Reitti: PWR Up
Vaikeus / korkeus: 7B, 5m
Sijainti: Kivikallio / Loikka, Lahti
Ensinousija: Eero Virtanen
Ajankohta: 2020
Varmistettavuus: Nallekarhu
”Messevät dynot” -juttusarjan kolmannessa osassa pysymme Suomen Chicagossa, Lahdessa. Retken tämänkertainen pitstop pysäyttää meidät paikallisen pioneeri Markku Wachterin bongaamalle Kivikallion boulderalueelle Lahden eteläpuolella. Koronakeväänä 2020 herra kutsui alueelle mukaansa Mikkelistä lahtelaistuneen Eero Virtasen, joka bongasi Loikka-sektorilta kahden halkeaman välisen blancon ja kiipeämättömän feissin.
Alkuperäisenä visiona Mr. Virtasella oli kiivetä reitti käyttäen feissin pienen pieniä listoja, mutta nopeasti kävi ilmi niiden olevan Tomi Nytorp -osastoa ja täten ilmeisin vaihtoehto oli koettaa loikata feissin alalaitaan sijoitetusta kohtuu mukavasta listasta slämdonk suoraan seuraavaan halkeamaan. Reitti on ensinäkemältä melko suoraviivainen, mutta vaatii kuitenkin varsin hyvää koordinaatiota. Karpojen oman testitiimin suorituksia pullakoiden reisien ponnistusvoiman riittävyydestä voitte todeta videotallenteelta ja sieltä löytyy myös rakettipoika Eeli Packalenin arvio siitä, löytyikö kolmen tähden dyno Lahdesta, vai pitääkö sitä etsiä syvemmältä Etelä-Suomen syövereistä.
KARPOJEN VARMISTETTAVUUSARVIOIDEN MÄÄRITELMÄT:
Nallekarhu: ”Parempi yksin, kuin huonossa seurassa”. Pärjäät melko mukavasti parilla patjalla. Alastulo on melko flätti ja reitti ei kulje viistoon.
Alppikauris: Enemmän kuin pari pädiä tai vaihtoehtoisesti Jyrki Kauko spottaamaan. Reitin alastulossa on kiviä, se viettää tai reitti kulkee viistoon.
Hämähäkki: Mielellään omat ja kaverin pädit, sekä vähintään yksi spottaaja. Vaihtoehtoisesti koripallon kokoiset cojonesit… Reitti on joko +5m korkea, alastulo on hazardi tai reitti kulkee merkittävästi viistoon lähtöpisteestä.
Koponen: Jätä reitti suosiolla joko Sami Koposelle, tai OP Mannille…