Keväällä 2023 järjestimme Karpojen sivuilla ”Pimp your Training” -skaban, jonka tarkoituksena oli esitellä lukijoiden omia treeniseiniä/ -tiloja. Saimmekin mainion määrän esittelyvideoita ja tarkoituksena on ollut päästä tutustumaan tarkemmin osaan näistä kotiluolista. Elämän ruuhkavuodet ja tietotekniset haasteet ovat hiukan tätä tavoitetta hidastaneet, mutta iloksemme pääsemme esittelemään nyt ensimmäisen kotikolon (tai autotallin) ja samalla ottamaan tyypit ja arvioimaan mielenkiintoisen kaupallisen tuotteen nimeltään Mini Moonboard. Kyseinen seinä löytyy Helsingin Haagasta Oliver Petäjän tallista.
Minin osalta kiehtoi erityisesti ajatus siitä, että kyseinen treeniseinä pitäisi taustatiedon mukaan pystyä rakentamaan jopa normaalia huonekorkeutta matalampaan tilaan. Ideana kuulostaa epäilyttävältä, mutta toisaalta boardikulttuurin syntymäsaarella Briteissä kotiseinät löytyvät usein omakotitalojen 2 metriä korkeista kellareista ja näyttävät tuottavan varsin vahvoja boulderkönsikkäitä, kuten puoliksi suomalaiset Aidan Roberts ja Jim Pope. Kyseisten veljesten boardipuuhia voitte seurata ensiluokkaisen Wedge climbingin YouTube- tai Patreon sivuilla.
Lähtökohta boarditreenille ei ole ARC-tyylinen kestävyyden treenaaminen, vaan ennemminkin maksimaalisen voiman ja hermotuksen kasvattaminen. Toinen boarditreeniä määrittävä tekijä on se, että usein kiivetään sekvenssejä, eikä yritetäkään suorittaa reittejä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Tähän liittyen kotiboardeilla on usein sääntöjä, kuten huukkaamattomuus (pahimmilla puritanisteilla jopa ”kneedropittomuus” 🙂 ) sekä erilaiset jalkaotesäännöt, joissa jaloilla käytetään erikseen määriteltyjä otteita.
Testiryhmän kokemukset
Videolla Oliver esittelee tarkemmin seinän speksit (tarvittava tila, seinäkokonaisuuden hinta, moonin appi…), joten niitä en erikseen ala arvioimaan vaan keskityn testisession kokemuksiin.
Otteet
Otesarjoiksi MiniMooniin ovat valikoituneet tuolloisista vaihtoehdoista mielestäni parhaimmat (pl. 2024 setti, joka muuten btw on erinomainen), eli alkuperäinen ”Dogsbollocks” ajan keltainen erityisen sormekas otesetti ja toiseksi uusimman 2019 settauksen puuotteet. Otevalikoima tarjoilee sopivassa suhteessa kipakkaa krimppaamista ja toisaalta puuotteet myös pinchejä ja jopa slouppaavampiakin muotoja. Puuotteiden tekstuuri on myös erityisen nahkaystävällinen ja pidentää treeniaikaa usein merkittävästi. Mikäli itselleni Minin hankkisin, sijoittelisin vielä nykyisten otteiden sekaan jonkin verran ruuvattavia pieniä puukrimppejä ja sopivan valikoiman erilaisia ruuvijalkkiksia, jolloin peruskattauksen valikoima laajenisi melko radikaalisti.
Seinä/ reitit
Seinän profiili on boardeille tuttu ja toimivaksi havaittu 40 astetta. Kaltevuus tarjoaa perusharrastajallekin mahdollisuuden käyttää melko nipakoita käsiotteita, mutta on lähtökohdaltaan melko lahjomaton ja ei anna mahdollisuutta viedä painoa käsiltä erilaisilla jalkatekniikan kikkakolmosilla. Seinän korkeus on toki kompromissi, jonka avulla se on saatu mahtumaan korkeudeltaan rajoittuneisiin tiloihin, mutta tarpeeseen eli voimanhankintaan se riittää monelle käyttäjälle hyvin. Jos tämän tuotteen itselleen hankkii, kannattaa toki käyttää tilan mahdolliset lisäsentit hyödyksi seinän lisäkorkeudella ja sijoitella Minin otekattauksen päälle muita hyvin valikoituja lisäotteita.
Session aikana kiivetyt reitit olivat Moonin seinien standardia mukaellen melkoisia hiekkapusseja, eli mikäli kiipeät normiseinällä vaikka 6B:tä, ei kannata myydä maataan tahi kiristellä hampaita jos ne eivät Minillä lähde heti aukeamaan. Testatut benchmarkit tarjoilivat yllättävän monipuolista ja varsinkin keskivartalointensiivistä runttausta. Merkillepantavaa on myös se, että monet reitit lähtevät melko pienistä paketeista, joten kerrankin ne voivat olla pitkille kiipeilijöille haasteita tarjoavia…
Appi
Yksi Minin merkittäviä lisäplussia on Moonin monelle tuttu applikaatio, josta voi etsiä itselleen reittejä ja mahdollisesti jopa osallistua sen mahdollistamaan lähes leikkimieliseen tilastorankingiin. Muiden tekemien reittien kiipeämisessähän on aina plussana se, että tuolloin tulee usein poistuttua omalta mukavuusalueelta. Etuna on myös se, että mikäli boardikiipeily ei ole ennestään tuttua, on treenaamisen aloittaminen jouhevampaa, kun ei tarvitse harjoitella reittien visioimista heti alusta saakka.
