Moi! Ja onnea EM-hopeasta jääkiipeilyn speedissä viime viikonlopulta! Oliko siistiä päästä kisailemaan pitkästä aikaa ja varsinkin, kun koronarajoitukset eivät ilmeisimminkään enää haitanneet kenenkään osallistumista?
Kiitos! Olihan se mukava osallistua pitkästä aikaa. Viime vuonna Saas Feessä samaan aikaan oli vielä aika kovat rajoitukset päällä. Nyt ei onneksi ollut enää mitään rajoituksia.
Olette osallistuneet kisasirkukseen elämänkumppanisi Ennin (Bertling) kanssa jo ikuisuuden. Kumman idea jääkiipeilyn kansainvälisiin kisoihin osallistumisesta aikanaan oli ja muistatko mistä tuo idea syntyi?
Enni innostui ja kävi ulkomaan kilpailuissa ennen minua. Enni sai alkuun innostettua Tapio Alhonsuon lähtemään maailmancupin kilpailuihin, ja itse taisin lähteä mukaan seuraavana vuonna (2016).
Mikä on vahvin muistijälki kisavuosien ajalta?
Ensimmäinen maailmancupin kilpailu on toki jäänyt mieleen Durangossa. Siellä oli yhä vanhan säännön mukainen onsight-karsinta, ja vaikeiden sääolojen vuoksi päädyin odottelemaan omaa kiipeilyvuoroa varmaan kymmenkunta tuntia eristyksissä. Nykyään onneksi karsinnat ovat avoimella formaatilla. Venäjän ja Kiinan osakilpailut ovat ehkä jääneet mieleen paikkojen vuoksi, mutta Saas-Fees:ssa on tullut käytyä useimmin. Sen takia tuolta on paljon muistoja. Vaikea sieltä on nostaa mitään yksittäistä muistoa, joka olisi ylitse muiden.
Leadia varten olette ottaneet jymäkät aseet käyttöön jo vuosia sitten rakentamalla oman drytoolcaven pihalle. Miten taasen speediä varten harjoitellaan, vai voiko sitä harjoitella Suomessa mitenkään?
Speedi on kyllä haaste treenin kannalta. Luonnonjäiltä on yleensä vaikeaa löytää sopivan tasaista ja jyrkkää reittiä. Tuota varten voisi kyllä tehdä vaneriseinän johonkin. Itsellä speedin tekniikka on jokseenkin kohtalainen, mutta olisi siinä vielä paljon opittavaa. Fysiikkaa voi toki treenata käsien osalta tavallisella kiipeilyseinällä tai vaikka hiihtoergometrillä. Jalathan tuossa lajissa ovat toki tärkeät. Itse pyöräilen paljon ja laskettelen jonkin verran niin niistä saa voimaa jalkoihin. Nopeuskiipeily vaatii aika paljon tehontuottoa lyhyelle ajalle, joten siihen on hyvä olla kapasiteettia jos haluaa kiivetä nopeasti. Sen lisäksi mikä vaan mikä kehittää nopeaa kehon hallintaa on varmasti avuksi. Tuossa pitää kuitenkin käsien tehdä pari iskua sekunnissa ja pitäisi suunnilleen ehti katsomaan mihin hakun lyö.
Kuvaatko pähkinänkuoressa jääkiipeilyn leadin ja speedin pääerot?
Speedissä pitää kiivetä täysillä 10 sekuntia ja leadissa 4-9 minuuttia. Talvikiipeilyn leadi eroaa mielestäni kesälajista siinä, että suoritus on yleensä koko keholle paljon fyysisempi. Kesäkiipeily on sellaista hipsuttelua ja otteiden silittelyä kun taas talvikiipeilyssä mennään usein isommalla voimalla ja teholla kun pyritään kiipeämään mahdollisimman nopeasti ja kuitenkin tarkasti tekemättä virheitä.
Osaatko sanoa mikä on voimakkain talvikiipeilymuistosi kisakiipeilyn ulkopuolelta?
Ensimmäiset Korouman reissut on toki jäänyt mieleen, kun silloin vielä telttailtiin putouksilla eikä siellä ollut nykyisiä turistilaumoja. Etelä-Suomen reiteistä ainakin Arasolan pilarin onsight Muurlan kattokalliolla on jäänyt mieleen.
Onnittelut vielä ja tsemppiä kauden loppukisoihin! Ja nopea markkinapuhe, miksi kiipeilyharrastajien kannattaa kokeilla jääkiipeilyä/ drytoolia ja kannattaako Ouluun lähteä paikan päälle katsomaan Finice2023-kisoja?
Jääkiipeilyn ansiosta voi kiivetä ulkona ympäri vuoden. Kesäkiipeilyssä on hienoa, että reitit pysyvät jokseenkin muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta talvikiipeilyn erityisyys on sen hetkellisyydessä. Jää voi olla hyvää tänään, mutta huomenna se voi olla jo poissa. Samat reitit ovat erilaisia joka kerta.
Kilpamuotoista jääkiipeilyä vanerilla kannattaa kokeilla, koska se on yksinkertaisesti hauskaa, kun oppii perusteet.
Ouluun kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan ja ennen kaikkea kisaamaan!