Syksyn loppupuolella kolmikko Filip Väätänen, Tomas Kaartinen ja Juho Seppälä kunnostautuivat tiukoilla toistoilla, hienoilla ensinousuilla ja vielä kovempien tulevaisuuden projektien hinkkaamisella. Mitä Savoon, pääkaupunkiseudulle ja Sveitsiin mahtoi kuulua, sitä lähdimme selvittämään.
Filip ja ”Askeleen edellä varjoja, 8B (FA)”
Kausi 2025 oli sulle varmaankin jollain tapaa läpimurtokausi ulkokiipeilyn saralla. Listalle tuli nakuteltua sekä pitkään toistamattomana olleita klassikoita, että omia ensinousuja. Kummat on enemmän sydäntä lähellä ja miksi?
No kyllähän se oli! Oman kehityksen kannalta tämä oli heittämällä merkittävin kausi tähän mennessä eikä tunnu edes olevan niin paljon kyse voimasta (vaikka sitäkin on tarttunut) vaan kiipeilijänä kehittymisestä. Listasta tuli kieltämättä odotettua pidempi vaikka paljon jäi vielä läheltä piti-tilanteita kaivelemaan. Kumpikin noista on tismalleen yhtä lähellä sydäntä vaikkakin eri tavoin. Ensinousuja nyt on sattunut tulemaan kun on nakutellut vanhoja Mestari Romppaisen rojekteja menemään, kun taas toistot ja etenkin toistamattomien reittien kiipeäminen viehättää kryptisyytensä puolesta. Pitkään toistamatta ollut reitti omaa yleensä tietynlaisen maineen.
Kausi mahdollisesti päättyi ”Askeleen edellä varjoja, 8B” ensinousuun. Mistäs tällainen herkkupala löytyy ja millainen prosessi ensinousun takaa löytyy. Mistä reitti myös tarkemmin koostuu?
Meikäläisen osilta kausi on kyllä suosiolla ohi, koska treenikausi on jo kohdallani alkanut varmaan kolmesti syksyn aikana. Silti sitä on vaan palannut pihalle kelien ilmetessä. Kyseinen reitti löytynee tosiaan Suonenjoelta, melko huikealta kiveltä, johon saadaan vielä muutama samantasoinen pätkä. Kivi ilmestynee 27 Cragsin puolelle jossain kohti kevättä.
Ensinousuprosessi koostui häpeällisen monesta sessiosta, koska reitti oli menoillaan jo toisella sessiolla. Löysin reitin keväällä kun ensimmäistä kertaa päädyin kivelle katsomaan uusia mestoja. Kiven ympäriltä oli tosin hakattu vanha metsä pois, joten kausi alkoi jo kiven osilta olemaan ohi, koska elettiin jo toukokuun puoliväliä. Kiipesin reitin yhdestä muuvista sisään jo ensimmäisellä sessiolla ja arvelin sen olevan noin 8A/+ seutua. Ensimmäinen muuvi jäi silloin täysin mysteeriksi, koska olin lukenut muuvin dynaamisena heittona pieneen slottiin. Arvelin reitin siis jäävän suosiolla syksyyn, mutta yllättäen sääennusteessa luvattiin myrskyistä keliä ja lämpötila tippui roimasti. Päädyin kertaalleen projektille ja ensimmäinenkin muuvi aukeni uuden betan myötä. Tästä alkoi totinen taistelu, jonka aikana ehdin tippua kolmannesta, eli viimeisestä vaikeasta muuvista 4 tuntia putkeen. Voimat loppuivat siihen ja niin myös kevään kelit. Kesällä reitti pyöri mielessä ja yhden toivottoman session ehdin lähmeröilläkin antamaan.
