauas vasemmalle melko hyville listoille, jotka kaukaisen sijaintinsa takia muuttuvat yllättävän herkiksi. Tämän jälkeen hylly pitää rauhassa mätsätä. Liian vähän kontrollia johtaa välittömään tippumiseen. Jos tähän asti pääsee virheittä, osakkeet nousevat huimasti.
Mätsin jälkeen oikea jalka päästetään pois otteelta ja painiminen alkaa. Nopea vasemman käden siirto pienelle saideri-listalle, vasemman jalan korjaaminen, oikean käden pompauttaminen kuppiin. Tuon sekvenssin aikana ei pysty juuri ajattelemaan mitään. Koko ajan tuntuu sieltä, että päästä katkeaa kohta verisuoni…
Viimeinen vaikea muuvi on lukotus vasemmalle ständin lähtökrimppiin. Ote on siitä ärsyttävä, että se paranee huomattavasti vasemmalle mentäessä. Parikin kertaa sain viimeisen vaikean muuvin tehtyä, mutta en päässyt tarpeeksi vasemmalle otteeseen. Siinä ei muu auta kuin yrittää epätoivoisesti jatkaa kättä pidemmälle, todennäköisesti tuloksetta.
Tänä keväänä ensimmäinen sessio ylitti odotukset kirkkaasti. Sain heti linkattua alun muuvit 2-5, ja aloin tosissaan työstämään ensimmäistä muuvia. Se oli välittömästi lähempänä kuin koskaan, mutta vaati yllättävän paljon työtä saada se stikattua. Todelliset ongelmat tulivat toisessa muuvissa, joka paikaltaan tuntui erittäin varmalta. Vasemman käden ja coren kontrolli heikkeni huomattavasti ensimmäisen muuvin ja jalkamuuvien jälkeen.
Kun vihdoin sain toisen muuvin tehtyä alusta asti, seuraavatkin muuvit olivat jokseenkin yllättäen tippumisen arvoisia.
Tunteja kului ja pääsin vain pari kertaa sekä ensimmäisen, että toisen muuvin. Ilta alkoi hämärtää ja kosteus väsymyksen kera sai toisen muuvin tuntumaan toivottomalta. Kuitenkin, kosteuden ohella myös ensimmäisen muuvin prosentit nousivat huomattavasti lähtöotteen sileyden vuoksi. Päätin jatkaa yrkkäämistä, koska kyseessä oli reissun viimeinen päivä ja pieni toivonkipinä paloi yhä.
Täysin puun takaa sain kuin sainkin ihmeyrkän, jossa kaikki otteet osuivat väärin ja jalat lipsahti varmaan viisi kertaa. Pääsin ensimmäistä kertaa alun ohi ja jäljellä oli enää täysin varma 7C outro. Taistelin outron kruxin ohi ja jäljellä oli enää viimeinen 5+ veto toppikahvaan. Takaisin patjalle. Bensa yksinkertaisesti vain loppui ja illan loput yrkät olivat varsin surkeita.
Sitten oli pakko hieman valmistautua Brysselin Eurocuppiin, joten projekti sai jäädä vähäksi aikaa odottelemaan. Kisan jälkeen en päässyt edes takaisin Ouluun asti, kun olin jo matkalla kohti Lökkiötä. Itsevarmuus oli korkea, mutta niin olivat sendipaineetkin. Tippuminen topista kummitteli yhä päässä.
Päivä alkoi hyvin. Muuvit tuntuivat kävelyltä lämpätessä. Tiesin, että jos pää pysyy kasassa, reitti menee. Muutaman yrkän jälkeen löysin itseni taas ständin kruxista. Tällä kertaa voimaa oli jälellä. Varmistelin viimeiset muuvit ja jäljellä oli jälleen kerran vain tuo sama 5+ veto kahvaan. Yllätyksekseni tulin takaisin todellisuuteen patjalla. Jalka lipsahti ja se yrkkä oli siinä.
