Karpojen kootut 10/2022

Lokakuu tarjoili hetkittäin siedettävää ja muutamana päivänä jopa erinomaista keliä. Karpojen huru-ukkomieliä lämmitti erityisesti ikäihmisten suoriutumiset provinssissa, eli Kehä III:n ulkopuolella. Erityismaininta itsensä vaikeuksien kautta kuntoon saattaneelle Antti Virtavuolle, jonka sielunmaisemaan pääsimme tutustumaan haastattelunkin turvin. Ja koska Suomi on Haapakosken Samin mukaisesti laiskojen kiipeilijöiden, eli boulderoijien luvattu maa, lämmitti mieltämme Karvahattujen ohella Hautasen Eskon toistonousu Sundvallin Eetun vuonna 2019 Jyväskylän Halsvuoreen avaamaan ”Adaptaatioon, 8a”!!

Boulderointi, Suomi

Perinteisesti pohjoisesta etelään siirryttäessä oululainen voimaeläin Niko Mursu tikkasi Simosen Tuukan esimerkin voimalla ”Viittaoikeudet, 8A+” Lumijoella.

Oululaisissa pysyen, samainen Tuukka taasen piipahti viimeistelemässä Etelä-Suomen kiertueella mielenjärkkymistä kesällä aiheuttaneen ”Armottoman, 8B” ja samoilla lämmöillä ”Unusual Suspectin, 8A”.

Sydämeltään Savolainen, mutta voimiltaan tamperelainen Mikko Karjalainen käytti syyskitkoja mainiosti hyödykseen ”Tapsan Lipalla, 8A”. Herra on kuluttanut kauden 2022 hyvin pitkälti Itä-Suomessa harjaamalla ja avaamalla uutta reittiä reitin perään. Teaserina jyrkkäprofiilinen n. 200-300m leveä kalliosektori, johon on tällä hetkellä avattu n. 40 reittiä, joista Karpojen arvion mukaan vaikeimmat eivät saata lähteä alle kasiaparilla. Katsotaan, saataisko kallio keväällä kaikkien ihasteltavaksi, jolloin siitä voitaisiin tehdä sivustolle vaikka juttu…

Samaisen kylän tienoilla Seppälän Juho taasen piipahti flässäämässä kasuaalisti Tomi Nytorp-Vesa Salonen klassikon ”Veto-Production extended, 8A+”. Tai kyseisen extensioninhan reittiin on kyllä avannut Tommi Lahtinen. Juho on tällä hetkellä niin voimainsa tunnossa, että reitti oli hänelle tuntunut helpolta 8A:lta…

Antti Virtavuo, palasista Gyborgiksi

Antti Virtavuo on melkoisen tuttu nimi meille kiipeilyä ja kisakiipeilyä vuosia fanittaneille harrastajille. Ihan niin tuttu ei ole tausta siihen, millaisen kelirikon kautta herra on viimeisten vuosien aikana kroppaansa kuntouttanut takaisin iskukykyiseksi. Kun Antti sai kiivettyä Kaartisen TomaksenReptilen, 8A+” lokakuussa, ei savolaisilla karvahattusedillä ollut muuta mahdollisuutta kuin tutustua tarkemmin tähän pirkanmaalaiseen vaijerijänteeseen ja ideanikkariin Kavutaclimbing -firman taustalla.

Kuka on Antti Virtavuo ja miten olet päätynyt kiipeilyn pariin?

Olen 45-vuotias Tamperelainen kiipeilijä. Ammatiltani olen liikunnanopettaja. Perheestä löytyy vaimon lisäksi 11-vuotias tytär ja 13-vuotias poika. 

Kiipeilyinnostus alkoi Jyväskylässä 2000-luvun vaihteessa. Aluksi kaverin kanssa innostuttiin köysilaskeutumishommista ja siitä aika nopeasti ymmärrettiinkin, että kallioita on paljon hienompaa kiivetä ylöspäin, kuin vain laskeutua niiltä alas.

Valtavat onnittelut viikko sitten kiipeämästäsi ”Reptilestä, 8A+”, joka on yksi Pirkanmaan vaikeimpia reittejä ja sinunkin tikkilistassasi lienee yksi vaikeimpia! Miten ihmeessä gyborkiksi leikattu keski-ikäinen perheenisä voi olla elämänsä henkilökunnossa? Steroideja vai systemaattista treeniä?

