“Upeaa kiipeilyä, mieletön tunnelma ja tietysti Suomen parhaat kiipeilijät – niistä on loistavat SM-kilpailut tehty.”
Vuoden 2024 kisakauden startanneet, suomalaiselle kiipeilylle ne kenties vuoden tärkeimmät arvokilpailut järjestettiin Boulderkeskus Espoossa viime viikonloppuna 1.-2.3. Karsintoihin perjantaina osallistui 26 naista ja 38 miestä. Viisi reittiä kussakin sarjassa olivat monipuolisia herkästä släbistä poweriin hänkkiin. Perjantain katsojamäärät yllättivät positiivisesti ja tupa oli täynnä jo karsintojen katsomossa.
Myös aikaisesta aamusta huolimatta semifinaalit lauantaina vetivät suuren joukon yleisöä! Perjantain 20 parhaiten kiivennyttä naista ja 20 miestä mittelöivät fyysisillä reiteillä, joita oli loihdittu koko edellinen viikko seitsemän henkisellä tiimillä. Tiimi oli yhdistelmä BK:n porukkaa sekä mahtui mukaan pari ulkomaista vahvistustakin, joista toinen oli reteporukkaa johtanut IFSC:n huippusettaaja Olga Niemiec (PL). Selvästi naispääreitintekijä virkisti ainakin naisten sarjan kiipeilyä. Reitit olivat näissä kilpailuissa tarpeeksi haastavia ja tylsältä flash-kisalta säästyttiin.
Finaaleissa lauantai-iltana kiipesi 12 Suomen kovinta ankaran semifinaali-kierroksen jälkeen. Katsomossa oli mieletön yli 400 päinen kannustajajoukko ja ilmassa odottava tunnelma!
Miesten ja naisten ykkösreitit olivat fyysiset ja dynaamiset sekä haastoivat myös koordinaatiota. Tuukka Simonen teki heti pesäeroa muihin miehiin ottamalla ainoana kisaajana reitiltään zonen ja topin. Släbikoordinaatiot hajauttivat tuloksia lisää ja miesten kisan loppukamppailu käytiin viimeisellä, paljon voimaa vaativalla nelosreitillä. Simonen flashasi sen upeasti varmistaen kirkkaimman mitalin. Naisten sarjassa Laura Loikas oli lähellä topata kaikki reitit, mutta naisten toisen reitin suoritus jäi vain sekunnista kiinni. Ansaittu voitto sinetöityi muiden kolmen reitin suvereeneilla topeilla.
Mitalit boulderoinnin SM-kilpailuissa 2024 veivät:
Naiset:
- Laura Loikas
- Rosa Arnold
- Iris Heikkinen
Miehet:
- Tuukka Simonen
- Riku Sinivirta
- Axel Lindfors
Tämän kokoisen tapahtuman järjestäminen ei käy ihan käden käänteessä – näitäkin kisoja oli valmisteltu jo yli puoli vuotta etukäteen. Markkinoinnin ja tiedotuksen, striimauksen, tuomaroinnin, reitinteon sekä kaiken muun järjestelyn lisäksi tarvitaan myös iso porukka toteuttamaan tapahtumaa paikan päälle. Työntekijöiden lisäksi vapaaehtoisia oli noin kolmisenkymmentä, heille Boulderkeskus lähettää suurimmat kiitokset.
Lämpimimmät onnittelut voittajille ja iso käsi kaikille, jotka ottivat osaa kisoihin!
– Inka Gysin, Boulderkeskus –
Kuvat: Timo Junttila
_________________________________________________________________________
Karpojen edustus pääsi haastattamaan vuoden 2024 mestareita heti tuoreeltaan, kun dopingtesteistä ja kotimatkoista oli selvitty.
Laura Loikas ja eka aikuisten sarjan boulderkulta
Valtavasti onnea ensimmäisestä boulderoinnin aikuisten Suomen mestaruudesta! Miten korkealle nostat tämän mitalin muiden kisasuoritusten joukossa?
