”Juhan Jammikoulu” on jo toistakymmentä vuotta vanha vakkasuomalainen kiipeilylegenda, josta monella Kustavipäivillä vierailleella kiipeilynharrastajalla saattaa olla jopa omakohtaista kokemusta. Karpot eivät ole kyseisille päiville koskaan eksyneet, mutta korviimme on kantautunut monen monta legendaa ja tarinaa hajonneista egoista Säkkipillin juurella ja Runebergin lailla puhuvasta köljyrinnasta, joka on noita palasiksi hajonneita egoja kasannut taas kokonaiseksi opetettuaan heille käsijammien salat. Tuon samaisen herran huhutaan kiivenneen kyseisen reitin soolona, ilman jammihanskoja ja jopa ilman kiipeilytossuja. Alaston soolo odottaa ilmeisesti vielä nousuaan, sillä aina kun suoritus on ollut tuloillaan, on paikalle saapunut liikaa innokkaita dokumentoijia :-).
Saimme juuri eläkkeelle 43-vuoden työuran jälkeen siirtyneen Suikkalan Juhan kiinni ja herra lupautui vetämään meille Karpoille oman privaatin Jammikoulun, sekä bonariksi extraohjelmana haasteen tutustua Kustavi-Uusikaupunki-Turku akselilla paikallisiin erikoisbouldereihin. Päätimmekin kuvata Jammikoulusta kaksiosaisen videotallenteen, jonka ensimmäisessä osassa päästään tutustumaan sormi- ja käsikokoisiin halkeamatekniikoihin ja toisessa osassa leveämmissä rööreissä painimiseen. Erikoisbouldereita listalle kertyi 4 ja jokainen käsitellään omassa osassaan. Mutta ensimmäiseksi selvitetään, kuka ”Jammi-Juha” on miehiään ja miten ihmeessä turkulainen triathlonisti on päätynyt kiipeilyn pariin ja varsinkin erikoistunut kaikenkokoisiin halkeamiin.
Juha ”Jammijuha” Suikkala
64-vuotias juuri eläkkeelle jäänyt herrasmies suoritti työuransa protopajalla tehden fyysisiksi prototyypeiksi esimerkiksi Nokian insinöörien villeimmätkin visiot. Harrasterintamalla Juhan intohimo triathlonuran muodossa päättyi vuonna 2000 lennokkaaseen ilmalentoon ja vähemmän lennokkaaseen laskeutumiseen auton kiilattua eteen pyörälenkillä. Alaselkävaivat eivät mahdollistaneet enää yli tunnin pituisia pyörälenkkejä, joten hieman masokismiin taipuvaisen mielen oli löydettävä joku muu intohimon kohde kurjuuden maksimoinnille. Kohteeksi valikoitui kiipeily, jota hän alkoikin harrastaa omien poikiensa kanssa. Ensimmäisellä ulkokiipeilyretkellä sankarit loikkasivat suoraan syvään päähän ja suuntasivat Olhavalle. Ensimmäisen päivän kauhunsekaisuus vaihtui varovaisiksi yläköysipyristelyiksi ”Laatalla” ja varsinkin Juha oli välittömästi koukussa juurikin ulkokiipeilyyn.
Kotona Turussa oppaaksi ja taistelupariksi löytyi Ollilan Perttu. Synergiaetuina Juhalla oli auto ja Pertulla intoa muillekin jaettavaksi. Juha pääsi mukaan Kustavin kehitystyöhön Kräkiniemen putsailuvaiheessa ja hurahti samalla kallioiden etsintä- ja rapsuttelupuuhaan. Kiipeily Pertun kanssa pelasti turhilta syrjähypyiltä sporttikiipeilyyn ja Hopiavuoren löydyttyä syvä intohimo luomukiipeilystä syventyi halkeamatekniikoiden haltuunottoon. Tätä ennenhän Kustavinkin reittivalikoima oli ollut pääsääntöisesti trädinä varmistettavaa otekiipeilyä joillakin satunnaisilla jammimuuveilla kuorrutettuna.
