Kausi 2023 on ollut Elias Annilan osalta melkoisen häkellyttävä. Herra on tikannut melko lailla kaikki Suomen legendaariset trädireitit ja siinä ohessa myös valtavan kattauksen kovia sporttejajoista viimeisimpänä lannistui Andy Gullstenin Mustavuorelle avaama ”Kansannousu, 8b+”. Tämä reitti aiheutti viimein Eliaksellekin hieman päänvaivaa ja nuori halkeamakiipeilyn velho saikin kaivaa osaamisvalikoimastaan näyttävän kattauksen teknisiä hienouksia reitin kellistääkseen.
Reitti on parisenkymmentä metriä korkea ja ulkonee tuolla matkalla vajaan kymmenkunta metriä. Alku pitää sisällään napakahkon krimppiboulderin, josta päästään parin pultinvälin mittaiseen sormihalkeamaosioon. Reitin varsinainen legendaarinen pihvi on tästä kohdasta alkava pitkähkö (noin 8muuvin mittainen) kompressioboulder. Elias pohti kyseisen puristelun tuntuneen varsin raskaalle, joten taitopakista piti kaivaa jotain itselle sopivampaa. Jääkaappipakastimen oikealla puolella halkeamalinjasta löytyy sloti, josta Elias löysi kohtuullisen kuppijamin. Jamiin meno on vain melko väkivaltainen ja nuorukainen suorittaakin sen klassisella Karate-Kidistä tutulla kirveslyönnillä. Käden jamissa pysyessä voi vasenta kättä paukuttaa kantissa ylöspäin, jonka jälkeen oikea käsi vaihdetaan huonohkon kneescumin avulla underiksi. Elias pohti lypsänensäkyseisestä halkeamasta vielä kaiken irti jammaamalla myös oikean jalan käden viereen. Tämän jälkeen päästäänkin reitin kneebar-lepoon, jonka jälkeen ei loppuosan boulderissa enää pitäisi pudota (eikä Elias pudonnutkaan lepoon ekaa kertaa päästyään). Tämän Karpojen mielestä erityisen hienon sekvenssin voitte itse todistaa lyhyestä videopätkästä.
Yksittäiset muuvit reitillä ovat sen verran helppoja, että ainakin Eliaksen kohdalla kokonaisvaikeus syntyi voimakestävyydestä. Reitillä ei käytännössä tullut juurikaan lipsahduksia, vaan mehut vain loppuivat jossain kohtaa kruksisekvenssiä. Tästä syystä yrkkiäkään ei viikonloppuisin ollut loputtomasti ja nuorukainen kertookin ottaneensa viiden viikonlopun aikana yrityksiä rytmillä: lauantaina noin viisi ja sunnuntai palttia rallaa kolme (jos mehua tölkistä vielä riitti). Vannoutuneita sporttikiipeilijöitä reitin uusi beta on jo ehtinyt panikoittaa ja pelkona on ollut sen muuttuneen liiankin helpoksi, ellei jopa joka toppahousun saavutettavaksi. Elias pohti asiaa mielestäni hyvinkin realistisesti ja pohti omana näkemyksenään vaikeuden olevan hyvinkin linjassaan alkuperäisen 8b+ arvion kanssa.
Kansannousun työstön ohessa Elias kiipesi Mustavuoresta ”Mestari Globuluksen” ja jo aiemmin ”Amen Breakin”. Näiden ohella viikonloppureissulla Simpeleen Haukkavuorelle tikkilistalle siirtyivät ”Kultakuume, 8a” ja ”Kultakanta, 8a+”. Greidikeskusteluahan ei sopisi vuonna 2023 käydä, mutta meitä Karpoja kyseinenkin teema vanhastaan kovasti kiinnostaa. Rupattelimmekin Eliaksen kanssa teemasta, sillä sekäGlobulukseen, että Amen Breakiin hän oli käyttänyt itselleen sopivampaa betaa. Globuluksen osalta uutta betaa on ollut kehittämässä useakin reittiä työstänyt kanssakiipeilijä ja nykyversiossaan se pitää sisällään lukuisia kneebareja ja käsijammeja. Näiden merkitys on melkoinen ja Elias pohtiikin reitin nykytilassaan vastaavan ehkä pehmoinen 8b tai solidi 8a+ oltuaan alunperin varmaankin melko napakka b. Amen Breakinosalta hän pohti, että alkuperäisessä underibetassa hänen hauiksillaan ei tapahtunut mitään, joten hän kaivoi laukusta jammihanskat ja vaihtoi betan pariin tekniseen ja tasapainoa vaativaan sormijammiin. Näiden turvin rehellinen arvio uuden betan osalta on 8a/+. Tosiasia kuitenkin on, että Elias on hionut tekniikkapankkiaan esimerkiksi jammien ja kneebarien osalta viimeisten vuosien ajan satojen reittien kanssa ja on luultavasti tässä kiipeilyn taito-osassa Suomen parhaita, ellei paras. Tästä syystä näiden uusien betojen käyttö voi olla melko monelle vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta.
Kneebarien ja jammien osalta käydään vielä nykyään vilhakastakeskustelua. Vankimmat vanhan liiton kiipeilyn edustajat ovat pahoillaan näiden ”uusien” kiipeilytekniikoiden alkuperäisiä betoja pilaavasta vaikutuksesta ja toinen puolikas tuntuu olevan innoissaan repertuaarin kasvaessa. Sinänsähän tämä asetelma on hämmentävä, sillä jammejahan on liene kiipeilyssä käytetty jo kymmeniä vuosia ja viime vuosien aikana niiden käyttöä on vain älytty laajentaa sekä sporttikiipeilyyn, että jopa boulderointiin. Kneebarit ovat lienee tuo uusi saatana, kuten heelhookit olivat siinä vaiheessa, kun kiipeilykenkien evoluutio huukkamisenoikeasti mahdollisti. Toki pahimmat puritanistit esimerkiksi Englannissa vannovat vielä tänä päivänäkin reitin olevan väärin kiivetty, jos siinä huukataan. Karpojen puolueellinen näkemys pönkkää kaikkien näiden uusien (tai vanhojen) tekniikoiden kehitystä ja opettelua. Parhaimmillaanhan kiipeily on taitolaji, jossa reitin palapeli ratkotaan kaikkia mahdollisia (tai mahdottomia) niksejä käyttäen. Oleellisinta lienee olisi antaa reitin vaikeuksia arvioidessa antaa oma rehellinen arvio (jos greidit yhtään kiinnostavat).
Stop the Press!
Edellisten reittien lisäksi Elias tyhjensi Mustavuorilistaansa vielä viikonlopun aikana ”Kauniilla ja Rohkeilla, 8a” ja vielä merkittävämmällä toistonousulla (ilmeisimminkin) Johannes Purasen legendaariseen ”MiniManiin, 7a+”. Toiset 7a:t ovat vain toisia nipakampia… Minimani liittyy tämänkertaiseen juttuun oleellisesti myös sen vuoksi, että toistonousijakin kuvaa reittiä seuraavasti: ”Siinä on varmaan eniten polvilla kiipeilyä pienimpään tilaan pakattuna, vaikka vertaisi mihin tahansa suomireittiin”.