Syksyn viileillä ensimmäisen kasinsa Suomessa redpointannut Bergmanin Wille siirtyi ennen joulua viettämään ikuista kesää Espanjaan ja syksyn aikana treenattu kasikondis tuotti tulosta jo Chulillassa Tequila Sunrisen merkeissä. Laitoimmekin herralle viestiä lähetyksen tiimoilta ja samalla tiedustelimme miten covid-tilanne Etelässä näyttäytyy.
Moi ja onnittelut ekasta ulkolaisesta kasista, Tequila Sunrise Chulillassa!
Kiitos kiitos!
Keväällä sulla antautui eka kasi (Nummisuutari) Nummessa. Kiipeilyn tyyli on ilmeisesti aika lailla erilaista, vai miten kuvailisit Tequila Sunrisea?
Nummisuutarin kiipesin itse asiassa lokakuussa, juuri ennen kun lähdin reissuun. Nummisuutarissahan on pari todella vaikeaa muuvia, vaikeimmat muuvit mitkä olen ikinä tehnyt. Tequila Sunrisen tyyli on aikalailla päinvastainen.
Antautuiko kysseinen reitti miten helposti?
Prosessi meni samantapaista kaavaa kuin muutkin reitit Chulillassa: ”aika softihan tää on, varmaan joku 7c” -> ”huhhu no onhan se aika pumppaava, ehkä 7c+” -> ”helkkari, kyllä se ihan kasi sit on ku pitää tehä kaikki putkeen!”
Eli haaste ei ollut niinkään yksittäiset muuvit, vaikka piti siinä krimppistä kruksia hinkata jonkin verran, vaan sujuvuuden löytämisessä ja levoissa rentoutumisessa. 40 metriin mahtuu aika paljon betaa, ja virheisiin ei ollut varaa.
Kruksin jälkeen siinä on vielä noin 25 metriä teknistä kiipeilyä pienillä listoilla, ja siinä suurin haaste oli pitää pää kylmänä liukkailla jalkaotteilla ja malttaa käyttää jokainen pieni lepo hyväksi.
Psyykkisesti tämä toinen kasi oli paljon helpompi prosessi. Koska olen enemmänkin kestävyyskiipeilijä, tiedän, että kunhan muuvit menee niin lähetys on vain ajan kysymys, ja tässä se vaihe tuli paljon nopeammin kuin Nummisuutarin kanssa. Minulla ei ollut myöskään samanlaista aikapainetta kuin syksyllä, kun oli lähdössä reissuun – nyt minulla oli aikaa vaikka koko talven. Olosuhteet olivat myös hyvät melkein joka päivä, eli ei märkää halkeamaa täynnä vessapaperia 🙂
Aikaa taisi mennä kahdeksan tai yhdeksän session verran. Aloitin sen jo joulukuun alussa Anna Liina Laitisen kanssa (toki Anna saittasi sen kävellen), jatkoin myöhemmin Jalo Nousiaisen vieraillessa ja lähetys tuli juuri sopivasti tyttöystäväni Gaia Saarisen ensimmäisenä päivänä reissussa tammikuussa. Matkan varrella kiitokset myös Nallelle, joka antoi pariin otteeseen kannustavat varmistukset (ja saittasi projektini myös 🙂 )
Olet ilmeisimminkin viettämässä ikuista kesää Etelä-Euroopassa, miten kondis pidetään nousujohteisena pelkällä ulkokiipeilyllä (vai käyttekö treenaamassa lisäksi jossain sisällä)?
Niin kuin edellisessä jaksossa mainitsin, niin se kasi oli todella suuri unelma jota varten treenasin kovaa. Sen saavutettuani annoin itseni palata siihen mistä tykkään eniten: reissata ja ”vaan” kiivetä, eli fokus ei ole niin suuresti suorittamisessa tällä hetkellä. Kun palaan Suomeen (toukokuussa kai), niin voisin sitten treenata taas enemmän.
Toki yritän valita paikat ja reitit mahdollisimman järkevästi treenimielessä, ja olen käynyt jopa boulderoimassa parissa paikassa (Albarracín ja Crevillente) 🙂
Teen 1-2 tuntia liikkuvuutta pari kertaa viikossa ja ainakin kerran viikossa vatsalihaksia ja punnerruksia.
Hyvä ystäväni Akseli Toikka rakensi minulle mainion sormilautatelineen jota tulee käytettyä melkein päivittäin (Joulupukkikin ehti käydä treenaamassa joulupäivänä). Lämppään sillä sormet ja vedän leukoja. Jos on tullut kiipeilytaukoa enemmän kuin päivän niin olen tehnyt max hangeja lisäpainoilla. Mukana on siis yhteensä 20 kg painoja.
Korona kurittaa Suomea aika lailla (ainakin kiipeilijöitä treenaamisen suhteen). Miten hässäkkä näkyy Espanjassa, vai näkyykö ollenkaan?
Olen kuullut tästä Suomen hassusta järjestelystä että baariin saa mennä mutta ei kiipeilemään, ja biljardia saa pelata muttei tennistä, vai miten se meni. Toivottavasti kohta helpottaa.
Täälläpäin sitä ei juuri huomaa. Maskeista ollaan tosi tarkkoja, ilman sitä ei ole asiaa mihinkään sisätiloihin ja niitä näkee ulkona luonnossakin ihmisillä päällä. Baareissa piti jossain vaiheessa olla ulko-ovet auki ilmanvaihdon vuoksi, jolloin tuli vähän vilu illalla.
Eli ei sen kummempaa, mutta toki elämä kaupungeissa voi olla hyvinkin erilaista.
Tsemiä kevääseen, toivotaan että lähetyskelit jatkuu ainakin Etelän lähetystyöntekijöillä!
Artikkelin kuvat: Tim Bohman