Säkkipilliprojektin annettua märkää lapasta kummallekin poskelle, oli nöyrryttävä kirjallisuuden ääreen selvittämään millaisia tekniikoita ihan puhtaissa halkeamissa voisi käyttää. Talven aikana Juha prototyyppispecialistina askarteli itselleen ensimmäiset jammihanskansa fillarin sisuskumista ja nahkasta. Keväällä Suomen yksi ikonisimmista käsihalkeamista saikin ensinousunsa heti, kun jäätynyt turve älysi antaa periksi reitin topissa. Sen jälkeen Juha onkin kiivennyt reitin vuosien varrella kymmeniä kertoja, milloin hakien jammikoululaisten kamoja sturtsien jälkeen halkemasta pois ja milloin vain huvin vuoksi ilman hanskoja, crocseissa ja milloin ilman kenkiä. Visiona on tehdä vielä puhdas luomu-, eli nakunousu, mutta ilman kuvaajia…
Juhan Jammikoulu astui mukaan reilu kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetyillä Kustavipäivillä. Juha oli ollut puuhailemassa Säkkipillillä, kun paikalle oli alkanut lipua pitkin päivää jammailunsa kanssa hukassa olevia kanssakiipeilijöitä, joita expertti pyrki ohjaamaan oman osaamisensa turvin. Tästä jammikoulu kehittyi vuosien saatossa ja nyt Juha muistelee vetäneensä sitä 13 kertaa, joinain vuosina toisella kotimaiselle ja välillä jopa englanniksikin. Hyvänä puolena jammikoulun vetämisessä on ollut se, että sen takia omaakin tekemistä on tullut analysoitua aika tarkasti.
Pitkänäperjantaina herra teki sadannen ensinousunsa Kustavissa ”Pitkäperjantai, 6″ -reitillä. Muutoin Kustavin listalta löytyy muun muassa toistonousu Hopiavuoren ”Dead Ringersiin, 7 (7a)”, Pärkänvuoren hienot kasit ”Pikku Veturi, 8 (7b)” ja ”Täpinä, 8 (7b) sekä yhtenä suosikkina mukava käsikokoinen ”Seireeni, 7+ (7a+) Riskeläisvuoressa. Ensinousuista yhdeksi suosikiksi herra mainitsee ”Äkäpussi, 7- (6c+) reitin Kaasavuoressa.
Viha-rakkaussuhde leveisiin rööreihin, eli offareihin syntyi ensinousuprosessissa ”Kirnu, 7- (6c+) -reittiin Uhrikalliolla. Pojat olivat jo ehtineet varailla muut linjat ja kyseinen hirvitys oli jätetty Juhalle. Ensinousupainin jälkeen oli meinannut tulla oksennus ja päivän aikana ei ollut enää virtaa tehdä mitään muuta, mutta rakkaus leveisiin rööreihin syttyi välittömästi. Näitä erikoisreittejä Juha onkin metsästänyt ulkomaita myöden. Tulevaisuuden projekteista kaksi nousee ylitse muiden. Ensimmäinen, eli ”Belly full of Bad Berries, 8a” löytyy jässikän lempikohteesta ulkomailla, eli Indian Creekistä ja toinen Ruotsista Bohuslänistä. Jälkimmäisessä kyseessä on legendaarinen ”Presente, 6+” niminen offari, jossa ei reilun 10 vuoden aikana ole kuin 4 nousua (joista yksi kuuluu Mannin O-P:lle). Toki reitin kiivennyt Pete Whittaker arvioi ihan oikeaksi greidiksi n. 7c… Intomielisyydessään Juha on joskus ajanut reittiä työstämään viikonlopuksi Bohusläniin vain löytääkseen itsensä teltasta juomassa punaviiniä vesisateessa. Mutta mitäpä mies ei rakkauden vuoksi tekisi.
Boulderointi astui mukaan iän karttumisen myötä, kun realisoitui, että vaikeammilla reiteillä voima olisi ratkaisevin tekijä ja iän myötä se meinaa hiukan lähteä karkaamaan ilman töitä. Unelmaboulderiprojekti löytyikin Uudestakaupungista Karjurocks -sektorilta. Kuukausien systemaattisen harjoittelun ja itkun- sekä naurunsekaisten työstösessioiden jälkeen Juha sai ensinoustua ”Hirviön, 7C”. Hirviö tuleekin kuulumaan Erikoisboulderit -juttusarjaan, yhtenä sen ehdottomista helmistä.
Juhan treenistä merkittävä osa tulee talviaikaan hiihdosta (n. 2000km talvessa), puntista ja ihan peruskiipeilystä. Kevättä kohden siirrytään spesifimpään halkeamatreeniin muun muassa mökin pihaan rakennetulla 5m pitkällä käsijammihalkeamalla, jota sahataan joitain kertoja päästä päähän. Toki lähivuosina myös jammiboulderit ovat täyttäneet tätä treeniosaa.
Jos Karpot ovat joskus pohtineet vakkasuomalaisten olevan Savolaisiin verrattuna jäyhähköjä, tunnustamme olleemme väärässä. Ainakin tämä halkeamaspecialisti on läpeensä helposti lähestyttävä herrasmies ja lupaakin antaa jammailuun neuvoa niin Kustavissa tai ravintolan tanssilattialla, jos vain käy hihasta nykäisemässä. Karpot toivottavat legendalle onnea elämän projektin ”Belly full of Bad Berriesin” kanssa!
Jammikoulun toinen osa, jossa tutustutaan sormi- ja käsikokoisten halkeamien saloihin julkaistaan lähipäivinä, pysykää kanavalla!