Syksy kuitenkin tulla tupsahti ja muutaman session ehdin projektille antaa. Kaksi ensimmäistä syksyn sessiota eivät oikein tuottaneet tulosta, vaan alku tuntui raskaalta ja tipuin edelleen kolmannesta muuvista parhaillakin yrityksillä. Olin jo luovuttanut reitin suhteen kokonaan ja aikonut vain ruveta treenaamaan, mutta vielä yksi keli-ikkuna ilmestyi pakkaspäivälle ja päätin lähteä katsomaan miltä muuvit tuntuu. Otteita oli jäässä ja keli oli vähintäänkin viileä. Sulateltua ja kuivattua otteet aloin ottamaan hyviä yrkkiä ja tipuin muutamaan kertaan pirullisesta kolmannesta muuvista. Päätin kiivetä reitin yhdestä muuvista sisään treenin kannalta, mutta sainkin sen tehtyä ensimmäistä kertaa sitten kevään. Pitkän levon jälkeen oli aika kunnolliseen yritykseen.
Vasen käsi lähdön incutissa underilistassa ja oikea hitusen slouppaavalla listalla polkaistaan huonon oikean jalan varassa seinälle ja asetetaan samantien vasen jalka hyvälle listalle. Taistelu alkaa heti seinälle noustessa. Oikea jalka pitää taluttaa tarkasti pienelle smearille tasapainottaakseen asentoa. Nyt oikea käsi voi liikkua ja vasen käsi lukottaa aivan täysillä. Oikealla kädellä kaivetaan slouppaava lista kolosta, jossa on vähän jopa jammihenkeä. Otteeseen mahtuu kolme sormea ja voimaa voi tuottaa otteesta vain jos ne osuvat täydellisesti ja täyttävät vetäessä otteen reunoja myöten. Sitten lukotellaan ylöspäin ja saadaan vasemmalta kädeltä paino pois. Vasen käsi kurottaa tasaiseen listaan, jolle mahtuu myös kolme sormea. Jaloille on muutama vaihtoehto: jalkojen vaihto ja vasen hyvälle otteelle tai oikean jalan astuminen ristiin samaiselle otteelle. Valinnasta riippuen seuraavan muuvin swingi on hieman erilainen. Reitin kruksin alkaa tästä. Asennosta tehdään tarkka deadpoint-heitto slottiin, jossa odottaa toivottua huonompi ja hieman slouppaava ote. Nyt kaikki peliin! Swingin pito on reitin vaikein kohta, mutta silmänräpäyksessä se oli ohi ja heräsin pidon jälkeen seinältä. Pieni ajatus tippumisesta ehti käydä mielessä kun oikea jalka lipsahtikin jalkaotteelta, josta viimeinen heitto kahvaan tehdään. Ajatus kasaan, jalka takaisin ja täyttä menoa kohti kahvaa! Muuvi pysyi ja huudahdin ilosta. Helppo outro ja mantteli, jonka jälkeen kovin hetkeen päästämäni huuto topissa sinetöivät paketin.
Mitkä ensinousut tai toistot kauden ajalta nousevat muutoin rakkaimpina mieleen ja miksi?
Omia suosikkinousuja tälle kaudelle ovat ehdottomasti Romppaisen toistamattoman ”Hooligans Holiday, 8A” kiipeäminen, koska reitti vaikutti todella pitkään miltei mahdottomalta tai vähintäänki todella kryptiseltä. Haastavat reitit viehättävät ihan eri tavalla, mutta reitti josta on rajallinen määrä tietoa ja muuveistakaan ei ole mitään hajua vievät täysin mukanaan. Linjana reitti on myös hienoimpia koskaan kiipeämiäni. Toisena edellämainitun ensinousun toteuttaminen on varmasti kauden kohokohta. Kauden viimeisenä päivänä epätoivoisten kelien saattelemana saatiin todelliset karkelot aikaan.
Savo on edelleen aika pullollaan projektitarjontaa, jäikö ensi kaudelle joitain projekteja ”Not even close, but cigar” -osastolle?
