Oulusta ja vielä pohjoisempaa syntyy jatkuvasti kiipeilyyn kiehtovia erikoisihmisiä. Yksi yhdistävä teema on tavoitteellisuus ja treenaamisen arvostus. Karpot törmäsivät entisen kumparelaskija Ville Miettusen nimeen jo reilu vuosi sitten, kun korviimme kuului huhuja nuorehkon (mutta jo aikuisen) kiipeilijän poikkeuksellisen nopeasta kehityksestä. Viime keväänä herra tikkasi ekan kasialkuisen boulderinsa Suomessa ja samoilla vauhdeilla jatkoi samaa numeroa myös köyden päässä. Vuodenvaihteessa herra lähetti ekan kasinsa ulkomailla ja pääsimmekin hiukan raapimaan pintaa syvemmälle kenestä tässä dedikoituneessa atleetissa on kyse.
Moi ja onnittelut vielä näin jälkeenpäin ekasta tiukasta boulderista ulkomailla, ”Paranoia, 8A” Italiassa. Minkä tyylisestä painista kyseisessä reitissä oli kyse? Näyttää kalkkikiveltä?
”Kiitos kiitos! No tässähän oli kyse siitä, että ko muutettiin vaimon kanssa Italiaan tuosa joulukuun alussa, ni ajattelin että syksyn ja alkukauden reenit kotona kantaa ehkä pari viikkoa ko päästään maisemiin. Täälä ei hirveenä ole boulderia ennen Val di melloa (90min) ni kaveri käski kokeilla miltä vaikein paikallinen boulderi tuntuu. Kivi on kalkkikiveä niinkö arvelitta ja oikein huolella auringon polttamaa, että kitkahan on iha susipaskaa. Mutta reitti itessään on about 50 asteinen hänkki, jossa eka muuvi on eka cruxi. Pitkä veto huonoilta jaloilla slouppaavaan krimppiin. Sit pari helpompaa muuvia ja dyno lipan reunaan slouppiin. Reitti on tosi siisti ja monipuolinen ko siinä oli paljon erilaisia tekniikoita jaloista käsiin ja pyöräilijöistä korkeisiin huukkeihin”.
Minkä verran reitin kellistäminen vaati työtä?
”No flässiyrkkä, ekasta otteesta patjan ohi hiekalle ja eikö hinkkaamaan. Ekat pari sessiota linkkasin kaikki muuvit lukuunottamatta ekaa vetoa. Ja 3 sessiolla aloin koittaan alusta asti eli toisin sanoen ekaa muuvia, mikä ei siinä vielä menny. Mutta sain kiikuttua reitin 2 muuvista lipalle ni ajattelin, että päivä lepoa ja uus yrkkä. 4 sessiolla pesin reitin otteet alussa (kiitos Lehtola Janille tästä opista) ja sain vähän kosteutta otteisiin ja 4 session 2 yrkällä eka muuvi pysy ja kiipesin toppiin ihan puskista. Olin vielä kalsarit jalassa ja ”lämppäämässä” ko vahinko sattu. Ehkä kyse oli kumminki, että oli tuoreena ja otteissa oli vielä kosteutta”.
Urheiluhistoriasi pitää sisällään ammattiurheilua monessa lajissa (nuorten MM 2011 kumpareissa, ammattivuorijuoksua…). Taidat ilmeisesti tehdä kaikkea mihin ryhdyt melko intensiivisesti, sillä kiipesit ekat kahdeksannen vaikeusasteen sporttireittisikin jo parin vuoden harrastamisen jälkeen?
”No pakko myöntää, että oon melko pakkomielteinen persoona. Mutta kiipeily on ollu ehkä ekaa kertaa laskettelun jälkeen semmonen homma missä asiat loksahtaa paikoilleen. Kiipeily monimuotoisuudessaan on kaikkien ennen tehtyjen asioiden summa. Siks se tuntuu hyvältä. Isoin asia on, että tykkään reenata paljon ja kaikki asiat kehittymiseen liittyen tai sendeihin liittyen kulkee sen kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi ”Tuuttikuski assis” viime keväänä oli huvittava ko kiipesin ständin yllätyksenä parilla yrkällä ja istumalähtö ei mennykkään ni paukkasin suoraan salille hakkaan 10 x 20-25 muuvia spray wallille ko kestävyys ei riittäny. Seuraava sessio ni kiipesin sen reitin sitten parilla yrkällä. Ni jos tuo on intensiteettiä, niin kyllä sitä multa löytyy. Tykkään saaha asiat nopeasti purkkiin (tänään kaltsilla kiikuin yhesä sessiossa 7b ja 7c, köydessä päivän aikana 6 kertaa).”
