Karpojen alue-esittelyiden sarjan avaa legendaarinen Ihastjärven boulderalue Mikkelin kupeessa, jossa kiipeilyharrastuksensa Karpoista on aloittanut noin 66%. Alue-esittelyissä pyritään avaamaan hiukan kysseisen alueen historiaa, sen suositeltavimpia probleemia, sekä reittejä ja mahdollisuuksia mm. majoittautumiseen tai ruokailuun.
Katso Ihastjärven Premiumtopo 27crags.com -palvelussa!
(Palvelusta löydät topokuvat, gps-polut ja muut tarvittavat tiedot…)
Historia
Ihastjärven boulderalue Mikkelissä löytyi 90-luvun puolivälissä paikallisten harrastajien (Antti Liukkonen, Jarkko Juutilainen) etsittyä uutta Olhavaa, tahi ainakin bouldermuureja, joissa köysikiipeilyä varten voisi treenata poikkaroimalla. Maastokarttojen avulla keskustan tuntumasta muutaman kilometrin säteeltä kiviä löytyikin ja osaan sai jopa tehtyä treenipoikkareita, joihin kuuluu myös alueen ensimmäinen reitti ”Keltanokka, 5”. Vaikeusasteet määriteltiin ajan kuvan mukaisesti Suomi-greidillä, jossa muuveja verrattiin köysireitin kruksiin ja siitä vähennettiin yksi numero alaspäin. Eli kutosen boulderi oli yhtä vaikea, kuin seiskan reitin kruksi. Kovin hyvinhän tuo vaikeuden määrittely ei onnistunut, mutta reittejä availtiin kuitenkin…
Noin vuonna 1998 ajatustapa muuttui, kun jyväskyläläinen voimanpesä Jyrki Kauko saapui Karkialammen varuskuntaan suorittamaan asevelvollisuuttaan ja esitteli Juha Saatsin oppeja boulderoinnista. Ajatuksena oli kiivetä bouldereita alhaalta ylöspäin, kuten Fontsussa. Ajatus oli käänteentekevä ja alueen pieni, mutta sitäkin innokkaampi ryhmittymä, joka oli kasvanut nuorilla Padawaneilla Tatu Autio ja Mikko Manninen alkoi harjaamaan ja ensinousemaan kiviä kuin viimeistä päivää. Alkuvaiheessa kiipeily tapahtui kuten perinteet velvoittivat, eli reitin alle laitettiin esim. reppu tai vastaava siihen kohtaan, johon ei saanut missään nimessä tippua (kivi, juuri…). 90-luvun lopulla Liukkonen piipahti vaimonsa kanssa rakkauden kiipeilylomalla Mallorcalla ja tutustui paikalliseen Psicobloc legendaan Miguel Rieraan, jolta hän sai ostettua ihan oikean V10 -merkkisen boulderpatjan, gamechangerin… Posset avasivatkin nopeaan tahtiin klassikoita, kuten ”Boulderbeast, 6+”, ”Muikkuhyppy, 7-” ja ”Visio, 7”.
Boulderpatjat muuttivat pelin sääntöjä ja 2000-luvun alku toi mukanaan uusia innokkaita harrastajia (Eero Virtanen, Sami Romppainen, Simo Puonti ja Juha Hinkkanen), jotka tulivat muodostamaan myöhemmin rungon rekisteröimättömälle kiipeilyryhmittymälle Mikkelin Työväen Kiipeilijät. Retket Fontainebleauhun muuttivat vaikeusasteskaalauksen FB-greidiin, mutta vaikeudet pysyivät edelleen hiukan ”kireähköinä”.. Uuden aallon myötä vaikeudetkin siirtyivät askel askeleelta napakampaan suuntaan ja tasaista tahtia syntyi newschool testikappaleita, kuten ”Arkipäivän Anarkisti, 7A”, ”Tars Tarkas assis, 7C”, ”NeferNeferNefer, 7C”, ”Shelter, 7B+”, ”Ken itsensä ylentää, ne alennettakoot, 7B+”, ”Fissio, 7B+” ja Mannisen Mikon yhä toistonousua odotteleva räyhäkkä dyno ”It´s Raining Men, 7B+”.