Savosta ei kyllä tekeminen lopu lähivuosinakaan kesken. Tuolle osastolle ei kyllä jäänyt projekteja, joten voidaan todeta etten kokeillut mitään riittävän vaikeaa. Perinteiselle ”Close, but no cigar” -osastolle tosin jäivät ainakin Tuukkelin avaama ”Joyboy, 8B” ja ”Kovasikajuttu, 8A+”. Tipuin samalla sessiolla Joyboy:n viimeisestä vaikeasta muuvista 7 kertaa peräkkäin…
Onko talvelle 2025/26 tiedossa reissuja vai kiinnosteleeko kisaaminen?
Reissuja ei ainakaan vielä ole suunnitteilla, mutta eihän sitä tiedä jos ottaisin äkkilähdön johonkin päin Eurooppaa jossain kohti. Kisaaminenkin kiinnostaa kovasti, mutta mitään tiettyjä kisoja tai tavoitteita ei ole mielessä.
Circus Elephant Syndrome and more by Tomas & Juho
Kausi 2025 paketissa ja kauden loppuun kellistyi muun muassa ”Circus Elephant Syndrome, 8B+”. Mikä fiilis reitistä ja prosessista?
”Circus elephant syndrome” on minulle valtavan merkityksellinen reitti. Muistan jo lapsena kuulleeni kuinka Nallen ensinousuista keskusteltiin halleilla, ja erityisesti Elephantin ympärillä tuntui aina olevan eräänlainen mystiikka vähäisen kuvamateriaalin ja harvojen sendien vuoksi. Oikeastaan välttelin reitin yrittämistä pitkään siitä huolimatta, että kävin Sipoossa toistuvasti, koska se näytti minulle liian vaikealta.
Tunnetun kantahuukin opettelu oli mielenkiintoista. Kantapää pitää tähdätä näennäisen tasaisella pinnalla pieneen syventymään, ja nilkan kulma sekä takareiden aktivointi tuntuivat aluksi kovin monimutkaisilta muistaa samaan aikaan. Reitti onkin arvaamattoman luonteensa vuoksi psyykkisesti haastava, sillä käytännössä jokaisesta käsi- ja jalkaotteesta saattaa yllättäen lipsahtaa.
Vaikeus perustuu minulla kuitenkin siihen, etten osannut tähdätä huukkimuuvissa suoraan kolmen sormen crimppiin, vaan jouduin ottamaan huukin jälkeisen listan aluksi kahden sormen openilla ja myöhemmin korjaamaan kolmannen sormen mukaan. Oletin, etten putoaisi enää pockettiin päästyäni, mutta taisin pudota otteesta ainakin kolme kertaa asetettuani sormet väärin.
Prosessi oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja muutti suhtautumistani kiipeilyyn. Havaitsin suorituskeskeisen lähestymiseni häiritsevän kiipeämistä, ja opettelin tyhjentämään mieleni mm. keskittymällä ympäröivään luontoon ja otteiden kitkaan sormien alla. Kävimme Juhon kanssa reitistä toistuvia keskusteluja, ja jaettu prosessi ajoikin meidät nopeasti ystävystymään. Peräkkäiset sendit olivat täydellinen päätös Elephant-kokemukselle, mutta tuntui surulliselta lähteä kiven alta viimeistä kertaa. Koen reitillä vietettyjen sessioiden jälkeen ymmärtäväni kiipeilyn hienovaraisuutta ja teknisyyttä paremmin. Lisäksi luotan projektien kehityskaareen aiempaa enemmän.
Kävitte possejen kanssa myös Sveitsissä ottamassa kohdistusammuntaa ensi kautta varten kovia projekteja varten. Mitäs reittejä reissussa kellistyi ja mitkä jäivät eniten kutkuttelemaan ensi kautta varten?
