Karpot ovat edelleen melko lailla vakuuttuneita siitä, että oululaisessa pohjavedessä on jotain henkilöä väkevämpää. Lehtolan ja Haapakosken jalanjäljissä kylästä syntyy vuosi vuodelta väkevämpiä (ja jopa taitavampia) kiipeilijänalkuja kuten vaikkapa Tuukka Simonen. Karpojen karvahatut kohoavatkin päästä tällä kertaa Eelis ”Saleelis” Sallmenin kohdalla, kun tämä kantaoululainen unelmasinkku sai viimeinkin karistettua kasiapinan selästään Etelä-Afrikan retkellä reittien ”Swallow Cave” ja ”Cinquieme soleil” myötä. Päätimme haastattaa tätä lunkia nuorukaista ja kysymysten lomasta käy ilmi ainakin se, että Oulu on aikanaan pelastanut hänet Pahuuden akselin sisältä (eli Kehä III:n vaikutuksesta), kun isä on älynnyt muuttaa pohjoiseen…
Onnittelut, eka 8A boulder ”Swallow Cave” tipahti Etelä-Afrikan reissun ekan viikon päätteeksi, mikä fiilis?
Kiitos, ja tuntuu kyllä äärimmäisen hyvältä! Muutamaan otteeseen oon näitä kaseja päässy jo nuolaseen, mutta nyt se sitten viimein tipahtikin. Vähän semmosella ”jos joskus niin nyt” -asenteella tänne Rocklandsiin lähdin. Empähän tuottanut itelle pettymystä!
Askel taakse päin, kuka on Eelis Sallmen (ikä, kiipeilyvuodet, aiemmat harrastukset, seurustelukumppanit…)?
Mää oon 19-vee puoliksi paljasjalkainen oululainen (iskä on stadin kundi, lungi fabu). Nuoremmalla iällä potkin kovastikin palloa, mutta nyt täyteen tulevat neljä vuotta oon viettänyt kiipeilyn parissa. Laji hörppäs kyllä nopeeta messiin ja nykyään en paljo muuta teekkään. Mitä parisuhteisiin tulee, niin edellinen jäi kolmen vuoden kruksiin ja nyt ollaan hyvä tovi taas sinkkuiltu menemään. Life’s good nii eipä tässä.
Kun jänis laskettiin selästä, niin seuraavana päivänä tikkasit heti toisen ehkä hieman klassikomman oloisen aakkosen nimeltään ”Cinquieme soleil”. Tämä jälkimmäinen näytti ainakin videotallenteella jopa hienommalta, pitikö paikkansa myös kiipeilyllisesti?
Joo näin pääs käymään. Reitin sendi tuli vähän yllätyksenä itellekin. Haikattiin mestoille Tuukan menohalujen myötä, mutta siinä itekkin sitte innostu kiipeämään, eikä turhaan! Lähin lämppäileen Tuukalle flässibetaa kuntoon, mutta parin yrkän jälkeen löysinkin itteni toppicruxista alun hienon comppidynonjälkeen. Tuukka sen sitten lipsautti reippaana poikana ja itellä ei ollu enää kun maistaa! Pienen hermoilun jälkeen kasasin kopan ja se oli menoa se. Oliko tämä ”Cinquieme soleil” sitten hienompi, kuin ”Swallow cave”? Mene ja tiedä. Vaikea verrata kahta niin erillaista reittiä. Molemmat omassa sarjassaan ihan Wöörld Clääs!
Sulla on ilmeisesti kotomaassa ollut tapana tippuilla 8A:pareiden loppumuuveista. Mitäs kaikkia itselle napakoita linjoja tältä ”Not even close, but cigar” -osastolta löytyy?
Tässä kuluneen vuoden aikana on kyllä kieltämättä otettu nakkia reitiltä yks toisensa jälkeen. Alotin siisonin pääsiäisenä Affiksella, jossa havahduin vikana iltana yrkkäilemään Mongoolia. Tekasinkin siitä nopsaa muuvit ja linkit kuntoon, mutta sitten loppu puhti ja yritykseks jäi.
Omalta osalta hieman hiljasen kevään päätteeksi kävästiin Tuukan kanssa Itä-Suomen kiertueella. Siellä onnistuin sössimään tavalla tai toisella ”Mahhjongin”, ”Korben Dallasin”, ”Localistin” ja Tuukan uuden luomuksen ”Jahtikartan”.
Teema jatkui täälläkin vielä parin kasin ajan, kunnes tuo ”Swallow Cave” viimein köllähti. Möhlimisen erikoismies siis kyseessä.
Näin viikon sisäänajon jälkeen, onko Etelä-Afrikan kiipeily kaiken sen hypen arvoista? Jos on, niin mikä siitä tekee niin hienoa (linjatko, kiven laatuko, seura…)?
Kyllä on! En uskonut ehkä itekkään, että kaiken hypen jälkeen tää paikka olis voinu vielä yllättää positiivisesti, mutta niin se vaan tekas! Ihmiset ja yhteisö on täällä suomalaisen silmään aivan mielettömän mukavia. Kättä saa olla nostelemassa jokaselle vastaantulijalle ja kaikki tuntuu olevan muutenkin niin avuliaita. Kiipeilystä puhumattakaan. Linjat täällä on tosi selkeitä ja kivikin on valtaosin erinomaista. Semmosta suoraviivasta ja semirehtiä mättämistä tyylillisesti jos pitäs jotenkin kuvailla. Iso suositus kaikille paikkaa vähänkään harkinneille!
Valmistauduitko Etelän retkeä varten jotenkin specifisti / treenaatko muutoin jollain ohjelmalla?
En valmistautunut mitenkään spesifisti, enkä myöskään noudata minkään näköstä reeniohjelmaa. Reitintekohommien ohessa reenaan sen, mitä kroppa ottaa vastaan. Boardikiipeilyn ystävänä tulee paljon Moonia hakattua. Resepti on valmis Caven ja OKK:neliminaattien kera.
Olet nuoresta iästäsi huolimatta alkanut hankkia kannuksia myös reitintekijänä. Mikä reitinteossa viehättää ja mikä siinä on vaikeinta?
Joo! Reitinteko on mulle työ ja intohimo siinä missä kiipeily itessääkin. Luovat jutut on ollu aina itelle lähellä sydäntä, niin reitinteko ja sen teoria kiinnosti miltei heti kun kiipeilyn alotin. OKK anto puitteet toteuttaa itteään ja sieltä sitten oon singahellu muuallekin mahollisuuksien mukaan. Siistiä olis joskus työskennellä täyspäiväsesti reitinteon parissa. Ja reitinteossahan ei vaikeat asiat lopu kesken, mutta itelle ehkä erityisesti omista villeistä visioista luopuminen on tuottanu joskus haasteita. Ehkä nyt vähän jo enemmän tehneenä on oppinu paremmin tunnistamaan, että mikä toimii ja mikä ei. Koko homman juonihan piilee siinä, että ikinä et oo valmis. Mulle reitintekijänä kehittyminen on tarjonnu vähän samaa fiilistä, kun kiipeilyssä kehittyminen. Lyhykäisyydessään lempparipuuhaa.
Kun ensikosketus paikkaan on nyt otettu, niin mitkä olisivat Rocklandsin TOP-3 todo-listan reittiä, jotka haluaisit ehdottomasti tässä elämässä kiivetä?
Rocklandsista lifetime TOP 3: ”The Sky”, ”El Corazon” ja ”Finnish line”. Ehkä jonain päivänä!
Tsemiä reissun loppupuolellekin! Nyt kun tuo kasiapina on karistettu selästä, on psyykkisesti varmaan helpompaa jatkaa retkeä, kun kovimmat odotukset itselle on jo täytetty. Nyt voikeskittyä sendimään rennosti 👊