Löytyykö urheilusta edelleen ammatti, vai onko se ennemminkin harraste?
”No oon aina ajatellu niin, että urheilu ei oo harraste. Mulle se on aina ollu se 1. asia ja muu elämä sovitetaan siihen. Esim. työt valitten silleen, että ehin reenata 5 – 6 päivää viikossa. En oo oikein rahan perään ni mielummin lasken mitä syön, ko jätän reenaamatta tai kiipeemättä. Se on valinta ja mä oon päättäny, että haluan tehä mistä nautin muun kustannuksella.”
Miten koet ammattiurheilutaustan antavan pohjia kiipeilyssä (kyky suunnitelmallisuuteen, fysiikkapohja…)?
”No henkilökohtaisesti se auttaa paljon, toki olen itse myös opiskelu ammattivalmentajaksi ja isä on liikuntatieteilijä. Isoin apu on, että tietää mitä harjoittelu on. Tajuaa, miten ihmiskeho toimii ja osaa tulkita omaa kehoa. Omassa tapauksessa ko harjoittelu on menneisyydessä ollu voimistelumaista ni kehoa on helppo käyttää monella tapaa. Isoin juttu itelle on se, että osaa myös ”kilpailla” eli yrittää tosissaan. Helppo tehä mukavia circuitteja ja boulderoida kovaa, mutta ko on joskus reenannu oikeesti kovaa ni tietää miltä se oikeesti tuntuu ja sit ihmiset kattoo välillä salilla vinoon ko reenaan (Siks aloinki reenaan aukiolojen ulkopuolella kovaa).”
Treeniskene pohjoisessa on melko erityinen, mitä sulle siitä on jäänyt käteen (varsinkin hauiksiin)?
”Mun mielestä pohjosessa treeniskene on tosi perinteinen (Oulu ei ole pohjoista). Sieltä isoin oppi on tullu ehkä Antikaisen Antilta, jonka kanssa reenasin Väen avautumiseen asti. Isoin ero meillä oli se että Antti oli perinteisempää tietä kulkeva (otelauta, voima , boulderi etc) ja ite lähestyn enemmän volyymin kautta. Mutta Antilta sain eniten oppia alussa mitä tehä otelaudalla yms. Isoin juttu itelle on aina ollu circuitit. Teen ite paljon erilaisia kestävyysreenejä 10 min kahvaralleista 25 seinällä, 4×4 (10 – 30 muuvia) tai joskus vähän rankempia. Ja tasapainotan sitä otelaudalla ja salilla tekemällä Max voimaa. Isoin juttu minkä voisin lisätä näihin, on lepo. Se on korostunu nyt, kun yrittää vähän vaikeampia juttuja, että ko reenaa kovaa ja kiipee kovaa niin löytää itelle toimiva lepo/yrkkä sykli.”
Ammattiurheilijana olet varmasti asettanut itsellesi tiukat tavoitteet, mitkäköhän 😉 ?
”No kliseisesti voisin sanoa, että kehittyä tasasesti ja plaaplaaplaa. Mutta minua on aina kiehtonu vaikeempien juttujen yrkkääminen. Se on vähän ko maalaaminen, ni ko maalaat 100 taulua ni monesti se eniten voimia ja yritystä vaatinut taulu jää mieleen. Talvelle mulla on muutama 8a ja 8a+ köysireitti projektina + yks mun putsaama boulderi jossaki 8A hujakoilla varmaan. Ja kesä- syksy akselilla 8b köysireitti ois tavotteena Val di mellossa ja yks vähän isompi projekti, joka vaatii yli 50 pulttia (multipitch) ja vähän enemmän köysillä säätämistä ko aikaisemmat projektit. Vaikeutta lienee varmaan 8a:n pintaan… Tulevaisuudessa ois hieno kiikkua myös L’isola che non c’è (9a) Sveitsissä.”
Tsemiä kevätkitkoille!