Sveitsissä oli kyllä valtavan hauskaa! Olimme reissussa kolmistaan Juhon ja Mikaelin kanssa, ja sääikkuna antoi kiivetä aamusta iltaan lähes koko reissun ajan. Hienoimmat sendit olivat tällä kertaa ”Dagger, 8B” ja ”Dreamtime stand, 8A+” sillä valtaosa reissusta kului vaikeampia projekteja yrittäessä. Luonnollisesti aikaa meni äsken mainittujen reittien sittarien (Story of 2 worlds ja Dreamtime) yrittämiseen, joista tällä kertaa jäi käteen lupaavat linkit. Lisäksi tein parhaani ikuisella unelmareitilläni, joka tietenkin on ”Roadkill”. Sain tehtyä kaikki kolme muuvia, jotka muodostavat 8C:n osuuden, mutta toive sendistä katosi nopeasti saatuani dryfiressä etusormen kärjen kokoisen verenpurkauman. Reitit eivät tietenkään mene minnekään, joten suunnittelemme nyt ensi vuodelle pidempää reissua, jolloin saisimme toivon mukaan vietyä mainittuja projekteja toppiin asti.
Olet työstänyt kotomaassa superhienoa ja vaikeaa projektia, mitäs se pitää sisällään?
Näin on, vietin kyseisen projektin parissa valtaosan syksystä, mutta se jäi kaikessa korkeudessaan ja pelottavuudessaan kummittelemaan vielä yhden talven ajaksi. Reitti koostuu siis huomattavan vaikeasta 8A+:n aloituksesta yli 50 asteen hänkillä, lepokahvasta, arviolta kahdeksaan metriin asti jatkuvasta 8A:sta ja siitä vielä muutaman metrin pituisesta ’otteettomasta’ släbistä. Vaikeuteen vaikuttaa siis osaltaan se, että sormista katoaa boulderien luucrimpeissä kauttaaltaan tunto, mutta juuri ennen släbin alkua pitää edelleen roikkua sileistä ja slouppaavista listoista. Lämpimällä säällä alun boulderia ei puolestaan pääse. Tietysti kahden kasin linkkaaminen on suhteellisen haastavaa. Kivi on myös suunnattoman terävää, joten reittiin saa päivässä rajallisesti yrityksiä. Putosin reitiltä kauden lopulla noin seitsemästä metristä, mikä sai minut hieman pohtimaan projektien valikoimista tulevaisuudessa. Putoaminen nimittäin tuntui autokolarilta, vaikka tulin alas parhaassa mahdollisessa asennossa. Hermostuttaa ajatella, että vielä metriä korkeammalta voisi hyvinkin tippua. En toki missään nimessä lopettaisi reitin yrittämistä, sen kiipeäminen tuntuu itselleni ’elämää suuremmalta’.
Mitä muuta jäi käteen kaudesta 2025 ja mitä tavoitteita kaudelle 2026?
Kiipeilyvuosi on ollut intensiivinen, mutta koen olevani innokkaampi kuin koskaan, ja valmis tekemään reittien eteen kaikkeni ilman tekosyitä. Lisäksi odotan innolla, että pääsemme Juhon ja Mikaelin kanssa toteuttamaan pitkään suunniteltuja videoprojektejamme. Odotan tulevaa kautta ja sen tuomia kokemuksia ja muistoja innolla!
Tomasin vastauksissaan mainitsemalla Juho Seppälällä oli myös melko valtaisen tuottoisa bouldervuosi, joka huipentui syksyn viimeisillä kitkoilla ”back to back” lähetykseen Circus Elephantilla ja jatkui vielä sen jälkeen toisella Nalle Hukkataival -klassikolla ”Globalistilla, 8B+”. Oman tahransa pääkaupunkiseudun tiukkisboulderointiin Juho lisäsi avaamalla uljaan näköisen ”Spuge luolan, 8A+” Mellareille 🙂 Keväällä voinemme odottaa tältä näiltä kolmelta nuorukaiselta melkoisia urotekoja!