Pasi ”PzPartan” Partanen, tai ystäviensä keskuudessa ”KasiPasi” lempinimelläkin varustettu aikuinen kiipeilijä ensinousi pitkäaikaisen projektinsa, joka kantaa tästedes nimeä ja vaikeutta ”Limpan, 8A+”. Reitti näyttää videotallenteellakin niin hienolta, että Karpojen oli lähdettävä selvittämään tältä aina itsensä timanttisessa tikissä pitävältä herrasmieheltä tarinaa reitin taustalla.
Onnittelut pitkäaikaisen projektin kellistämisestä. Millaisen aikajanan Limpanin ensinousu vaati?
Kiitoksia, tämä linja on ollut mielessä pitkään, mutta sain reitin viimein putsattua toppauskuntoon vasta viime syksynä. Itse sessioita sain viime syksylle 6-7 ja tänä keväänä reitin työstöön kului noin 14-15 sessiota.
Linja on varsin uljaan näköinen kantti. Mihin vaikeus sinun osaltasi kulminoituu (tietyt muuvit, kanttimainen asentojen haku vai voimakestävyys)?
Jep, reitti on kyllä komea ja muuvit reitissä todella hienot. Reitin alussa on melko core-intensiivinen jakso, joka päättyy kneebar-no-hand-restiin. Tuossa voisi lepäillä vaikka kuinka kauan, jos niin haluaisi, mutta ainakin itselläni se alkaa syödä pikku hiljaa corea, jota tarvitaan lopun kruxiin, joten jatkan levosta melko nopeasti eteenpäin. Levon jälkeen on muutama helppo muuviennen kruxi-osuutta, josta hankalan tekee asento, missä vasen käsi on hyvässä sidepull-otteessa todella alhaalla ja oikea käsi jatkaa ensin ennen kruxia kolme muuvia kantilla ja sitten vielä korkeammalle pystysuoraan kanttiin, jolloin vasemman käden kontrollin merkitys kasvaa koko ajan. Oikean käden ollessa pystysuoralla kantilla nostetaan vasen jalka toe- tai heelhookillakorkealle hyvälle rampille, jonka jälkeen vasen käsi täytyy vapauttaa sidepullista ja pitää core tiukkana käyttäen väliotteena melko huonoa todella slouppaavaa sidepullia, josta vasen käsi jatkaa suoraan huonohkolle röpölle ja siitä eteenpäin paremmalle röpölle. Siitä reitti jatkuu vielä pari helpompaa muuvia kahvoille, joilta toivottavasti kukaan ei enää tipu alas ennen toppausta. Eli lyhyesti sanottuna reitin vaikeus kulminoituu melko pitkän alun jälkeen kruxiosuuden 4-6 muuviin.
Alat olla jo aikuisen kiipeilijän, eli ikämiehen vuosissa. Miten treenaaminen on muuttunut vuosien varrella, vai onko laisinkaan? Vinkit muille jo aikuisen ikään ehtineille?
Noh, en ole ehkä paras esimerkki antamaan ohjeita treenaamiseen, mutta pakko se on myöntää, että iän myötä palautuminen on koko ajan hitaampaa. Mutta uskon edelleen systemaattiseen jaksotettuun treenaamiseen ja sillä olen saanut parhaat tulokset. Viime talvella onnistuin taas viemään treenit omalta osaltani hieman ylitse, mutta onneksi tajusin asian ajoissa ja maltoin herkistellä todella vähäisillä treenimäärillä kuukauden verran ennen Fontsun reissua saaden kunnon esiin sopivasti juuri kevääksi. Ensi treenikauden yritän jaksottaa fiksummin siten, että loisin vankemman pohjakunnon ennen treenin intentiseetinlisäystä koko ajan kehon tuntemuksia tarkasti kuunnellen.
Mites kisaaminen, olisiko aika ikämiesten SM-kisoihin (köysi- tai boulder) osallistumiselle?
Kisaaminen kiiipeilyssä ei oikein ole minun juttuni. Kyllä se omalla osaltani on vaan niin, että sisäkiipeily on ainoastaan treeniä ulkokiipeilyä varten. Vaikka joihinkin kisoihin saatan joskus vielä osallistua, niin aivan toppahousumielessä sitten. Ulkona kiipeilyn monipuolisuus ja muun muassa runsaammat ote- ja jalkkisvalikoimat antavat hieman enemmän anteeksi ja tilaa kankeammallekin kiipeilijälle. Lisäksi ulkokiipeilyssä harvemmin tarvitsee olla niin akrobaattinen.
Mitkä 8B:t on tällä hetkellä työn alla?
Työn alla ei ole tällä hetkellä yhtään 8B:tä. Pariin 8B:hen olen pari vuotta sitten saanut muuvit tehtyä, joten jos kroppa pysyy kiipeilykunnossa vielä riittävän pitkään niin Globalistille ja Hypergravitylle olisi mukavaa antaa vielä jonain vuonna enemmän yritystä ja aikaa. Ensi syksynä yritän kellistää toisen pitkäaikaisen projektini, joka on vaikeudeltaan varmasti 8a+/8b tasoa.