Kiitos onnitteluista. Kyseisen reitin nouseminen merkitsee itselle siinä mielessä paljon, että sen myötä tapahtui paluu taas ns. kahdeksannelle vaikeusasteelle kaikkien viime vuosien vastoinkäymisten jälkeen. Greidihän tosiaan on kovinta, mitä omasta tikkilistasta löytyy. Kovalla työllä ja reenillä olen saanut taas palautettua itseni sellaiseen kuntoon, mikä on koko ajan ollut tavoitteena. Pitää olla tyytyväinen.

Edelliseen kysymykseen viitaten laskeskelin, että sinulta on operoitu parin vuoden aikana ainakin nilkka, polvi ja olkapää (olkapää oli ilmeisesti varsin merkittävästi sökönä). Eikö missään välissä tullut ajatusta kiipeilykenkien polttamisesta ja millaisella duunilla montun pohjalta noustiin takaisin omalle maksimitasolle? Onko oma tietotaito riittänyt, vai oletko hankkinut ulkopuolista valmennus-/ kuntoutusapua?

Tosiaan syksyllä 2019 tehtiin isohko operaatio nilkkaan, keväällä 2020 operoitiin polvi ja syksyllä 2020 sitten vielä kursittiin kokoon aika pahasti räjähtänyt olkapää. Kolme leikkausta siis vuoden sisällä. Jalkojen vammoista kuntoutuminen oli henkisesti helpompaa, koska pystyin kuitenkin samalla treenamaan sormia ja ylävartaloa. Olkapääleikkaus puolestaan vei toimintakyvyn hetkeksi aika nolliin ja sieltä paluu takaisin kiipeilyseinälle oli kyllä melkoinen ponnistus, niin fyysisesti kuin henkisesti. Taisi mennä 4kk leikkauksesta, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa takaisin kiipeilyseinälle. Silloin taisi mennä jojoilla kolmosen ja nelosen reitit. Siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Silloin tuntui ihan kuin olisi aloittanut kiipeilyn kokonaan alusta. 

Hyvät lääkärit ja fysioterapeutti on ollut ratkaiseva apu kuntoutumisessa vammoista. Muistan esimerkiksi, kun olkapään leikannut kirurgi totesi ennen leikkausta, että hänen osuutensa käden kuntoon saattamisesta on maksimissaan 50%, jos sitäkään ja lopullisen tuloksen ratkaisee minun oma panokseni kuntoutukseen. Nämä sanat jäivät päähän. Olkapäätä kuntouttanut fysioterapeuttini kuvasi minulle ensimmäisellä tapaamisella hyvinkin tarkasti, mitä käden kuntouttaminen vaatii ja millaisia ylä- ja alamäkiä kuntoutusprosessiin kuuluu. Tämä auttoi ehdottomasti jaksamaan silloin, kun tuntui, että hakkaan vaan päätäni seinään, eikä edistystä tapahdu. Fyssarin henkinen tuki oli itselle varmasti yhtä tärkeää, kuin häneltä saamani kuntoutusohjeet. 

Pakko on myös mainita viime syksyn ja talven harjoittelu Kaukovalmennuksen opastuksessa. Kirsin tekemät harjoitusohjelmat, joissa huomioitiin olkapäiden vahvistaminen toiveideni mukaan, auttoivat tosi paljon. Muutenkin systemaattinen harjoittelu ja harjoitusohjelman noudattaminen edisti olkapään vahvistamista ja nopeutti pääsyä takaisin aikaisempaan kiipeilykuntooni. 

Vammoista kuntoutumisessa ja reenaamisessa yleensäkin, on tärkeää oma motivaatio sekä tavoitteiden asettaminen. Oma tahtoni päästä takaisin kuntoon ja kiipeilemään on pysynyt koko ajan korkeana, mikä osaltaan on auttanut prosessissa. Tavoitteiden asettaminen auttaa myös motivaation ylläpitämisessä. Kuntoutumisen aikana asetin itselleni paljon pieniä välitavoitteita. Isommaksi tavoitteeksi asetin olkapääleikkauksen jälkeen sen, että vuoden päästä pystyn osallistumaan boulderoinnin SM-kisoihin. Tämä mielessä mentiin eteenpäin ja pääsin myös kisoihin. Tälle vuodelle oli tavoitteena palata ulkoboulderoinnin osalta entisille vaikeusasteille ja sekin tavoite tuli nyt Reptilen myötä saavutettua.