Merkillepantavaa alueelle ovat myös hyvät helpommat reitit, joita ei ”Suomigraniitilla” niin taajaan näe. Tämän helpomman cirkuitin helmiä ovat muun muassa: ”KipusiKapusiPutosi, 6C”, ”Lemmen Jättiläinen, 6A+”, ”Paasi, 5+”, ”Onsight Traverse, 5+”, ”Fear is Fear, 5+”, ”Kalkaros, 4+”, ”Papua Uusi Guinea, 5” ja ”Valtaistuinpeli, 6A”.
Reilun kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen vanhoista kivistä saattaa löytyä uusia timanttisia linjoja, kuten Romppaisen Samin pari-kolme vuotta sitten avaama manttelitesti ”Rain magnet, 7A+” ja Liukkosen Antin tänä kesänä avaama erikoisboulderi ”Patriarkaattinen Kreivitär, 7B”. Jälkimmäiseen innoitus löytyi kevään Turun retkeltä Mestareiden Suikkala & Manni oppiin. Reitin kattohalkeamaa on tullut katseltua vuosikausien ajan, mutta se on näyttänyt liian vaikealta ja toisaalta työläältä putsata. Kun Juha kertoi reitinputsausprosesseistaan auton tunkkeineen ja taljoineen, ei työläyttä voinut enää käyttää tekosyynä. Parin putsaussession aikana kivien välistä tippui arviolta 1000kg mutaa ja sammalta ja kun halkeaman alle vielä rakennettiin alastulon tasaus puuristikosta, oli se ensinousua vaille valmis. Lopputulema pitää sisällään n. 7A+ introboulderin ja noin 6metriä kattohalkeamakiipeilyä, jammaillen tai ei. Joka tapauksessa kokovartalokokemus ja kauden 2022 ehdottomia helmiä. Karpot suosittelevatkin kyseisen erikoisuuden testaamista ehdottomasti!
Kuvagalleria (Kuvat: Sami Romppainen)
Suositellut reitit greideittäin
Jotta aika ei uuteen paikkaan mennessä hukkuisi kaikkiin reitteihin tutustumisessa, kasasimme Karpojen reittisuosikit alueelta greideittäin. Päätimme myös käyttää niissä innovatiivisesti Kustavissa trädireitteihin lanseerattua varmistusskaalaa. Toki toiselle kuumottava on toiselle puistokävely, mutta arviot antavat ehkä osviittaa siitä, mitkä reitit ovat mukavasti kiivettävissä itsekseen minimivarusteilla ja mitkä tarvitsevat normaalikupolilla varustetulle kiipeilyn harrastajalle pakettiautollisen patjoja alleen.
Nallekarhu: ”Parempi yksin, kuin huonossa seurassa”. Pärjäät melko mukavasti yhdellä tai parilla patjalla. Alastulo on melko flätti ja reitti ei kulje viistoon.
Alppikauris: Enemmän kuin pari pädiä tai vaihtoehtoisesti Jyrki Kauko spottaamaan. Reitin alastulossa on kiviä, se viettää tai reitti kulkee viistoon.
Hämähäkki: Mielellään omat ja kaverin pädit, sekä vähintään yksi spottaaja. Vaihtoehtoisesti koripallon kokoiset cojonesit… Reitti on joko +5m korkea, alastulo on hazardi tai reitti kulkee merkittävästi viistoon lähtöpisteestä.
Koponen: Jätä reitti suosiolla joko Sami Koposelle, tai OP Mannille…
4/5
Kalkaros, 4+
Samalla pikkufeissillä kolme hyvää probleemaa lapsille tai aloittelijoille. Tarpeeksi matalia, mutta kuitenkin ihan oikeita kiipeilyreittejä.