Omalla seinälläni lisäisin jo yllä mainitulla tavalla jonkin verran extraotteita sekaan ja tilan riittäessä myös perusotteiden yläpuolelle ja hankkisin bonariksi esimerkiksi Stöktin (toinen reittiappi), jonka avulla seinälle voisi tehdä tuplamäärän lisäreittejä.
Loppupäätelmä
Testin loppupäätelmänä MiniMoon on mainio tuote erityisesti innokkaalle ulkoboulderoinnin harrastajalle, joka elää elämän ruuhkavuosia. Extrabonuksena se, että seinä mahtuu hämmentävän pieneen tilaan. Tuotteen avulla voima tarttuu varmasti, mikäli kykenee välttämään sormivammat. Etunahan on selkeästi se, että mikäli tällaisen seinän saa itselleen rakennettua vaikkapa autotalliin, tai kellariin voi lyhyen napakan treenin käydä sipaisemassa vaikkapa musikoiten nukuttamisen jälkeen ja niitä voi tehdä mahdollisesti jopa useamman viikossa.
Seinänomistajan kokemukset ekalta kokonaiselta treenikaudelta
Pääpiirteittäin boardi on toiminut juuri kuten toivoin. Standardi board monipuolisilla otteilla, sekä etenevästi haastavammilla benchmark -reiteillä on mahdollistanut itselle ruuhkavuosista huolimatta paremman rakenteellisuuden treeniin kuin osasin odottaa.
Tämä kuitenkin haki muotoaan ensimmäisen käyttövuoden aikana. Tällä hetkellä keskityn vielä pääosin boardilla maksimisessioihin, jolloin käytän sitä maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Suhteessa muihin kaupallisiin boardeihin, sekä moonin täyskokoisiin setteihin otteet ovat erittäin vaikeita ja settaus usein perustuu voimalliseen lukko/jäpitysvoimaan ja vähemmän dynaamisiin isoihin liikkeisiin.
Houkutus kiivetä boardilla liikaa ja liian raskaasti oli itselle liiankin suuri ja sormet oli koetuksella ensimmäistä kertaa omalla kiipeilyharrastukseni aikana ja ylirasitukselta en pystynyt välttymään. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, kroppa ja pää tarvitsee aikaa adaptoitua ja oppia uusi treenausmuoto. Mikäli tila sen sallii niin boardista saa valtavasti enemmän irti säädettävällä kulmalla. Lisäksi muutaman kahvaotteen lisäminen on erittäin suositeltavaa lämmittelyä sekä cirquit treeniä ajatellen.
Kehitys on ollut tasaista ja pysyvää. Erityisesti hänkkikiipeilyssä olennainen varpaiden paineen tuotto jalkaotteille on ollut huomattavaa. Tämän lisäksi henkilökohtaisen heikoimman lenkin gastonliikkeet on kehittynyt valtavasti. Yläselän stabiliteetti on parantunut kaikissa tilanteissa. Vaikeammat reitit ovat myös pakottaneet minut keskittymään suunnitelmallisempaan kiipeilyyn ja suorituksen toteutukseen. Muuveja reiteillä on vähän, mutta ne on vaikeita ja harvoin on mahdollisuuksia korjata tilannetta, joten sendei varten täytyy keskittyä merkittävästi enemmän kuin hallien kaupallisilla reiteillä tai muilla boardeilla, joita olen käyttänyt. Tämän vaikutuksen huomasi saman tien myös ulkokiipeilyssä. Benchmark reittien paras puoli itselläni on ollut se, että niiden avulla olen pakottanut itseni treenaamaan heikkouksiani tehokkaammin kuin olisin ikinä voinut spray treeniseinällä tai esimerkiksi Kilterillä. Ihminen välttää luonnostaan epämukavuusaluetta ja hyvin rajallinen (nykyään 408kpl) määrä benchmark reittejä motivoi minua tässä erittäin hyvin.
Suurin yllätykseni oli paljon etukäteen kehuttu Moonboard yhteisö. Erityisesti MiniMoonin yhteisö on varsin pieni, mutta erittäin kutsuva. En uskonut, että itse olisin siihen lähteny mukaan, mutta instagramin kautta olen tutustunut muihin kiipeilijöihin ympäri maailmaa, joiden kanssa olen jakanut kokemuksia, reittien betaa sekä itse settaamia reittejä. En voi muuta kuin valtoimesti kehua MiniMoonin yhteisöä.
Yt Oliver