Jääkiipeily on ollut viimeisten vuosien aikana melkoisessa nosteessa varsinkin Enni Bertlingin mahtavien suoritusten johdosta sekä Maailman- että Euroopan cupeissa. Kausi 2021-22 olikin melkoinen virstanpylväs, kun Enni voitti Oulun päätöskisan 5. sijan turvin tämän vuoden Euroopan cupin! Toki Euroopan mestaruusmitalikin olisi kelvannut, mutta cupin voitto kertoo toisaalta tasaisesta suorittamisesta koko kauden aikana. Oman treenaamisensa ja mahtavien kisasuoritustensa ohella Ennin (ja hänen miehensä Paulin) loppumaton energia on riittänyt myös innokkaan junioriryhmän valmentamiseen sekä kaitsemiseen kisareissuilla. Tällä kertaa junioriryhmän mitalirohmuksi Oulussa itsensä figure-fouraili naisten U19 sarjassa (sekä naisten sarjassa) kisannut 16-vuotias Tilda Kuikanvirta.
Enni pohdiskeli, että cupin voitto nousee omien saavutusten listalla samalle tasolle Maailmancupin osakilpailumitskun rinnalle (ellei jopa hieman yli, koska tässä on kyse kokonaistasosta). Kausi alkoi paineettomasti ja kisaaminen oli siistiä, kun kiertueelle osallistui pitkästä aikaa paljon kisaajia koronatilanteen pahimman kärjen liennyttyä. Toki varsinainen kisapaine kasaantui päätösviikonlopulle, kun kokonaiskilpailun voitto olikin yhtäkkiä omissa käsissä. Vaikka karsinnat eivät sujuneetkaan aivan haasteitta, riitti tulos finaaleihin ja 5. sija siellä varmisti ensimmäisen cupin voiton tälle Supernaiselle! Toki Ennimäiseen tyyliin hän oli lähes yhtä innoissaan junnuryhmän hienoista suorituksista kuin omasta pokaalistaan… Tästä innostuneena saimme Enniltä ”Tildakiipeilijän” (Instagram-nimi toim. huom.) yhteystiedot ja lähdimme selvittelemään tämän tulevan manttelinperijän fiiliksiä Oulun kisareissusta.
Moi, Onnittelut hienoista suorituksista EM-kisoissa. Mikä fiilis?
Aivan huippu! Kisat menivät aika paljon paremmin, kuin osasin etukäteen ajatella. Junnujen SM- sarjoissa osasin toivoa hyviä suorituksia, mutta menestys myös naisten SM-sarjoissa ja varsinkin junnujen EM-skaboissa tuli hiukan puskista.
Jos palataan pykälä takaisin päin, niin kerrohan vähän kukas sinä olet?
Tilda Kuikanvirta, 16-vuotias lukiolainen Mäkelänrinteen lukiosta (urheilulinjalta). Kiipeilijä.
Mites sun kisat meni omasta näkökulmasta katsoen, mikä nousee erityisesti mieleen?
U19 juniorisarjassa voitin leadissa EM-hopeaa ja combinedissa pronssia. U19 sarjassa voitin lisäksi SM-kultaa sekä leadissa, että speedissä. Bonuksena vielä naisten SM-kultaa speedissä ja leadissa pronssia Super-Ennin ja Hyper-Miran perässä.
Mieleenpainuvin muisto kisoista on leadin finaali. Tiesin, että minua ennen finaalissa kiivennyt kilpakumppani oli lipsahtanut toiselta karsintareitiltään ja ajattelin hänen suoriutuvan finaalireitillä paremmin kuin karsinnassa. Oma finaalisuoritukseni sujui kuitenkin mielestäni hyvin ja nautin joka hetkestä. Reitti oli tekninen ja hieno, eli juuri sellainen, josta tykkään. Kuitenkin oman suorituksen jälkeen oli aika epätodellinen olo, kun olin mennyt kärkeen ja tiesin olevani vähintään kolmas!
Kuvat: Oskari Pajunpää
Olet innokas kisakiipeilijä sen kaikissa muodoissa. Miellätkö jonkun kisamuodon toisia rakkaammaksi?
En. Miellän itseni ensisijaisesti kiipeilijäksi, vaikkakin kisakiipeily on kyllä siistiä. Jokaisessa kisamuodossa on oma viehätyksensä ja mielestäni ne tukevat hyvin toisiaan. Hakkujen kanssa kiipeäminen lisää mielestäni voimaa ja voimakestävyyttä koko kroppaan, ei pelkästään sormiin.
Itse asiassa suurin ero hakkujen kanssa kiipeämiseen verrattuna vaikka sporttiin tulee siitä, että hakuissa jaksaa roikkua paljon pidempään. Kun sormista loppuu jerkku, niin sportissa tippuu. Jääkiipeilyssä voi vaan jatkaa ja jatkaa ja loppujen lopuksi kun tippuu, on forkuissa monasti ihan hirveä kipupumppu. Eli älyn siistiä!
Tällä kaudella hakkujen kanssa kiipeäminen on kyllä tuntunut tosi hyvälle. Vaikka oma vahvuus jääkiipeilyssä on teknisyys, niin tänä talvena myös voimaa tuntuu tarttuneen ja Oulun kisahänkkiäkin oli kiva kiivetä.
Miten treenaaminen jaksottuu?
Urheilulukiossa on mahdollisuus aamutreeneihin ja joinain päivinä teen sitten vielä iltatreeninkin. Yhteensä treenejä tulee viikossa noin 6. Niistä 1 treeni viikossa on talvikaudella meidän jääkiipeilyryhmän treeni joko Paloheinän Draikkatornilla tai Adventure Partnersin cavella Lautasaaressa. Pyrin kuitenkin pitämään 2 välipäivää viikossa, koska olen kokenut, että en palaudu muuten tarpeeksi hyvin.
Allekirjoitatko koutsi Bertlingin legendaarisen lohkaisun ”Ainahan kisa lähdetään voittamaan”?
Kyllä. Sitä vartenhan kisaamista tehdään. Toki kisan jälkeen on aina tärkeää pysähtyä pohtimaan lopputulosta ja miettiä onko siihen kuitenkin tyytyväinen. Itselle vielä tärkeämpi Ennin viisaus on se, että ”Jos kisa menee jostain syystä mönkään, niin 15 minuutin ajan saa vihata kaikkea ja sen jälkeen pyritään taas kaivamaan hymy huulille :-)”. Mulla menee vielä välillä hiukan pidempään, mutta harjoittelen kovasti 🙂 Enniä ja Paulia parempia valmentajia ei varmaan kukaan junioriurheilija voisi toivoa. Ne on huippuja!
Tuleeko vielä jotain muuta mieleen Karpojen lukijoille ja kuulijoille?
Varmaan se, että jokainen muistaisi nauttia kiipeilyssä juuri siitä mistä eniten tykkää. Jos tykkää sisäkiipeilystä tai kisaamisesta, niin tekee sitten sitä. Jos taas ulkokiipeilystä, niin ilman muuta sitten ulkokiipeilyä. Kunhan ei tee sitä muiden takia. Ja tavoitteellisessa harjoittelussa yrittää nauttia kokonaisuudesta. Kaikki treenit ei voi sujua hyvin, mutta siihen ei maailma kaadu.
Ja lisäksi, jääkiipeily on tosi hauskaa ja myös haastava laji. Jos vähänkään kiinnostaa, niin kannattaa käydä testaamassa sitä Paloheinän tornilla!
Oulun kisojen tulokset: