Savolaisten Karpojen sydäntä ovat lämmittäneet huhut nuoresta, mutta poikkeuksellisen innokkaasta ja lahjakkaasta kiipeilijän alusta Etelä-Karjalassa, eli melkein Savossa. Jo talven aikana tämä musta ori, tahi ainakin varsa oli kurittanut Bouldersaimaan Moonboardia niin, että vanhempia valtiomiehiä oli miltei hirvittänyt. Poikkeuksellista ja vielä suurempaa ihailua nuorukaisen toiminnassa on herättänyt valtava palo ulkokiipeilyyn, jossa tulosta onkin syntynyt syksyn 2022 aikana tiuhaan tahtiin. Kun kyseinen Filip Väätänen tikkasi ensimmäisen kahdeksannen vaikeusasteen reittinsä lokakuun lopulla, oli Karpojen otettava asiasta tarkempaa selkoa. #mitäiistimpääsensiistimpää #voitottaamiehenidästämuttetitäämiehestä #koposenkomanttelinperijä?
Moro ja onnittelut ekasta kahdeksannen vaikeustasteen reitistä ”Lunatic Prankster ss, 8A”! Mikä fiilis ja jouduitko reittiä hakkaamaan miten paljon?
Kiitos! Fiilis on ihan huikea, mutta hieman hämmentynyt. Tietynlainen “tyhjyys” on myös noussut esiin, eli pitäisi kai keksiä uusia tavoitteita.
Kerroppa vielä millainen nuori mies löytyy nimen Filip Väätänen takaa ja miten olet päätynyt kiipeilyn pariin?
No mie oon semmonen innokas ja määrätietoinen 18-vuotias kiipeilijä ja kalastaja Etelä-Karjalasta. Kiipeilyn pariin päädyin marraskuussa 2019, kun olin uutta harrastusta vailla ja päätin käydä vaihteeksi BoulderSaimaalla. Hurahdin sitten täysin kiipeilyyn.
Oletko harrastanut kalastuksen ohella jotain muuta liikuntaa ennen kiipeilyyn päätymistä?
Koko elämäni olen ollut liikunnallinen ja aina harrastanut jotain liikuntaan liittyvää. Pisimpään olen pelannut jääkiekkoa, jota pelasin noin 10 vuotta. Lajikirjo on aikamoinen ja ainakin näitä olen harrastanut: yleisurheilu, jääkiekko, jalkapallo, tennis, golf, miekkailu ja laskettelu.
Kummasta tuli paremmat kiksit, 12kg hauen nostamisesta vai ekasta kasista 🙂 ? Vai onko kyseinen kalapeto edes isoin jonka olet saanut?
Vaikea verrata kiksejä, mutta eiköhän eka kasi vie voiton. Kyseinen kala ei kuitenkaan ole suurin, sillä nyt syksyllä sain 126cm hauen, sekin tosin painoi 12kg.
Miten kuvailisit Lunatic Pranksteria ja miten lähetysprosessi sinun osalta siinä eteni?
Lunatic Prankster on kevyesti hänkkäävä koordinaatio- ja voimalinja, missä joutuu tekemään muutaman hyvinkin pitkän ja erikoisen muuvin. Reitin kruksimuuvi on todella pitkä ja tarkka deadpoint-liike huonosta sloupperista ja hyvästä saiderista, josta mennään toiseen melko hyvään saideriin. Jalkaotteissa on valinnan varaa, mutta vain muutamalla niistä muuvi toimii. Välimatka ja oikeanlainen ponnistus ovat siis liikkeessä ratkaisevia. Onnistuessaan liike on erittäin hieno. Työstöprosessi ei ollut kovin pitkä. Seisomalähtöä olin työstänyt yhden lyhyen session ja toisella sessiolla kiipesinkin sen kolmannella yrityksellä. Istumalähtö lisää vain kolme käsimuuvia ja kiipesin sen samassa sessiossa, noin 30 minuuttia seisomalähdön kiipeämisen jälkeen.
Treenaat ilmeisesti Bouldersaimaalla ja sinut on saatettu nähdä siellä joskus myös Moon boardin alla. Oulun väkevä nuorukainen Tuukka Simonen pohti viime talvena, että ”Moonboard on oikotie kasin kuntoon”. Allekirjoitatko kyseisen väitteen, eli tuntuuko siltä, että boarditreeni siirtyy hyvin pihalle?
BoulderSaimaa on tosiaan miun kotihalli ja siellä kyllä viihdyn hyvin. Moonin alla on hyvä olla, vaikka BoulderSaimaan seiniltä löytyykin kohtuullisen paljon kiivettävää. Pakko kyllä allekirjoittaa kyseinen väite, koska se pitää paikkansa miunkin kohdalla. Hyvin boarditreeni siirtyy mielestäni ulkokiipeilyyn ja onhan boardikiipeily paljon hauskempaa kuin otelautailu.
Päätit ilmeisesti noin vuosi sitten, että haluat kiivetä ekan kasin ennen tämän vuoden marraskuuta. Treenasitko sitä varten suunnitelmallisesti vai kiipeätkö yleensä fiilispohjalla?
Tein suunnilleen vuosi sitten ihan huvin vuoksi sellaisen päätöksen, että kolmen vuoden aikana kiipeilyn aloittamisesta olisin kiivennyt ulkona ekan kasin. Pikkuhiljaa tavoite muuttui melko totiseksi. Minkäänlaista treenisuunnitelmaa miulla ei ollu, mutta paljon on tullut kovaa treenattua. Pitkälti siis kiipeilen fiilispohjalla tavoitteita tietenkään unohtamatta.
Mikä on ulko- ja sisäkiipeilyn suhde? Onko jälkimmäinen vain pakollinen paha ulkokiipeilyssä kehittymistä varten?
Ulkokiipeily on ihan parasta hommaa ja tällä kaudella se on vienyt paljon intoa pois sisäkiipeilyltä. Suhde on siis muuttunut siihen suuntaan, että sisäkiipeily on vain treeniä ulkokiipeilyä varten, mutta toivottavasti into sisäkiipeilyyn kasvaisi taas.
Kiinnostaako kisaaminen tai sporttikiipeily (tai jopa tradi)?
Kisaaminen kiinnostaa kyllä, vaikka en yhdessäkään kisassa ole vielä ollut mukana. Sporttia en oikeastaan ole edes kokeillut, muuten kuin yläköydessä hallilla. Tradista en vielä osaa sanoa.
Nouseeko mieleen Lunaticin ohella mieleen muita reittihelmiä tämän kauden lähetystyötykityksestä?
Ensimmäisenä mieleen nousevat ”Couch Coach stand ,7C” (sittis työn alla), ”Lemin Imelä, 7A”, ”Pakkopaita ,7C+” ja ”Simple Jack ,7B/C”
Onko työstön alla vielä muita tiukkiksia Itä-Suomesta?
Onhan niitä. ”Betauros ,8A”, ”Camera Obscura, 8A” ja ”Tom Hänks sit, 8A”, josta hajosi hiljattain toinen lähtöote, eli se on nyt selkeästi vaikeampi. Muutama ensinousua vailla olevaa projektia olisi myös. Paljon miulla on vielä lähialueen reittejä kokeilemattakin.
Kiitos vielä ja toivotaan syyskitkojen jatkuvan vielä muutaman viikon!
Kiitos!