Kinttujen leikkausten jälkeen kiipesit aika paljon köydellä. Oliko se vain pakon tuomaa vaihtelua, vai kiinnostaako köysipuuhat edelleen?

Pitää paikkansa, että jalkaleikkausten jälkeen tuli kiivettyä enemmän köyttä vähän pakostakin, kun ei voinut boulderoida. Tätä kautta myös köysihommat on alkaneet yhä enemmän kiinnostaa ja olen koittanut tasaiseen tahtiin päästä myös köyden päähän. Tulihan tuossa vuosi sitten käytyä jopa elämäni ensimmäisissä Leadin SM-kisoissa.

Miten paljon Tampereen kiipeilyn Grand Old Man saa lisäpotkua uuden sukupolven (Tomas, Otto ja uusimpana muuttovoitto Veikka) kannikoille potkimisesta?

No kyllähän se aina motivoi, kun näkee nuorempien kehittyvän hurjaa vauhtia. Saa itsekkin lisää potkua. Mahtavaa myös, kun nuoremmat, kuten Tomas avaavat uusia vaikeita linjoja Pirkanmaalle. Hienoa ollut myös nähdä, kun omat ensinousut saavat lisää toistoja nuorempien toimesta.

Tampereen kiipeilyskenessä on ilmeisimminkin ollut pitkän aikaa positiivisen kilpailuhenkinen tvisti. Kisaatte ilmeisesti tällä porukalla keskenään ja olette kiertäneet ahkerasti myös kansallisia kisoja. Mistä kiinnostus kisaamiseen?

Laakson Kallen ja Reinhardtin Maxin kanssa tulee itse reenattua viikoittain ja tällä porukalla ollaan kierretty aktiivisesti myös kisoja. Lisäksi Tampereen seudulle on kasvanut aivan uusi sukupolvi nuoria innokkaita kilpakiipeilijöitä.

Itse olen aina tykännyt kisaamisesta ja kilpailuista. Kiipeilyssä varsinkin, kun kilpaileminen ei niinkään ole kovin totista toisia vastaan kilpailemista, vaan enemmänkin yhdessä tekemistä ja itsensä voittamista. Näin sen ainakin itse olen kokenut. 

Mikä/ mitkä kisamuistot nousevat lämpimimpinä mieleesi?

Hyviä muistoja riittää ja paljon on saanut uusia ystäviä kisojen kautta. Yksi mieleen jäänyt muisto on, kun vuonna 2016 poseeraan kolmannella sijalla astetta kovempien ukkojen kanssa boulderliigan kokonaiskilpailun palkintojen jaossa. Kyseessä siis Vadim Timonov ja Andy.  Hymy tulee huulile myös, kun muistelee aikanaan Tallinnan boulderliigakisoissa olin jo karsintojen jälkeen ehtinyt kiipeilykeskuksen pihassa olevaan asuntovaunusaunaan ja korkannut myös jo saunaoluenkin, kun sinne tultiin komentamaan, että Virtavuo sä kiipeet muuten finaalissa. No siitä sitten kiireesti saunan raikkaana ottamaan lämpöjä finaaliin.

Mitkä ominaisuudet ovat Antti Virtavuon Superpowerit?

Kiipeilyssä varmaan monipuolisuus, dynaamisuus ja erään kiipeilijän mainitsemat Tampereen nopeimmat kädet. Varmaan myös positiivinen asenne tekemiseen, ei saa tehdä tästä hommasta liian vakavaa. 

Onko vielä jotain kehitettävää? Onko tavoitteena 50v, 8Bee?

Kehitettävää löytyy aina. Kaikkihan tietää, että esimerkiksi voimaa ei ikinä voi olla liikaa. Ykköstavoite on tietenkin pysyä terveenä. Toki haluan kiivetä jatkossa entistä vaikeampia reittejä ja haastaa itseäni. Monta tiukkaa linjaa löytyy TO-DO-listalta. Voi siellä joku 8B:kin olla. 

Kehitystyöhön liittyen, olet ollut perustamassa kiipeilyn treenivälineitä valmistavan yrityksen Kavuta Climbing? Mistä idea firman perustamiseen syntyi?

Yrittäminen on kiinnostanut itseäni jo pidempään. Idea treenivälineiden valmistuksesta syntyi olkapäätä kuntouttaessa, kun tarvitsin itselleni välineen, jolla reenata sormivoimaa nostamalla painoja maasta. Valmistin itselleni ensimmäisen välineen ja hetken päästä muutaman myös kavereilleni ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Myöhemmiin sitten perustettiin Kavuta Climbing.

Mistä Kavutan tuotteita voi ostaa/ tilata?

Verkkokauppamme löytyy osoitteesta www.kavuta.fi. Lisäksi osaa tuotteista on voinut ostaa Kuopion Voemalta ja Tampereen kiipeilykeskukselta. 

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä. Reptilen lähetyspäivää edeltävä iltana Moonboad-skabat. Mikä oli formaatti ja kuka oli Tampereen kunkku?

Kalle Laakson ja Max Reinhardtin alulle pistämä TK Moonboard -cup. Mukaan on päässeet vain harvat ja valitut. Kisassa 10 reittiä, kiivetään ensimmäinen kierros flash-yrkät, tokalla kierrokselle vielä kaksi yritystä eli maksimissaan tulee kolme yrkkää per reitti. Kisaajat itse tekevät reitit etukäteen. Viime kaudella oli 10 osakilpailua ja kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi Max. Tällä kaudella 6 osakilpailua ja itse onnistuin viedä tämän ensimmäisen nimiini.  Nämä kisat kyllä olleet aivan parasta kaveriporukan yhdessä tekemistä ja samalla myös loistavaa reeniä.

Köyseily, Kotimaa

Koottujen köysirintama toistaa joissain uutisissa itseään ja yksi vaikuttavimpia toistujia on Emilia Venäläinen. Lokakuun saldoon lisätään Nummen klassikko ”Hemohes variaatio, 7c+”!!

Emilia ja Hemohes-variaatio 7c+ (Kuva: Henkka Suihkonen)

Jyväskylän Jonathan Siegrist, Esko Hautanen kävi tekemässä lokakuun alkupuolella Halsvuoressa Sundvallin Eetun tekniseen krimppailutestpieceen ”Adaptaatioon, 8a” toistonousun. Jyväskylän kaikki kolme kasiahan ovat kyseisen parivaljakon tekosia. Boulderikas ”Murtamaton Linnake, 8a” Vaajakosken Haukkavuorella samaisen Sundvallin tekosia ja yhä edelleen toistonousematon ”Remember the Flame, 8a+” vuodelta 2017 Hautasen tekosia. 

Tuomisen Jutta nostaa tasoaan vuosi vuodelta ja syksyllä Backnäsissä Jutta krimppaili itsensä ”Molotovin Cocktailin, 7b+” kirpeän karkin krimppien kautta ankkurille saakka. Ensi kaudella onkin seiska cepposten vuoro!

Köyseily, Ulkomaat

Taistelupari Pekkala-Hammer jatkoivat ikuisen kesän metsästysretkellään Itävallassa tiukkaa suorittamista loppuun saakka. Ruusun osalta retkellä Niederthaissa tipahtivat vielä krimpfestit ”Virus, 7b/+” ja ”Glatteis, 7b+”. Samuel taasen sai viimeisteltyä yhden reissun tavoitteista ” Passport 2 Honesty, 8c” -reitin muodossa. Kyseinen reittihän on tunnettu lennokkaasta dynostaan reitin puolivälin jälkeen, vaikkei kyseinen muuvi välttämäti kruksi olekaan.sdkjh

Alla voit katsoa reitin betavideon (ei valitettavasti kylläkään Pamun suoritteesta)

Suomen virallisin ikuisen kesän metsästäjäpariskunta Pasi-Anna Sjöman on Suomi-kesän jälkeen kaivanut pakunsa Kalymnoksilaisen perheen takapihalta ja jatkanut turvallista elämää Kreikan syksyssä. Pasin osalta lokakuu piti sisällään muun muassa reilun 10kpl yli 7c reittejä mukaanlukien ”La Looz, 8a/+” Masouri Skylinellä. Annan tikkilista on vähintään yhtä vakuuttavaa katsottavaa ja pitää sisällään klassikoita kuten ”Valhalla, 7b+” Pedonza, ”Tufa King Pumped, 7b+” Masouri Skyline, ”Elsking, 7c” Arginonta Valley (10/3 tähteä!!) ja ”Sirene, 7c” Odysseylla.

Mikkolan Aleksin lyhyt syysretki Espanjan auriinkoon lisäsi tikkilistaa ” Pepitolla, 8a+” Abella de la Condassa ja ” L’Anarkistalla, 8a+” Terradetsissa.