Tää on mulle kyllä ihan yks tärkeimmistä suorituksista. Olen aina tykännyt boulderoinnista enemmän kuin köysittelystä, joten ehkä siksi boulderoinnin mestaruus tuntuu köysimitaleita tärkeämmältä. Osallistuin vuonna 2018 ensimmäistä kertaa aikuisten boulder SM-kisoihin ja sieltä jäi hopeaa kaulaan, niin kulta on tietysti ollut siitä asti toiveena. Aikuisten kisat on kuitenkin jäänyt sen jälkeen monena vuonna multa välistä, niin oli ihan huippua päästä nyt tänä vuonna vihdoin uudestaan mukaan.
Olemme puhuneet aiemminkin mentaalipuolen haasteista ja kerroit postauksessasi tehneesi sen eteen kovasti töitä. Millaista treeniä ja kenen kanssa olet tämän osa-alueen kanssa tehnyt?
Kiitos tästä kuuluu kokonaan kummitädilleni, jonka kanssa juttelin syksyllä. Hän osasi vinkata mulle erään entisen huippu-urheilijan ja psyykkisen valmentajan, joka pitää netissä kurssisivustoa, josta löytyy monenlaisia videovalmennuksia ja ohjeita psyykkisen treeniohjelman rakentamiseen. Erityisesti paineenalaisia kisatilanteita varten olen opetellut irti päästämisen taitoa ja luonut niin sanotun sisäisen kannustajan. Nämä jutut yhdessä auttoi mua pysymään rauhallisena esimerkiksi SM-karsinnoissa, joissa tipuin kahdelta ensimmäiseltä reitiltä topista ja mikäli en olisi osannut päästää niistä irti ja uskoa itseeni, olisi loputkin boulderit saattaneet jäädä toppaamatta.
Monasti on puhuttu siitä, että kotiyleisön edessä on jopa kuumottavampaa kisata, kuin maailman kisoissa. Päteekö tämä sinun osaltasi paikkansa ja jos, niin osaatko sanoa miksi?
Joo kyllä se on mun mielestä kuumottavampaa. Mun kohdalla jännitys tulee kotikisoissa varmaan siitä, että katsomassa on paljon sellaisia ihmisiä joita voi nähdä muuten vaan hallilla ja mikäli epäonnistuisi, niin sillä epäonnistumisella olisi ikään kuin todistajia. Jos on muualla maailmalla kisaamassa ja töpeksii hölmösti, niin eipä sitä kovin moni tuttu pääse näkemään. Myös se, että kisa on matalatasoisempi lisää osaltaan kuumotusta, koska silloin on olo, että bouldereita pitäisi oikeasti päästä ylös vähillä yrityksillä, eikä onnistumiseksi riitä zonejen ja toppien keräily kuten WC-kisoissa.
Kunto on ilmeisimminkin mintissä, haetaanko PM-kisoista podiumsijoitusta?
Jep multa vielä puuttuu mitali aikuisten PM-kisoista niin tietty sellainen on tavoitteena. Neljäntenä olen tainnut olla jo useamman kerran :). Norjasta on kyllä tulossa iso huipputasoinen joukkue, niin saa kyllä onnistua erinomaisesti jos heitä haluaa haastaa. Myös pieni venähdys olkalihaksessa tuo omat haasteensa.
Millaisella treenillä kunto viimeistellään kevään ensimmäiseen EuroCupin osakilpailuun?
Me ollaan lähdössä Ranskaan vähän isommalla porukalla ennen ensimmäistä Eurocuppia ja siellä olisi tarkoitus käydä Pariisin halleilla hakemassa lisää tuntumaa vaikeampiin kisatyylisiin reitteihin ulkokiipeilyn lomassa.
Jääkö keväällä aikaa ulkokiipeilyyn, vain ladataanko kaikki paukut kisarintamalle?
Eiköhän keväällä jää aikaa enemmän myös ulkoilulle, koska Euroopassa järjestettävät kansainväliset kisat painottuvat tänä vuonna loppukesään ja syksyyn. Mulla on useampikin 8A:n boulderi pöytälaatikossa, pitäisi vain malttaa käydä samalla kivellä enemmän kuin yksi sessio kerrallaan.
Mitä muuta kisarintamalla?
Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että Kiipeilyliitto on luonut uusia sääntöjä jotka tulevat merkittävästi vaikeuttamaan kisoihin osallistumista ensi vuonna. Kiipeilyliitto ei muun muassa aio antaa osallistumisoikeutta ensi vuoden Maailmancuppeihin edes itse matkansa maksaville, ellei tänä vuonna sijoitu parhaaseen kolmannekseen WC- tai EC-kisassa. Suomalaisilla pitäisi olla uskomattoman hyvä kausi, jotta WC-kisoihin saataisiin joukkuetta osallistumaan ja maapaikkoja täytettyä. Esimerkiksi oma superonnistumiseni, semifinaalipaikka EC-kisassa, riitti sekin vain parhaaseen 38%. Mikäli tämä sääntö olisi jo tänä vuonna voimassa, ei Suomesta siis kukaan pääsisi WC-kisoihin.
Lisäksi on toinen uusi sääntö, joka koskee juniors sarjalaisia eli 18-19 vuotiaita. Säännön mukaan he eivät voi tulla valituksi aikuisten maajoukkueeseen ja siten osallistua aikuisten kansainvälisiin kilpailuihin, elleivät he ole valittuina juniorimaajoukkueeseen. Meillä on Suomessa kuitenkin toivottavasti tilanne, että tulevina vuosina on yhä enemmän ja enemmän hyviä nuoria, mutta tällä hetkellä juniors-sarjalaisista vain kaksi saa paikan junnumaajoukkueessa. Tämä tarkoittaa, että loput nuorista eivät pääse osallistumaan mihinkään kv-kisoihin vaikka aikuisten puolella olisi paikkoja vapaana. Nyt naisten SM-kisojen finalisteista puolet olivat juniors-ikäisiä ja sääntömuutoksen vuoksi kaikki heistä eivät pääsisi ensi vuonna edustamaan Suomea kv-kisoihin. Tämä minusta hankaloittaa entisestään nuorten aikuisten ja lupaavien urheilijoiden jatkamista kilpailun parissa, mikä on jo nyt yleinen ongelma.
Mua myös harmittaa ettei tämän vuoden maajoukkueen tuetut tunnu menneen ihan oikeudenmukaisesti. Mulla ja Axel Lindforsilla oli käytännössä identtiset tulokset viime kauden kansainvälisissä kilpailuissa, mutta silti vaan mulle on annettu tuettu paikka boulder SM-kisojen ulkopuolisilla perusteilla. Tän seurauksena tänä vuonna tukea saa kaksi naista ja vain yksi mies ja Kiipeilyliiton aikuisten matkatukeen budjetoidusta rahasta (4000e) jää iso siivu jakamatta urheilijoille. Näin ollen vaikka Kiipeilyliiton kilpailubudjetti on kasvanut paljon viime vuosina, ei se ole näkynyt aikuisten maajoukkueen budjetissa eikä toiminnassa.
Vielä viimeisimpänä, mutta ehkä tärkeimpänä on Kiipeilyliiton ehdottama uusi sääntömuutos, josta seurat äänestävät tulevassa kevätkokouksessa. Tämä sääntömuutos lyhykäisyydessään keskittää päätösvaltaa liiton hallitukselle ja pois jäsenseuroilta vaikeuttamalla merkittävästi jäsenten mahdollisuuksia esittää liitolle vastaehdotuksia.
Uskon puhuvani kaikkien kilpailijoiden puolesta toivoessani, että kaikki vastaisivat Suomen kiipeilyliiton tyytyväisyyskyselyyn ja kertoisivat kantansa uusista muutoksista.
Linkki kyselyyn: https://forms.office.com/pages/responsepage.aspx?id=RokJWXVNyEW5yfr9S36vB8j8812LBxlDhoEwWwHl7vtUREg1T1FGSDJQU0MzWDlEMVcwU0k4VlZIQS4u
Kuva: Timo Junttila
Tuukkeli neljättä kertaa putkeen korkeimmalla korokkeella!
Onneksi olkoon laskelmiemme mukaan neljännestä Suomen mestaruudesta putkeen! Onko värisuoran hakeminen vuosi vuodelta haastavampaa, kun ikää tulee lisää ja kilpakumppaneille karttuu lisää kokemusta?
Isot kiitokset! Kyllähän noita niskaanhengittäjiä alkaa olla jo ihan reippaasti. Hyvä vain, niin saadaan kunnon kisat aikaiseksi ja kansainvälisiin kisoihin kovempaa edustusta.
