HUOM! Artikkeli on julkaistu alunperin Mikkelin työväenkiipeilijöiden blogissa vuonna 2016
Tapio Alhonsuo on nimi, jota ei välttämättä voi liittää MTK:n Dark Horse Serieseihin. Syy nimen tuttuuteen löytyy monille lienee kovista suoritteista jäällä, mikstalla ja kalliolla. Vähintään yhtä monelle (varsinkin innokkaille kiipeilymedian seuraajille) nimi on tullut tutuksi rollomixedinmainiosta blogista. Herran kirjoittajan taidot ovatkin vähintään M10 flash-tasoa. Jos et vielä ole herran tuotoksiin tutustunut, niin suosittelen visitoimaan blogissa. Perinteitä seuraillen Tapsankin podcastista tiivistelmä alla ja rupattelua laajemmin podcast -muodossa.
Kuka on Tapio Alhonsuo?
Perusjamppa, 34-vuotias IT-alan työntekijä Rovaniemeltä. Aika innokas kiipeilyn harrastaja.
Paino/ Pituus/ Apinaindeksi?
Paino heiluu 78 ja 82 kilon välillä. Nykyään talvisin paino tahtoo nousta, mutta kesäisin pyrin olemaan hiukan kevyempi. Ihan joka kesä ei tosin enää onnistu! En koe, että talvikiipeilyssä painon rooli on niin merkittävä, kuin kesällä esimerkiksi boulderoinnissa (olen sitä koulukuntaa, joka kokee painon vähenemisen vaikuttavan greidin nousuun). Pituutta on aika paljon, noin 187cm ja apinaindeksi on suunnilleen nolla.
Leuanvetohaasteet itselle?
Olen pyrkinyt aina syntymäpäivinä asettamaan itselleni jonkunlaisen haasteen ja esimerkiksi tänä vuonna, kun mittariin tuli 34, päätin vetää 340 leukaa. Tykkäsin siitä niin paljon, että vedin kuitenkin 360. Sovittiin yhden kaverin kanssa myös, että kun täytämme yhtä aikaa keväällä 2022 40v, vedämme silloin kumpikin 800 leukaa.
30 vuotis-synttäreillä liidasin Korouomassa 30 pitchiä jäätä vuorokauden aikana (reilu kilsa). Siinä piti ottaa huomioon jonkin verran myös syömispuolta ja huoltoa. Mira olikin mulla silloin varmistajana ja ei kiivennyt ihan kaikkia pitchejä perässä, vaan keskittyi enemmän huoltopuoleen.
Onko Kyperpunk (M10ish) vaikein mikstareitti jonka olet kiivennyt/ onko se oikeasti vaikea?
Täytyy sanoa, että kun nyt olen päässyt todistamaan kameran linssin läpi toisten vahvojen kiipeilijöiden toistoyrityksiä, niin olen uskaltautunut antamaan itselle tunnustusta, että se on aika vaikean ja atleettisen näköistä kiipeilyä. Vaikka olen kiivennyt samalla numerolla varustettuna useammankin linjan, niin on se niistä kuitenkin vaikein. Kyperpunkin työstöä vuosien takaa alla olevassa ”Playground” leffassa, alkaen kohdasta 36.00.
Ketkä kaikki sitä on käyny kokeilemassa?
Aholan Antilla se oli aikanaan tosi lähellä ja se olisi parhaalla yrkällä varmaan mennyt toppiin saakka, ellei olisi onnistunut pudottamaan lipalla toista hakkua. JP on myös aktiivisesti sitä käynyt yrkkäilemässä. Salmisen Pauli antoi tosi hyvän flässiyrkänkin ja samalla kertaa myös Ennikin sitä yritteli. Paikallisesta uuspaikallisesta verestä Heikkilän Kuutti on antanut reitille hyviä yrityksiä ja olinkin syksyllä jo varma, että se Kuutilta menee. Vaikka viimeistely vielä jäi tekemättä, niin olen kuitenkin aika varma, että viimeistään keväällä toisto on tulossa.
Jos etelästä saapuu reittiä kokeilemaan, niin mitä reitin kiipeäminen vaatii?
Kun reittiä itse aikanaan työstelin, niin yksittäiset muuvitkin tuntui aika sikavaikeille ja isoille, koska ei oikeastaan tiennyt mitä kaikkea hakuilla voi tehdä. Tyypit jotka nyt ovat reittiä käyneet kokeilemassa ovat tottuneet sisälläkin isojen muuvien tekemiseen, joten niiden isous ei ole se merkittävin juttu. Muuvit ovat kuitenkin tosi tarkkoja ja betan pitää olla aika hyvin hanskassa, jotta tietää mihin pitää vetää. Loppuosassa myös keskivartalon voimasta on hyötyä, jotta jalat pysyy seinässä ja jaksaa punnertaa viimeiset lukot lipan ylityksessä.
Menikö Muurlan katto M9 pari viikkoa sitten saittina?
Ei se saittina mennyt. Olin käynyt jo varmaan 10 vuotta sitten siellä Jomppis-vainaan kanssa joskus syksyllä. Punkkailtiin vesisateessa siinä pellolla, mutta ei silloin kiipeilystä tullut kyllä mitään. Tällä kertaa oli mukavaa, kun saatiin kerralla se kiivettyä koko porukalla (minä, Mira ja Enni).
Jos se Muurlan kallio olisi 200km säteellä, niin siinä olisi varmaan 20 reittiä nykyisen muutaman sijaan. Jos reittejä ei ilmesty, niin minä tulen sinne pulttaamaan ensi syksynä ;-).
Suomesta jääkiipeilyn Maailmancup-kierrokselle lähtee sinun ja Miran lisäksi Pauli Salminen ja Enni Bertling. Miten kiertue teidän porukan osalta etenee?
Durangoon, Jenkkeihin lähtevät Pauli ja Enni (tämä haastattelu ei kyllä luultavasti ennätä ennen sitä ulos). Kiinaan (Peking) lähdetään minä ja Enni ja me jatketaan myös siitä suoraan Koreaan. Nuo Aasian osakilpailut ovat tammikuun alkupuolella. Siitä jatketaan Helsingin kautta Sas FeehenSveitsiin jonne lähtevät myös Mira ja Pauli ja koko porukalla jatketaan siitä vielä Rabensteiniin. Toivottavasti päästään myös helmikuun alussa MM-kilpailuihin. Ainakin minä ja Enni mennään sinne, jos vain päästään.
Onko jääkiipeily vaarallista?
On. Oikeastaan kaikki toiminta jota tehdään vuorilla, on jollain tapaa vaarallista. Jos kuitenkin ajattelee ihan perus putousjääkiipeilyä, niin jos siihen ei liity mitään objektiivisia vaaroja on se mahdollista pitää suhteellisen turvallisena, jos niin haluaa. Tehokkuuden nimissä on kuitenkin mahdollista alkaa hiukan oikomaan. Jääruuvit on aika hitaita laittaa ja varmistusten väli saattaa alkaa kasvamaan mukavalle tuntuessa aika pitkäksi. Jää on kuitenkin aika jokeri-elementti ja se voi tuoda vaaratilanteita.
Oletko pudonnut koskaan jääruuviin jäätä kiivetessä?En ole putousjääkiipeilyssä pudonnut ruuviin, eikä ole kyllä aikomustakaan pudota. Mikstaa kiivetessä olen pudonnut ruuviin, mutta se on hiukan eri asia kun tietää, että se on turvallista. Putousjäätä kiivetessä pitää kyllä asioiden mennä aika pahasti metsään, että siinä putoaa. Toivoisinkin, että ihmiset olisivat sitä kiivetessä oikeasti varovaisia.
Amerikan Alpine Journalin viimetalvisessa onnettomuusraportissa dokumentoitiin erään kiipeilijän putousjäätippumisesta liidissä, jossa kyseinen henkilö kuoli. Mitään ei irronnut, vaikkakin pannut olivat kyllä aika pitkät. Sen verran iso pommi, että se kuoli siihen paikkaan.
Lajina se on kuitenkin tosi hieno ja sitä on mahdollista tehdä turvallisesti, jos suinkin vain haluaa.
Jos pitäis valita joku kiipeilyn alalajeista, mitä tekisi loppuelämän, mikä se olisi (esim. sportti/halkeamat/boulderi/jää/etc)?
Jos on pakko valita kiipeilyn alalajeista vain yksi, niin se olisi halkeamakiipeily. Jos siis olisi rajaton määrä hienoja halkeamia kiivettäväksi. Toki pidän kuitenkin vuodenajoista ja tykkään tosi paljon myös mikstasta ja jääkiipeilystä.
Itselle sopivin (helpoin) halkeama on yllättäen omalle kädelle juuri sopiva ykkösen ja kakkosen camalotin väliin sattuva käsihalkeama. Kai se on se helpoin kaikille… Toisaalta p…in olen melko lailla kaikissa käsikokoa isommissa ränneissä.
Löytyykö sulle kiipeilyssä viehätys kokovartalopainityylisessä kiipeilyssä (miksta, punnerrushalkeamat, jää…), vai kiinnostaako välillä myös hintsu släbihiipiminen?
Ei todellakaan kiinnosta! Mulla on vaimo niitä hommia varten. Ei sillä, että niitä itse pääsisinkään. Tykkään, että kiipeily on fyysistä. Ennemminkin fyysistä, kuin henkistä. Ainakaan viime vuosina ei kuumottava kiipeily ole kiinnostanut yhtään, vaan trädittelykin on parhaimmillaan, kun camua voi uittaa yläpuolella ja kiivetä yläköydellä koko reitin.
Pitää tietenkin muistaa, että toisen ihmisen lähestyminen on toisen ihmisen soolo. Itselle vaikeaa kiipeilyä ei tee mieli soolota. Saan kiipeilystä ihan tarpeeksi sen muista aspekteista.
Mikä pitää edelleen kiinni kiipeilyssä esimerkiksi laskemisen sijaan?
Olosuhteet varmaan ovat yksi merkittävä seikka. Jos olisin asunut koko ikäni hyvän laskemisen äärellä, ei kiipeilystä olisi välttämättä tullut koskaan näin isoa osaa elämässä. Toisaalta kiipeilyyn on nykyään paljon syvempi suhde, kuin hiihtoon. Kiipeily on niin paljon vi…maisempaa kuin laskeminen. Laskeminen on vain kivaa ja siistiä, mutta kiipeilystä oikeasti opit asioita.
Tikkilistaa:
Miksta:
Kyberpunk, M10, Ylitornio (FA)
Schwule Madchen, M10-, Kandersteg
Iseo, D9+ flash, Italia
Suentassu, M9+, Sotkamo
Shantaram, M9 (trad), Posio (FA)
Fission, M9, Rjukan
Muurlan katto, M9, Salo
Lucky Luke, M8 WI5R, 75m (2kp.) (FA)
Vaikeimmat kiipeilymuistot mulla liittyy kyllä silti ihan johonkin muuhun kuin yllämainittuihin. Suurinta osaa niistä kuvaavat hankalat lumiolosuhteet, pitkät lähestymiset, vaikea reitinluku ja puolet pienempi greidi.
Sportti: 8a (Nuorena)
Boulder: 7C (Nuorena)
Trädi: En oo kiivenny yhtään vaikeeta halkeamaa, mutta oon kiivenny monta halkeamaa vaikeesti
Sponsorit?
Iso kiitos Krukonogi:lle maailman parhaista hakunteristä ja La Sportiva Finlandille tuesta! Lisäksi SKIL ja Etelä-Korean North Face auttavat tämän vuoden kisojen kustannuksissa, lämmin kiitos myös heille. Kitka Climbing on myös järkännyt meille ihan kosmisen kestäviä mikroja hakkuotteiksi, grazie mille jäbät!!
