Saimme nimettömän ilmiannon, että Matti ”Mulli” Uurtamo oli elokuun puolivälin tienoilla kiivennyt yhden Posion Korouoman vanhoista sporttiprojekteista. Kyseinen aluehan on varsin sensitiivinen luonnonnähtävyys ja uusien reittien tekeminen on kielletty, mutta jo pultattujen kiipeäminen on enemmän kuin suotavaa, jotta eivät sammaloidu.
Matti on yksi suomikiipeilyn legendaarisimmista mustista hevosista. Pohjolan pojat ovat toki herran suorituskyvyn tienneet jo vuosia ja siitä herralle Saarisen Riston toimesta annettu lempinimikin lienee kertoo omaa tarinaansa. Ennen kuin avaamme lyhyesti ”Velcron” ensinousun tarinaa, on meidän mentävä ajassa joitain vuosia taaksepäin ja pohdittava, minne päättäväisyys voi ihmisen viedä ja pitääkö märmätys ”Eihän siellä voi itseään kondikseen treenata, kun ei ole kaupallista köysiseinääkään” paikkansa?
Voimme palata ajassa taaksepäin vuoteen 2018. Pohjoisen kovien poikien lähikallio Niemisel sijaitsee Ruotsin puolella noin 230 kilometrin päässä Rovaniemestä (tokin siihen lisättiin Matin osalta vielä 50km lisää, sillä he asuivat Patokoskella). Patokoskella ei luonnollisesti ollut kaupallista (tai ei-kaupallista kiipeilyhallia), joten vaihtoehdoksi treenin osalta jäi Beastmaker, repeatterssit ja leuanveto. Muistelen Matin aikanaan todenneen, että Niemiselissä 8a kondikseksi riittää se, että pystyy vetämään 20 leukaa ja roikkumaan läpi 7A repeaters-setin. Herra toteuttikin tuota omaa metodiaan antaumuksella ja kausi toukokuusta elokuuhun kulki kuta kuinkin seuraavasti: Sunnuntai-iltana ja tiistaina otelauta, perjantaina töiden jälkeen Niemiseliin (tuo vajaa 300km) ilta ja yö kiipeilyä ja aamuksi ennen klo 07.00 raksalle rakentamaan perheelle taloa. Kaupan päälle perheelle oli syntynyt keväällä pikkuviikari pari vuotta vanhemman isoveljen iloksi. Otelautailu kulki mukavasti ja 7B-repeattereihin piti lisätä lisäpainoa enimmillään toistakymmentä kiloa. Tämä otelautailun kehitys näkyi siirtovaikutuksena myös kiipeilyssä ja muiden reittien ohella kellistyi Niemisel-trilogia: ”Jedi Mindtrix, 8b”, ”Bä Bä Vita Lamm, 8b” ja ”Black Magic Woman, 8b”. Toki niiden ohella myös melko lailla kallion kaikki muut reitit ja link-upit… Matti pohtiikin, että vaikkakin silloin kynttilä saattoi palaa kummastakin päästä ja keskeltä, oli se joka pennin arvoista. 37-vuotiaana sitä sitten alkaa pohtimaan, että enää ei vain taida haluta tarpeeksi.
Perheen kasvettua vielä yhdellä pojanviikarilla on kokonaispesueen koko jo kolme ja tähän yhtälöön ei toki ihan samanlainen kiipeily-yhtälö tahdo mahtua millään. Tästä syystä kyseiseen talonrakennukseen optimoitiin harjoitustila autotalliin ja sitä täyttämään Moonboard ja campus. Matin miesluolan Moonissa erikoisuus on klassinen keltainen otesetti, joka on ilmeisesti ollut tehtaalla iltavalu, sillä se otteet ovat mestarin mukaan pienimmät, joihin hän on missään törmännyt. Treenissähän ne eivät toki haittaa ja kun menee esimerkiksi Väen, tahi Oulun caven boardille, on ilo tikata softilta tuntuvia benchmarkkeja 😉
Kuvat: 1-2 Tapio Alhonsuo, 3-4 Matin kotiarkistot
Tällä ohuella pohjustuksella isosta Rovaniemeläisestä legendasta pääsemme ”Velcron, 8a” ensinousuun. Projektin pulttasi toinen paikallinen legenda Samppa Pekkanen 2013-14 paikkeilla. Sampan tie vei lopulta vuorille opastouhuihin ja aika sporttiprojektein parissa alkoi jäädä niin naftiksi, että herrasmies avasi sen kaikelle kansalle. Elämän ruuhkavuosien (ja pienten loukkaantumisten) myötä Korouoma on ollut setämiehille helpommin saavutettava kohde ja vanhat projektit ovat tuoneet visiitteihin sopivaa lisämaustetta.
Reitti alkaa lyhyellä introlla, jonka jälkeen profiili jyrkkenee ja pitää sisällään noin 7B boulderin, jonka jälkeen seuraa helpompi outro ankkurille. Kokonaisuuden kinkkisin osa löytyikin boulderinkeskellä sijaitsevassa katosta, jonka keskellä oleva pultti on käytännössä pakko klipata, jotta reitti pysyisi perheenisälle mitoitettujen riskien rajoissa. Klippi osoittautui niin kinkkiseksi, että sen sai tehtyä paikaltaan, mutta tuntui melko tekemättömältä muutamankin muuvin jälkeen. Matti löikin päänsä yhteen kolmannen pohjoisen legendan, eli Riku Lavian kanssa. Patriarkaatit pohtivat klippiä ja ”Setämies trickeryn” lopputuloksena kattoon laitettiin pidempi jatko, jonka sai klipattuaalempaa. Taikakeinoksi löytyi tarranauha, jolla slingin sai kiinnitettyä saavutettavaksi klipin ajaksi. Näin katon päältä mahdollisesti pudotessa ei tarvinne jännittää katon alapuoleiseen seinämään mäjähtämistä.
Vieressä kummittelisi vielä vanha ”Jedi Mindfuck” -projekti, jossa kruksiboulderi on naksun verran vaikeampi ja kokonaisuuskin noin 8b+ vaikeutta. Nähtäväksi jää, saako syksyllä paikkakunnalle muuttanut Samuel Hammer esimerkillään vanhankin sedän kynttilän syttymään uudelleen (vaikka edes sen oikeasta päästä). Näitä kumpaistakin veijariahan odottelisi Niemiselissä toistonousematon Hannes Pumanin ensinousema ”Nybörjar”, jolle veikkaillaan vaikeutta 9a:n verran…