Millaisella fiiliksellä lähdit finaaliin, kun karsintojen ja semifinaalin jälkeen lähdit finaaliin takamatkalta?
Semifinaalien jälkeen olin aika huolissani omasta kondiksesta, kun kävi ilmi, että voimareitteihin voi huonon palautumisen takia laittaa tasan yhden hyvän yrityksen. Näissä kisoissa valmentajanani toimineen Toni Puurusen kanssa alkupäässä kiipeämisestä löytyi paljon hyviäkin puolia, minkä ansiosta lähdin finaaliin positiivisella asenteella.
Onko ennakkosuosikkina erilaista lähteä kisaan, kuin aiemmin mustana hevosena?
Ei siinä ihan hirveästi eroa ole. Omien kykyjen todistelua se oli silloin ja on edelleen. Tosin nykyään Sm-kisoissa on mukavampi käydä, kun pääsee tapaamaan vanhoja tuttuja 🙂
Mikä fiilis jäi tämän vuoden kisasta käteen kokonaisuutena (reitit, fiilis yms.)?
Kaiken kaikkiaan kisat olivat onnistuneet. Järjestelyt oli tehty huolella ja reitit olivat ainakin itselle mielekkäitä kiivettäviä. Yleisö oli hyvin mukana ja kisailijoillakin tuntui olevan hyvä meininki 🙂
Vietit talven Etelä-Ranskassa ja treenailit Tarbesissa. MItä jäi käteen ja miten treenifaciliteetit/ treenimeininki yleensäkin eroaa siellä kotomaisesta?
Ranskassa treenaaminen oli erilaista mutta samanlaista. Treenimesta oli tosi erilainen kuin mihin olin tottunut, mutta treenit pysyivät kuitenkin aika samanlaisina. Semmosta ranskalaista ähellystä epämukavissa asennoissa ja överiherkkiä komppimuuveja tuli harjoiteltua enemmän kuin normaalisti.
Mitkä ovat kauden 2024 päätavoitteet kisarintamalla ja pihalla (vai panostetaanko nyt täysiä kisoihin)?
Tällä hetkellä mielessä pyörii enemmän kisahommat. Päätavoitteeksi itselleni asetin syksyn EM-kisoissa pärjäämisen.
Ulkokiipeilyn saralla eniten houkuttelee idän rojektit.
Mitä muuta kiipeilyrintamalla?
Oon salaa vähän haaveillu että 2025 talven ja kevään vois kiivetä Espanja/Sveitsi/Ranska huudeilla niin, että ois oikeesti aikaa keskittyä vaikeisiin reitteihin ja sit kesällä jos pääsis takas Rocklandsiin niin aa että! Rahoitusta tietysti vielä vailla tämä hanke 🙂
Kuva: Timo Junttila
________________________________________________________________________
Karpot toivottavat mitä parhainta onnea kummankin sarjan voittajille ja kaikille osallistuneille. Mahtavuutta oli se, että kisoihin osallistui näin mukava määrä osallistujia ja lisäksi tuvan täydeltä katsojia. Tämän kokoiset rupeamathan eivät synny itsestään ja niitä järjestävät yrittäjät ottavat omalta osaltaan melkoisen taloudellisenkin taakan kantaakseen suomalaisen kiipeilyn soihtua. Joten kanssakiipeilijät, pidetään sama osallistuminen voimissaan myös tulevaisuudessa.
Lauran vastauksista nousi joitain kysymyksiä Kiipeilyliiton suuntaan, joten katsoimme korrektiksi antaa kyseisille toimijoille mahdollisuuden valaista päätöksentekoprosesseja suoraan tässä samassa foorumissa:
”Ensimmäiseksi haluan onnitella Lauraa Suomen Mestaruudesta. Sitten muutama ajatus pinnalla oleviin asioihin. Kiipeilyliiton hallitus ei ole ehdoin tahdoin ja voimalla ajamassa sääntömuutosta. Se on työkalu toimintatapakeskusteluun. Ajatuksena on siis keskustella siitä, tarvitaanko sääntömuutosta vai ei ja jos ei, niin miten muuten voidaan varmistaa se, että asioista käydään laaja ja avoin keskustelu etukäteen, eikä mitään junailla pienessä piirissä. Sääntömuutos ei välttämättä ole tarpeellinen, mutta se toisi lisää läpinäkyvyyttä liiton päätöksen tekoon ja ennen kaikkea siihen, millaisia päätöksiä Kiipeilyliiton hallitus ajaa. Omalla kaudellani hallituksen ehdotukset perusteluineen on pyritty tuomaan esille etukäteen. Säännöt eivät tätä edellytä. Sääntömuutos edellyttäisi myös seuroja tuomaan näkemyksensä kaikkien nähtäville. Myös tämä lisää läpinäkyvyyttä. Se vaatii eittämättä lisää aktiivisuutta, joka voi vapaaehtoistoiminnassa olla haaste. Kritiikin kärki kohdistuu varmaankin tähän. Mitä tulee kilpailuvaliokunnan linjauksiin, minun on vaikeampi ottaa suoraan kantaa. Olen pyrkinyt antamaan valiokunnille budjetin ja toimintasuunnitelman puitteissa mahdollisimman paljon itsenäisyyttä ja valtaa päättää omista asioistaan. Tiedän kuitenkin, että Kilpailuvaliokunnassa on menossa laajempi mietintä ja uudelleenlinjaustyö, jonka tavoitteena on se, että käytettävissä olevista resursseista saataisiin Suomalaisen kilpakiipeilyn kannalta mahdollisimman paljon irti. Olen iloinen siitä, että kiipeilijät ottavat kantaa ja osallistuvat keskusteluun.”
Juho Risku
Puheenjohtaja
Suomen kiipeilyliitto
Kilpailuvaliokunta onnittelee Lauraa Suomen mestaruudesta!
Kilpailuvaliokunta pyrkii kehittämään suomalaista kilpakiipeilyä yhä ammattitaitoisempaan ja tavoitteellisempaan toimintaan. Päätöksien, sääntöjen kehittämisen ja resurssien kohdentamisen tavoitteena on toimivan toimintamallin rakentaminen.
Suomalaisen kiipeilyn ja kilpakiipelyn kovaa kasvavassa ja muuttuvassa kentässä pyrimme vastaamaan haasteisiin jossa toimintaa kehitetään pitkällä tähtäimellä, ei kuitenkaan paraikaa tai lähitulevaisuudessa toimivan kilpailutoiminnan kustannuksella.
30% säännön tarkoitus on ohjata urheilijoita European cup kilpailuihin ja maailmancup kilpailuihin vasta, kun taso on riittävä. Jos jollain Suomalaisella urheilijalla on mahdollisuus pärjätä maailmancupin kilpailuissa hän aivan varmasti niihin pääsee. Tuleva uudistus on osa kehitettävää toimintamallia jonka avulla voidaan tukea ja selkeyttää urheilijan polkua ja kehitystä.
Säännöllä että nuorella pitää olla paikka myös juniorimaajoukkueessa halutaan varmistaa että ikäsarjan parhaat siirtyvät tarpeen tullen aikuisten maajoukkueeseen. Jos juniori ikäinen vastaanottaa mieluummin aikuisten maajoukkuepaikan, seuraava nuori nousee juniorimaajoukkueeseen. Näin esim. ensi vuoden tilanteessa, jossa on monta kovaa kiipeilijää samassa juniors sarjassa, päästään tilanteeseen että parhaat ovat aikuisten maajoukkueessa ja seuraavat täyttävät juniors sarjan. Näin vältytään tilanteelta että aikuisten maajoukkueeseen mennään, jos omassa sarjassa ei taso riitä.
Koska tänä vuonna aikuisten maajoukkueessa on paljon juniori-ikäisiä jotka tarvitsevat joka tapauksessa huoltajan kilpailumatkalle, katsotaan koko joukkueen hyötyvän enemmän jos matkatuella lähetetään kilpailuun liiton huoltaja. Tällöin urheilijat voivat keskittyä itse suoritukseen.Tämä on kilpailijoille tarjottavaa palvelua ja jotain, mikä vie konkreettisesti maajoukkuetoimintaa eteenpäin.
Kilpailuvaliokunta
Suomen kiipeilyliitto