Elias Annilaa ei varmaankaan enää voi pitää suomikiipeilyn mustana hevosena, mutta kerta toisensa jälkeen herran tasainen tikkislistan kasvu yllättää jopa Karpojen vanhat viiksivallut. Kevään ja alkukesän 2023 aikana Elias on laittanut retkiautoonsa vielä uuden vaihteen ”Luomuksen” toistonousun jälkeen ja tikannut sekä trädi- että sporttiklassikoita vimmaisella vauhdilla. Viimeistään kun Elias (mitä ilmeisimminkin) toistonousi Kustavin Pärkävuorelta yhden Suomen mystisimmistä trädin, eli ”Trad Masterin”, päätimme kilauttaa kaverille ja lyödä alkuvuotta hiukan pakettiin.
Lista
Äkkiseltään Karpojen mieleen ei tule Suomen kamaralla vastaavaa tikkilistaa yhden vuoden ajalta (ellei oteta lukuun Andyn taannoista viikonloppuvisiittiä Haukkavuoreen, jolloin herra saittasi tai flässäsi melkein kaikki kallion reitit). Lista pitää sisällään muun muassa seuraavat reitit:
Tradit:
* Luomus, 8a(+), trad. Olhava Toistonousu
* Kyyränni, 8a+. Babyface 3. nousu
* Hiidenkirnu, 8a. Turunvuori
* Sagittarius A, 8a. Mustavuori 3. nousu
* Trad Master, ?. Pärkävuori Toistonousu
* Komiat pärjää aina, 7b+. Mustavuori Onsight
Sportit:
* Legalize, 8a+, Bohuslän
* Tässä elämä on, 8a. Falkberget Toistonousu?
* Nummisuutari, 8a. Nummi
* Kära Dagbok, 8b. Grottaberget
Trad Master
Reitin myyttisyyteen ja vaikeuteen liittyen yksi merkittävä tekijä on vuosien ajan ollut sen löytäminen kuivana. Tällä kertaa Elias sai alkuviikosta paikalla olleelta agentilta (Max Miner) viestin, jossa kerrottiin reitin olevan kiipeilykunnossa. Auton keula kohti Kustavia ja työstöpuuhiin. Elias kertoo testanneensa muuvit ja piissit Grigrin kanssa itsekseen työstäen, aamulla lämppärundi fixiköyden ja kamojen putsaukseen ja reitti tipahti sitten ekalla liidiyrityksellä.
Reitin ensinoussut Perttu Ollila pohti Planetmountainin jutussa vuonna 2008, ettei halua antaa sille vaikeusarviota, koska sandbaggaisi sen joka tapauksessa. Elias pysyykin samalla linjalla ja pohti vaikeutta seuraavasti: ”Miten voi greidata reittiä, jos on koko ajan käytännössä nohandissa, mutta kuitenkin on ihan kokovartalopumpussa?”. Toistonousun tekijä allekirjoittaa ensinousijan linjan siitä, että kyseessä on Suomen paras ja vaikein dihedraali.
Reitti on ilmeisen hyvin varmistettavissa ja kiipeilyllisesti pitää sisällään alkuosan jammailun ja stemmailun jälkeen kuvassakin näkyvää pershinkutusta. Elias kertoikin reitin kiipeämisen jälkeen reisien olevan aivan tulessa ja pyllyn punoittavan 🙂
Hiidenkirnu, Sagittarius A, Kyyränni?
Klassikkokombon ensimmäisistä reiteistä Hiidenkirnu ja Sagittarius Elias mainitsee seuraavaa: ”Hiidenkirnu ja Sagittariushan on molemmat ihan superhienoja millä tahansa mittarilla! Sagittariuksen alla kun kattelee sitä päälle kaatuuvaa halkeamaa niin kyllä alkaa sydän lepattaa ihastuksesta ja polvet tutista jännityksestä! 🙂” Kyyrännin osalta: ”Kyyränni on ehkä enemmän semmonen kulttiklassikko vannoutuneille halkeemanrassaajille. Ei oo pilattu kiperiä jammeja turhalla linjan hienoudella tai muilla nautintoelementeillä.”
Sagittarius A:n kruksijammi on herättänyt kaikissa kahdessa reitin aiemmin kiivenneessä ja sitä testanneissa kanssakiipeilijöissä turhautunutta ihmetystä. Koska Eliaksesta on tällä hetkellä hyvää vauhtia tulossa (ellei jo ole) suomalaisen halkeamakiipeilyn El Jefe (vai Juha Suikkala?), päätin kysyä hänen analyysiään tuosta pahamaineisesta kuppijammista: ”Sagittariuksen kanssa kävi itseasiasssa sillain, että siinä kruksissahan oli semmonen pieni krimppi halkeeman sisällä, mistä sen pysty tekeen ilman sitä legendaarista käsijammikruksia ja yrkkäilin sitä aluksi sillä. Kävi kuitenkin niin, että krimpistä jäi tyyliin puolet käteen ja tuli ainakin ittelle tekemätön homma sen avulla, vaikkakin Sami (Koponen) kyllä edelleen tuumasi, että vois mennä vieläkin. Sitte ku ittelle ei ollu muita vaihtoehtoja enää, niin löyty se käsijammikin pienen etsinnän jälkeen. Mutta ei kyllä tuu toista reittiä mieleen missä ois pakko noin flarettavasta käsijammista oikeasti kiskoa tollain jyrkällä.”.
Vaikeudet?
Eliaksen mielestä nuo kaikki trädireitit ovat aika lailla yhtä vaikeita. Vieläpä yllättävän saman tyylisiä, kun Hiidenkirnu ja Sagittarius on niin kruksikkaita, että tuntuu aika vertailukelposelta Kyyränniin verrattuna. Luomus taasen ehkä aavistuksen vaikeempi. Hän pohtiikin, että nuo muut palttia rallaa 8a:n tasoa ja Luomus 8a+.
Oma Planeetta oli tuntunut pykälän verran haastavammalta ja Kära Dagbokiin oli löytynyt hänen betallaan niin hyvät kneebarit, että sekin oli tuntunut suunnilleen samalta. Kyseiset reitit Trad Masteria lukuun ottamatta olivat ottaneen kolmisen päivää työstöä kukin.
Jäämmekin odottelemaan innosta puhkuen mitä herran kynsien alla antautuu seuraavalla kerralla. Onko kesän viileät kelit käytetty jo Kustavin Kuningaslinjalle? Miten olisi Rymättylässä sijaitseva Lintukoto, 8a. Kolmas nousu Koposen jalanjäljissä Kauniisiin ja Rohkeisiin, vaiko kenties Privat Vägeniin tai sitten vaan loikka kovempaan sporttiin…