Papua Uusi Guinea, 5
Tutustumisintro jyrkän kiipeilyn maailmaan. Isoilla otteilla ja mukavan matala, ettei tarvitse kuumotella. Kiven toiselta puolen löytyy myös kiva halkeama ”Kameleontti, 4+”
Paasi, 5+
Ei ehkä varsinaisesti highball, mutta jo sopivan kutkuttavan korkea. Myös visuaalisesti vaikuttava omassa vaikeusasteessaan.
Fear is Fear, 5+
Mainiolla kivenlaadulla varustettu korkeahko släbi. Vaikka vaikeutta ei olekaan hirveästi, saattaa kiven alastuloon sijoitettu kastraatiokivi nostaa kulkuset piiloon…
Onsight ja Onsight traverse, noin 5
Erityisen hienolla kivenlaadulla varustettuja pikkulinjoja.
6s ulottuvuus
Valtaistuinpeli, 6A
Hieno boulderi varsinkin perheiden lyhyemmille edustajille. Ensinousu tehty 140cm mittaisella varrella, jolloin kiivettävää tuleekin varsin mukavasti.
Lemmen jättiläinen, 6A+
Harvinaisen hieno reitti omassa vaikeusasteessaan. Ensivilkaisulla saattaa vaikuttaa vaikeammalta, mutta otteet ovat juuri sopivan kokoisia ja sopivissa paikoissa kivenlaadun ollessa myös lähellä kiitettävää. Jos kiipeilijällä on mittaa alle 160cm, voi vaikeus olla lähempänä 6C:tä.
KipusiKapusiPutosi, 6C
Harvinaisen jyrkkä (n. 50astetta) boulderi tässä vaikeusasteessa. Otteiden koko, kompressio ja huukit kuitenkin rakentavat kokonaisuudesta hyvin pitkälle tuota vaikeutta.
Korkeampi Voima, 6C
Eero Virtasen avaama aito highball isolla H:lla. Landi on kuitenkin lähes täydellisen tasainen ja mestari Romppainen on ottanut postimerkkipädien aikakaudella testiloikan topista vammautumatta, joten rohkeasti flässiin (tai vähemmän rohkeasti yläköysitestillä). Iso suositus!
Muikkuhyppy, 6C
Mainio sisäkulmakikkailu. Ehkä enemmän tekninen, kuin voimallinen. Erään kiipeilijän pohdinnan mukaan ”Ärsyttävää kiipeilyä, kun otteet on kaikki väärin päin…”
Mystical Movements, 6C+
Mukava pikkukatto hienolla kivenlaadulla ja hauskoilla muuveilla.
Boulderbeast, 6C+
Yksi alueen klassikoista, ”Must-Do”! Erinomaista graniittia ja vielä hienommat muuvit. 90-lukulaisittain vaikeusaste 6+, nykyään ollaan siirrytty lähemmäs seitsemättä vaikeusastetta. Pääasia kuitenkin on hienous.
7s aste
Visio, 7A
Alueen ensimmäinen seiska, kutkuttavan korkuinen kanttihiiviskely. Jos kantti ei anna tarpeeksi haastetta, niin voi ottaa alkuun istumalähdön, mikäli syliväli yltää kantista feissin halkemaan. Yksi niitä reittejä, joissa istumalähtö lisää vaikeuden lisäksi hienoutta. Istumalähdöllä ilmeisesti kolme nousua ja vaikeutta noin 7B+/C:n verran?
Kun rakastuu röökaavaan heppuun, on se kuin pussaisi norsua peppuun, 7A
Monasti ylenkatsottu linja Muikkuhypyn lähdöstä vasempaan kanttiin. Feissin underigastonmätsi pitää sisällään varsin uniikkia kiipeilyliikehdintää.