Tuo epäonnistuminen oli todella raskas. Halusin vain takaisin Ouluun treenaamaan. Murjotin aikani kiven alla ja kuuntelin valmentajani Tonip:n ohjeita. Päätin lämmitellä uudestaan kiipeämällä topin niin monta kertaa, ettei sieltä olisi yksinkertaisesti mahdollista tippua enää kolmatta kertaa.
Oli aika yrittää reittiä taas alusta asti ja toisella yrityksellä löysin tieni toppiin.
Vaikeutta et vielä ollut päättänyt, mutta kuljetaanko jossain 8C/+ maastossa? Joka tapauksessa ilmeisimminkin yksi Suomen Top-3 vaikeimmista reiteistä? Onko tämä vaikein jonka olet itse kiivennyt?
On tuo varmasti vaikein mitä olen itse kiivennyt. Tällä hetkellä en osaa greideistä sanoa juuri mitään. Talven aikana on tullut kehitystä, joten omaa tasoa pitäisi päästä testaamaan jollakin valmiiksi greidatulla, ennen kuin alan heittelemään mitään top kolmosia.
Osa Suomen boulderoinnin kärkiosaajista on sitä mieltä, että Suomessa ei oikein löydy kiinnostavaa kiivettävää. Allekirjoitatko tämän väitteen, vai kannattaako lähteä merta edemmäs kalaan ja tulla Itä-Suomeen tsekkaamaan reittitarjontaa ?
Itä-Suomen boulderoinnin potentiaali on noin miljoona kertaa korkeampi kuin etelässä. Valmiita kolmen tähden linjoja löytyy sieltä 8B osastolta jo aika paljon. Jos vaikeampaa kaipaa, niin voi mennä vaikka Molester sitille tai jollekin lukuisista megaprojekteista, joita muuten riittää varmasti seuraavillekin sukupolville.
Tyypit voisi helposti tehdä vaikka yhden tai kahden yön reissuja itään. Paljon lyhyempi matka esim. Lökkiöön on Helsingistä, kuin Oulusta.
Kisakausikin on alkanut nousujohteisesti ja Euroopan cupin paras sijoitus on jo 11. sija, eli finaalipaikkaa kolkutellaan. Miten valmistauduit kauteen talven aikana?
Talven ja kevään agendana oli yksinkertaisesti tason nostaminen. Loppuvuodesta treenailin Helsingissä ja alkuvuodesta Ranskassa. Nyt keväällä kiviä varten treenaillessa olen tietysti majaillut Oulussa.
Vuoden päätavoite on kesän Rocklandsin reissu, joten kevään kisat on tällä kertaa enemmän sidequesteja. Erittäin kiva kuitenkin nähdä, että viimeaikojen kova työ näkyy jo nyt myös kisatuloksissa, vaikka en missään ihan eeppisessä piikkikunnossa niissä ole ollutkaan.
Kesään kuuluu ainakin Etelä-Afrikan retki. Viime reissulla keskityit kiipeämään volyymiä, olisiko tällä kertaa aika keskittyä napakampiin reitteihin, vai malttaako?
Tällä retkellä yritän malttaa keskittyä vaikeisiin. En ole reissuissa tainnut juurikaan laittaa kahta sessiota enempää yhteen reittiin, joten olisi jo aikakin kiivetä maailmalla jotain itselle oikeasti haastavaa. Rocklandsissa ei montaa 8C-> reittiä ole, joten ainakin projektien valinta on tällä kertaa suhteellisen helppoa. Aikaakin on ruhtinaalliset pari kuukautta.
Onko loppukaudelle vielä työn alla tiukkiksia myös Suomen päässä?
Loppukevään keskityn kovaan treeniin, mutta Kivinevan projektilla yritän keretä käymään vielä ainakin.
Etelän tiukkiksia pitäisi myös käydä koittamassa, kenties juuri ennen Rocklandsia tai syksyllä, jos satun niihin aikoihin Suomessa olemaan. Ainakin Pneuma, Listerie sit, Kannabis, Sirkuselefantti ja Silver Lining ovat sieltä suunnilta tähtäimessä.
Sponsorit?
Kiipeilyurheilijat
Oulun Kiipeilykeskus
Vuorivaruste
Padadise
Vanhemmat