Arkipäivän Anarkisti, 7A
Erityisen yksilöllisillä tuplabackstepeillä varustettu veitsellä leikattu hänkkiboulder. Toinen lähes pakollisia tikattavia, mikäli vaikeusaste sopii omaan skaalaan.
Rain Magnet, 7A+
Newschool manttelipungerrus. Ehdottomasti suositeltava erikoisboulder kaikille manttelnisteille!
Patriarkaattinen Kreivitär, 7B
Uuden aallon erikoisboulder Turkulaisella vivahteella! Mikäli reitti vain sattuu olemaan kuivana, on se ehdottomasti painin arvoinen kokonaisuus. Sekä istumalähtö, että kattohalkeama ovat myös kiipeämisen arvoisia itsekseenkin, mutta linkkaaminen kruunaa kreivittären.
NeferNeferNefer, 7B+ (C?)
Krimppailutesteri. Pariinkymmeneen vuoteen on seisomalähtöön tullut ilmeisesti kolme nousua ja istumalähtö vielä odottelee mahdollisesti toistoa. Aika pieniä otteita ja saman laatuisia jalkaotteita.
Shelter, 7B+
Romppaisen kompressiopaukuttelu vakaumusta vaativalla vikalla muuvilla. Alueen voimallisimmasta päästä.
Tars Tarkas assis, 7C
Jos uniikkeja muuveja haetaan, niin niitä tässä tarjoillaan. Vai miltä kuulostaa dyno graniittiistalaktiittiin? Lähdön otteet voivat vaatia kohtuullisen kitkaista keliä, ainakin normikuolevaisille.
Toistamattomat
It´s Raining Men, 7B+
Mikko Mannisen ”Slam donk” dyno vuosien takaa. Vuosien varrella vasemman jalan jalkaote on pienentynyt, joten voi olla nykyään vaikeampikin. Puristeille varoituksen sanana mainittakoon, että kyseessä ei ole aivan puhdas linja vaan reitti on kiivetty ilman oikean laidan isoja otteita dynoamalla suoraan vaakahalkeaman krimpeistä toppiin… Aikansa kuva ja hillittömän hieno leiskautus joka tapauksessa onnistuessaan!
Betavideoita
Majoitus / leiriytyminen
Leiriytyminen onnistuu toki vaikka Korkeampi voima sektorin parkkiksella, mutta tuolloin ohi ajavat junat voivat antaa Korsomaisen erikoisefektin. Lähistöltä miellyttävämpiä majapaikkoja telttailijoille tai pakumatkaajille löytyy esimerkiksi:
Täällä voi bonukseksi ostaa kalastusluvan ja narrata siikaa tai taimenta. Kota ja WC.
Sataman parkkiksessa voi ainakin toistaiseksi yöpyä ja siitä pääsee kätevästi vaikkapa yöelämän rientoihin, mikäli sellainen rietastelu kiinnostelee. Ainakin eräät kokeneet Hämeenlinnalaiset harmaat pantterit ovat testanneet tämän option ja todenneet toimivaksi.
Kivan pikku lammen rannassa, kotarakennus ja veski käytössä. Puiden määrä välillä hiukan arpapeliä.
Bonareita
Mikäli Ihastjärven alue ei tarjoile tarpeeksi haastetta, löytyy kaupungin toiselta laidalta hienoa kiivettävää muun muassa Työväenboulderilta ja Ukonsärkemänvuorelta, joista löytyy useampia laadukkaita 7B-C reittejä.
Pizzat:
Papa´s Dom Mikkeli (https://www.dommikkeli.fi) myös Mikkelin paras olutvalikoima..
InStile Mannila, Otavassa (https://www.instile.fi)
Lounaat:
Ravintola Vino (https://www.ravintolavino.fi)
Ravintola Vaiha (https://www.vaiha.fi)
Ravintola Kumari (http://www.kumari.fi) sopii mainiosti myös kasvisruokailijoille